Kun on kiusattu ei ole ketään joka olis samalla puolella
Mua ei nykyisin haluta edes mummolaan mukaan. Aina jos sanon jotain oman mielipiteeni jostain siitä tulee riitaa. Sitten siitä suututaan ja aletaan irvailemaan että oon tosi törkee ja ei mun kannata mihinkään lähteä.
En tiiä miten selittäisin tän mut kuulostakoot tyhmältä kukaan ei tykkää musta ja huomaan sen muiden käytöksestä.
Olen nimittäin nähnyt miten he käyttäytyy kun ovat ihmisen seurassa kenestä tykkää.
Olen ulkopuolinen yksinäinen ja tulen aina olemaan. Entiedä mikä siihen on syynä mutta jokuhan on ettei edes lähimmäiset ihmiset halua olla mun seurassa.
Joka kerta saan vain huonoa palautetta vaikka en kiroile tai käyttäydy huonosti.
Kommentit (3)
Tiedän tunteen. Vaikka olen ihan tavallinen, hyväkäytöksinen ja suht hiljainenkin eli en liehu suuna päänä ja tunge nenääni toisten asioihin ja vie muilta tilaa niin silti aina jotenkin ulkopuolinen. En ole ikinä se jota pyydetään mukaan ja jonka kanssa halutaan tehdä asioita.
En ymmärrä miksi, olen mielestäni ihan kiva ja ainakin ystävällinen jokaiselle aina, osallistun tekemiseen ka pyrin sopeutumaan tilanteisiin.
Harmittaa, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Ehkä yksin loppuelämän?
Sinulla on vanhan aikaiset vanhemmat, he toivovat että lapset ja nuoret eivät kerro mielipiteitään varsikaan isovanhemmille, heille sellainen "mielistely" merkitsee vanhusten kunnioitusta. Joten koita vaan olla yhtä mieltä kuin muut vaikka et oikeasti olisi, "miten itse haluat asian hoitaa, mulle sopii oikeastaan mikä tahansa , ei mun takia tarvitse vaivautua..." kun sen kyläilyn ajan jaksaa pitää tuota linjaa voi kotona huokaista helpotukset ja olla taas oma itsensä..
Itse, kun olin teini niin koin samaa asiaa.
Epämiellyttäväähän se on, mutta koita jaksaa.
Toivotaan että tälläinen on kohdallasi väliaikaista, kuten se oli minun kohdallakin 👍