Muita narsistivanhempien lapsia? Miten olette selvinneet aikuisena?
Olen 4-kymppinen perheellinen nainen. Olen lähes koko ikäni kärsinyt masennus- ja ahdistuneisuusoireista. Olen nyt syönyt masennuslääkkeitä noin 1,5 vuotta ja käynyt terapiassa lähes saman verran.
Vasta viime kuukausien aikana minulle on avautunut, että olen kasvanut narsistivanhempien lapsena. Myös vanhempi siskoni on narsisti. Kaikki kärsimäni henkinen tuska juontuu lapsuuden perheeseeni. On yhtäältä ollut helpotus tiedostaa tämä asia, mutta samalla myös tuskastuttavaa, sillä olen joutunut katkaisemaan välini vanhempiini lopullisesti. Samoin siskooni.
Miten tästä voi jatkaa eteenpäin? Onko muita, joilla on vastaavia kokemuksia?
Kommentit (2)
En olekaan selvinnyt. Olen kuin joku hologrammi, eloton toisinto itsestäni. Että voi elämä olla surullista.
Sama täällä, samanlaisia ongelmia. Mielialalääkitys ollut jo vuosia ja varmaan on loppuelämän. Alkoholin kanssa ollut ongelmia jo nuoresta. En osannut olla äiti nuoremmalle, ei ole asunut aikoihin enää luonani.