Onko täällä sellaisia, joiden on vaikea tunnistaa ihmisiä naamasta?

Hep! Olen kasvosokea. Tunnistan tuttujen kasvojen tyypilliset ilmeet, äänen, tuoksun, tavan liikkua. Kasvot sellaisenaan, ei toivoakaan.

Olen kävellyt tuttujen ohi tervehtimättä ja tervehtinyt ventovieraita.

Ehkä siksi en tunne vetoa tyypillisesti kauniisiin tai komeisiin, heistä on mahdotonta saada kasvoista mitään mieleeni painuvaa irti. Tunnen vetoa ihmisiin joiden kasvoissa on jotain massasta poikkeavaa, joku ns. kauneusvirhe, joka tekee heistä erilaisen ja erottuvan.

On. Minulla on hyvä muisti, mutta aivoilla kestää hetki ennen kuin kasvot ikään kuin asettuvat paikoilleen. Kerran baarissa kaverini puoliso tuli tervehtimään. Tunsin hänet ihan hyvin, mutta en näe häntä mitenkään säännöllisesti. Luulin häntä ensin treenikaverikseni, jota näen paljon useammin.

Jos näen jonkun tutun "väärässä" ympäristössä, kuten kampaajan kaupassa, voi olla, etten osaa yhdistää kasvoja oikeaan ihmiseen lainkaan...

Minä. Olen mm. esittäytynyt ihmiselle, jonka kanssa olin aiemmin tavatessa puhunut pitkään. Usein hämmennyn jos joku moikkaa kadulla. Tunnistan ihmiset oikeissa yhteyksissä, mutta jos tapaan työkaverin kaupungilla, en välttämättä heti tajua kuka hän on. Toisilla on mieleenpainuvammat kasvot kuin toisilla. Etenkin vaaleat hyvin suomalaisen näköiset kasvot on vaikeaa erottaa. Vahvat piirteet, kuten iso nenä tai vahva leuka on helpompi muistaa ja tunnistaa.

Kyllä! Asiaa ei auta yhtään se, että keski-ikäinen nainen, jolla on lyhyet ruskeat hiukset, silmälasit ja lievästi ylipainoa kuvaa yli puolta työtovereistani. Nimetkin vielä tyyliin Pirkko, Sirkka yms. Yritä siinä sitten erottaa heidät.

Täällä yksi kasvosokea myös. On muuten suvussa periytyvä asia ja samat ongelmat kuin yllä kuvailemilla. Jos en näe tuttuja tasaiseen tahtiin unohdan miltä he näyttävät. Heidän kasvoistaan tulee minun mielessäni ikäänkuin sumuisia.  Ja tunnistan heidät nopeammin esim heidän puheesta/äänestään. Joskus esim tunnistan jonkun äänen ja jään miettimään mistä yhteydestä hänet tiedän. Vaihdoin työpaikkaa viime vuonna ja töissä 3 saman hapituksen omaavaa 30-40v naista töissä ja kaikki pukeutuvat mustaan. Noh, meni pitkä aika ennenkuin edes tajusin että nämä 3 henkilöä ovat eri ihmisiä, sitten meni nimet ja naamat sekaisin pitkän aikaa ja koin tuskaisia hetkiä tämän kanssa. Teen itselleni yleensä muistisääntöjä ja etsin yksityiskohtia ihmisistä. Esim ulkotakkeja ja nahkabootseja ihmiset eivät hanki kovin usein joten voin muistaa henkilön noiden kautta, jollei henkilössä itsessän ole mitään muistettavaa. Opiskellessa varma juttu oli tarkistaa kaverin laukku ja laittaa se mieleen. Onneksi minulla on valokuvamuisti. Jos baarissa tapaan miehen illalla ja vaikka olisin selvinpäin, en muista hänen kasvojaan, mutta äänen kyllä muistan (onneksi edes).

Keski-ikäisiä ja sitä vanhempia ukkoja en erota toisistaan. Game of Thronesia oli aluksi vaikea seurata, kun kaikki johtajat näyttivät ihan samalta :D

Naiset ja nuoremmat tunnistan helpommin, mutta kyllä joskus epäröin niissäkin. Viime kesänä vastaan pyöräili (hitaasti, oli aikaa tarkkailla) nainen joka näytti hyvin paljon yhdeltä parhaista ystävistäni. Piti vilkaista olkavartta ettei ollut samaa tatuointia, niin ei voinut olla hän. On vielä aika erikoisen näköinen tyyppi, ihme että löytyi niinkin kovasti häntä muistuttava!

Ja joskus olen jopa nähnyt kuvan jostain OMASTA kaksoisolennostani, hetken joutunut miettimään että milloin minusta tuollainen kuva on otettu...

Ohi aiheen sori, mutta minun ongelma on kuulla nimi oikein. Pitää nähdä tekstinä, että muistan.

Pahimmillaan olen lapsena etsinyt isääni kun olimme kaupassa ja miettinyt täysin tuntematonta ihmistä katsoessani että onko se hän, kun näytti tutulta. Lopulta isä löytyi, tunnistin vaatteiden perusteella.

Ilmoittaudun! Vaikka kuinka usein tulee ihan outoja ihmisiä juttelemaan kuin vanhalle tutulle, eikä mulla ole aavistustakaan, keitä he ovat. Nykyään olen alkanut kysyä, että mistäs me tunnettiinkaan: vanhoja opiskelukavereita, lapsen luokkakavereiden vanhempia jne. Kerran vastaan tuli oma poikani, ja ensimmäinen ajatukseni oli, että ”onpa tutun näköinen”. Vasta sitten tunnistin hänet. Olen toivoton. Toinen pojistani on perinyt saman vaivan.

Ei ole. Miehelläni on ja se välillä ärsyttää minua.

Vierailija kirjoitti:

On. Minulla on hyvä muisti, mutta aivoilla kestää hetki ennen kuin kasvot ikään kuin asettuvat paikoilleen. Kerran baarissa kaverini puoliso tuli tervehtimään. Tunsin hänet ihan hyvin, mutta en näe häntä mitenkään säännöllisesti. Luulin häntä ensin treenikaverikseni, jota näen paljon useammin.

Jos näen jonkun tutun "väärässä" ympäristössä, kuten kampaajan kaupassa, voi olla, etten osaa yhdistää kasvoja oikeaan ihmiseen lainkaan...

Kovin tuttua....

Tunnistan ihmiset helpommin jopa kävelytyylistä! On ollut monta noloa tilannetta, kun ihmiset kyllä muistaa mut, mutta mulla ei ole hajuakaan kuka se tuttavallisesti käyttäytyvä ihminen on. Väärä ympäristö tai vaikkapa joku pipo hämää ihan liikaa. En jaksa stressata aiheesta enää. Tämä on vaan mun ominaisuus. Tunnistan esim eläinyksilöt vaivatta. En tiedä miksi ihmiset ovat hankalampia. Suomalaisten värittömyys ei ainakaan helpota asiaa!

Ei hitto ihanaa, että on muitakin.

Mua tuli kerran työmatkalla bussipysäkillä joku juoppo iskemään. "tuutko usein tältä pysäkiltä bussiin?" Mä siinä kohteliaasti vastailen mahdollisimman lyhyesti, välttelen jutustelua ja nyökyttelen hieman hymyillen. Oli todella kiusallista. Noustiin samaan bussiin, jäätiin samalla pysäkillä pois, käveltiin samaan suuntaan, mentiin samasta portista sisään... Ei jumalutsi, se on mun työkaveri!

Kerran mun eteen pysähtyi kaupan parkkiksella iso musta mafiapomon mersu tummennetuin takaikkunoin. Kuskin paikalla oli uniformuun pukeutunut mies. Takaovi aukesi ja sieltä nousi mustaan pukuun ja pitkään mustaan takkiin sonnustautunut mies salkku kädessä. Olen ihan varma, että salkku oli käsiraudoilla miehen ranteessa kiinni. Mies tervehti ja alkoi kyselemään meidän talon rakennusluvista. Luvat ei ollu kaikilta osin ihan kunnossa ja mä ihan paniikissa soperran jotain, ettei vaan jäätis kiinni tälle mafiapomolle ja jouduttais pulaan kun remonttitarvikkeet oli jo tuotu tontille. Mä olin siis aivan paniikissa kun se kyseli koska kattorempan oli tarkoitus alkaa ja onko lupa kunnossa ja kuka sen tekee. Mä vastaan parhaani mukaan jotain ympäripyöreää vaan. Yhtäkkiä ukkeli sanoi, että laittakaa vaan siihen meidän puolelle niitä kattotuoleja ja me tullaan Jermun kanssa auttamaan jos tarvitsee. Se oli meidän naapuri. Sit vasta tunnistin kun se mies mainitsi poikansa, jolla oli vähän tavallisuudesta poikkeava nimi.

Jos tapaan joukon uusia ihmisiä vaikka työpaikalla ja käännän hetkeksi selkäni. Jos joku on vaihtanut paikkaa, niin en enää tiedä kuka istui missäkin ja oliko kaikki enää edes paikalla ja onko seuraava huoneeseen tulija juuri poistunut sieltä vai joku uusi ihminen jota en ole vielä tavannut.

Mä en näe jos esim. mun lapsilla on likainen naama. Voidaan olla jossain vaikka kaupassa ja yhtäkkiä huomaan, että lapsella on naama ihan ketsupissa, jota syötiin useampi tunti sitten.

Mä en tunnista ihmisiä valokuvista, enkä pysty seuraamaan telkkariohjelmia joissa on paljon ihmisiä. Esim big Brother, selviytyjät, missikisat. En vaan erota niitä ihmisiä toisistaan. Sotaleffat on mun kauhistus, kun kaikilla maastopuvut ja hatut päässä, niin en tiedä kuka kukin oli ja juonen seuraaminen on vaikeaa kun mistään ei oikein saa kiinni. Missikisoissa kun lavalle kävelis vuoron perään tumma ja vaalea kaunotar, niin en huomaisi jos samat kaksi naista tulis peräjälkeen useamman kerran.

Lapset on helpompi oppia tunnistamaan. Johtuu varmaan siitä, että lapsia on helpompi tuijottaa ja tarkkailla kasvoja niin kauan, että saa niistä jotain irti.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan ihmiset helpommin jopa kävelytyylistä! On ollut monta noloa tilannetta, kun ihmiset kyllä muistaa mut, mutta mulla ei ole hajuakaan kuka se tuttavallisesti käyttäytyvä ihminen on. Väärä ympäristö tai vaikkapa joku pipo hämää ihan liikaa. En jaksa stressata aiheesta enää. Tämä on vaan mun ominaisuus. Tunnistan esim eläinyksilöt vaivatta. En tiedä miksi ihmiset ovat hankalampia. Suomalaisten värittömyys ei ainakaan helpota asiaa!

Tuo on totta! Saatan jo kaukaa tunnistaa ystävän kävelytyylin perusteella, mutta helposti kävelisin vain ohi jos näkisin vain naaman. Vaatteet auttavat myös tunnistamaan, esim. kun kaverilla on aina sama talvitakki.

Minä, olen mm. kävellyt tuttujen ohi, kerran kaupassa käydessä en meinannut millään tunnistaa kassalla istuvaa omaa siskoani, isä tuli kerran lenkillä vastaan, en tunnistanut vaan kävelin ohi.

Nykyään joo kun ihmisillä on nuo maskit.

0/5

Allekirjoitan. Monesti jää tunnistamatta ohikulkiessa. Ja jopa silloinkin, kun vaikka katsoo monen sekunnin ajan, että onkohan tuo se? En monesti tunnista esim tuttua naista jos hän on vaikka värjännyt hiuksensa.

Tämä on ärsyttävää. Anteeksi etukäteen jos en tervehdi.

m40.

Juuri viime yöstä meni muutama tunti kun muistelin näitä tilanteita. Olen (ainakin) kolmesti esittäytynyt samalle henkilölle jossain tilaisuudessa missä oli paljon uusia ihmisiä. Olen usein moikannut samaa henkilöä kahdesti kolmen minuutin sisällä, kerran päiväkodin porttien sisä ja toisen kerran ulkopuolella. Olen kävellyt tuttujen ohi lukemattomat kerrat. Olen moikkallut tuntemattomia ihmisiä lukemattomat kerrat. Olen lähtenyt seuraamaan väärää porukkaa, koska jollain niistä oli samanlainen reppu kuin kaverillani oli. Jos kaupassa tai puistossa joku aloittaa keskustelun niin ensimmäinen ajatus on "ei hemmetti, onks tää joku tuttu vai ei?". Yllätysvieraat ovat saatanasta, ei hitto kun sydän pysähtyy samalla hetkellä kun ovikello soi. En jaksa seurata leffoja tai sarjoja, koska hahmot menevät sekaisin.

Tunnistan ihmiset parhaiten äänestä, tukasta tai vaatteesta tai jokin muu erityispiirre. Toi kävely toimii kans. Isoin vaikuttaja on paikka ja tietoisuus siitä, että onko henkilö siellä. Nyt tämä piirre on ollut hyödyksi, koska tunnistan ihmiset keskivertoa paremmin maskit päällä. :D

Minulle se ei ole ollenkaan vaikeaa vaan täysin mahdotonta. Tunnistan ihmiset vain heidän äänensä perusteella.