Kun ajattelette jotain henkilöä, mitä ensiksi tulee mieleen?

Tuleeko ensiksi mieleen mitä hän on tehnyt vai tuleeko mieleesi lista ominaisuuksia, esimerkiksi minkälainen hän on mielessäsi? Vai tuleeko ensiksi mieleen tunne jonka koet hänen aiheuttamakseen, olipa se hyvä tai huono. Voimmekohan miettiä kenestäkään mitään neutraalia? Jos vaikka ajattelen jotakuta henkilöä ilman että ajattelen hänen ulkonäöstään mitään, mieleeni tulee ehkä jokin mitä hän on sanonut. Kun muistelen jotain ihmistä, hän tulee mieleeni osissa, pala kerrallaan. Kuvia, katkelmia, mielipiteitä, jonkinlainen lista elämänetappeja. Seuraavalla kerralla kun tapaan hänet, hän on muuttanut tyyliään tai näyttää erilaiselta kuin ajatuksissani näin tai ajattelee uudella tavalla kuin muistelin. Kuitenkin sitä olettaa että tuntee toisen henkilön. Tunnen toiset heidän tapojensa kautta, mutta syvemmälle on vaikea päästä. Ehkä toisen voi tuntea vain silloin kun on läsnä tämän kanssa. Hassua että suuren osan ajasta muut ihmiset ovat olemassa vain ajatuksissa, ajatuksina. Onkohan ihminen enemmän olemassa jos hänen jättämiään merkkejä seurataan useamman tajunnan voimin? Samaan tapaan voisi miettiä onko mikä tahansa asia olemassa sitä enemmän mitä enemmän sitä ajatellaan.