Ravintolakulttuurista (ei liity mitenkään koronarajoituksiin)

Tapasin vanhan koulukaverin ja muisteltiin nuoruutemme ravintolaelämää Helsingissä. Olemme vuoden 1979 yliopppilaita, joten nuoruutemme ravintolakokemukset kuuluvat 80-luvulle.

Muistimme sen vuosikymmenen ylen ankeana ja masentavana aikakautena. Yleinen suhtautuminen oli se, kun astuimme sisään ravintolaan se oli portsarille ja tarjoilijoille henkilökohtainen loukkaus. Suhtautuminen ja muu kohtelu oli senmukaisesti poikkeuksetta ynseää. Monesti portsari sanoi, että on liikaa pohjia, tulkaa huomenna uudestaan. Emme olleet juoneet mitään alkoholipitoista, mutta tuo oli aina hyvä tekosyy olla päästämättä sisään. Jos taisin sanoakin, että keksi välillä joku muu valhe, sitten ei taas ollutkaan pitkiin aikoihin mitään asiaa sinne paikkaan.

Nykyisin kaikki on niin toisin. Vieläkin saatan joskus hämmästyä, kun astun ravintolaan ja minut toivotetaan tervetulleeksi. Puhuuko hän todella minulle.

Miten teillä nuoremmilla sukupolvilla. Kuulostiko juttuni kivikautisen fossiilin höpinöillä, vai onko sama ynseys edelleen vallitsevaa nuoria asiakkaita kohtaan?