Minulla ei ole enää ystäviä, mutta se ei haittaa

Tarkoitit ehkä, että miehesi mahdollisesti kuolee ensin? Eikä yksin?

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitit ehkä, että miehesi mahdollisesti kuolee ensin? Eikä yksin?

Kyllä, tuohon jäi jokin sekaannus tekstiin, pahoittelen.

Luin jostain, että ystävän menetys saattaa aiheuttaa samanlaisen särkyneen sydämen oireyhtymän kuin vaikka puolison menehtyessä. Mulle kävi juuri niin ja olen nykyään tosi varovainen kaikkien uusien tyyppien kanssa. Ne parhaat kaksi ovat vielä olemassa ja olen tosi onnellinen heistä, vaikka toinen on pitkän matkan päässä. Mutta olen miettinyt samoja asioita kuin sinäkin. Tulevaisuus ei ehkä pelota, mutta mietityttää kyllä.

Ei minulla ole koskaan ollut sellaisia oikeita ystäviä. Enemmänkin kavereita vaan.

M38

Uusia ystäviä saa varmasti, kun vaan hyväksyy että kukaan ei ole samanlainen, joten älä etsi ihmisistä samoja piirteitä kun mitä aiemmalla ystävällä on ollut, vaan tutustu uusiin ihmisiin avoimin mielin.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ole koskaan ollut sellaisia oikeita ystäviä. Enemmänkin kavereita vaan.

M38

Toivottavasti joskus semmoinenkin tulee vastaasi.

Mulla ei ole koskaan ollut ystäviä tai kavereita. Lapsena ja teininä se harmitti, mutta aikuisena en ole enää moisia mihinkään kaivannut. En halua myöskään parisuhdetta, viihdyn erakkomaisesti yksin parhaiten.

Minulla ei ole edes puolisoa. Ystävistä puhumattakaan. Niin vain olen elänyt rikasta elämää toistaiseksi eli 63-vuotiaaksi asti.

Kuten ap sanoi, ihmisistä on vain haittaa ja riesaa. Mitään apua on turha odottaa.

Ainoa asia, mikä mietityttää on oikeastaan se, että jos joutuu makaamaan jossain pitkään ennen kuin kuolee eikä saa hälytettyä apua. 

En minä etsi uusia ystäviä enkä toivo samanlaista kuin menehtynyt ystäväni oli, jokainen on ainutkertainen. En usko, että löydän ystäviä, kun ei varsinaista halua ystävystyä edes ole ja elämä on hyvää näinkin toistaiseksi. Voihan niitä hyviäkin ystäviä olla, mutta omat kokemukset ovat vähän ikäviä, että mukana on ollut eriasteista hyväksikäytön yritystä. Olen siis tullut varovaiseksi.

Ennemmin toivoisin naapuriapua kuin ystävyyttä. Nyt ollaan tervehtimisasteella, mutta taitaa olla naapurin nainen yhtä varovainen vieraiden ihmisten kanssa kuin itsekin olen.

Mullakin vain yksi oikea ystävä ollut lapsesta asti, mutta asuu muualla Euroopassa.

Olen yrittänyt ystävystyä, mutta aina se sortuu siihen, että toinen alkaa pomottomaan ja määräilemään, enkä ole enää lapsi vaan yli 70 v.🙄

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole koskaan ollut ystäviä tai kavereita. Lapsena ja teininä se harmitti, mutta aikuisena en ole enää moisia mihinkään kaivannut. En halua myöskään parisuhdetta, viihdyn erakkomaisesti yksin parhaiten.

Minulla oli kyllä lapsena ja nuorena ystäviä vaikka kuinka paljon, mutta en ole koskaan kaivannut sellaisia sydänystäviä, mitä monet naiset ilmeisesti kaipaavat. Olen kulttuurin suurkuluttaja, kirjoitan ja maalaan ja koen, että saan sitä kautta turvallisesti kuulua ihmiskuntaan. Ja onhan tälle palstallekin kirjoittaminen jakamista, mitä aika ajoin kaipaa.