Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka vaihdoit täysin toiselle alalle, kauanko kesti ennen kuin "päästit" menneestä irti, eli et enää muistellut vanhaa työtäsi?
23.11.2020 |
Itse oli töissä hoitoalalla 15 vuotta. Lopulta sain tarpeekseni ja luin tradenomiksi. Nyt olen siistissä toimistotyössä (tosin etänä keväästä) ja kaikki on periaatteessa hyvin. Mutta silti yhä edelleen vanha hoitaja minussa puskee pintaan. Ajoittain saan itseni kiinni vertailemasta edellistä ja nykyistä työtäni. Maailman näen ehkä eri tavalla kuin muut työkaverini, ja jotkut heistä, jopa minua vanhemmista, tuntuvat lapsellisille tai naiiveille. He eivät esim ole koskaan nähneet kuollutta tai kuolevaa, saatika pahasti vammautunutta. Osa on muutenkin ihan pihalla terveydenhuollosta (en tarkoita itse työtä, vaan kokonaisuutta) ja se kuuluu joskus vähän liikaa minun korviini.
En kaipaa alalle takaisin, mutta ajoittain tuntuu että haluaisin unohtaa vanhat, niin että olisin "puhtaalla pöydällä". Entistä kokemustani ei voi hyödyntää nykyisessä, joten sillä ei ole merkitystä - ellei sitten yleistä työkokemusta lasketa sellaiseksi. Eikä sitä lasketa. Korostan, että muuten olen työhöni tyytyväinen.
Onko muilla ollut vaikeuksia siirtyä vanhasta uuteen?
Kommentit (14)
En minä ainakaan ole muistellut vanhoja töitä. Totta kai jotkut vanhaan työhön liittyvät asiat käyvät joskus mielessä, mutta en paljon ajattele sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistoja ja muisteluksia on vielä yli kahdenkymmenen vuoden takaakin, mutta irti päästäminen tapahtui heti, koska halusin pois alalta.
Itsekin olen päästänyt irti, enkä ole takaisin menossa ikinä ellei taas meinata pakottaa, kuten keväällä oli riski, mutta varmaan tosiaan muistot säilyvät voimakkaina mielessä lopun elämää.
En muistellut vanhoja töitä. Tai no joo, ainoa asia, mitä silloin tällöin mietin, on, että edellisessä työssä myin asiakkaalle unelmia, ja henkilöt olivat yleensä iloisella päällä, kun olivat varaamassa kauan odotettua lomaa. Nykyisessä työssä taas ratkon asiakkaan tietoteknisiä ongelmia, ja ihmiset ovat usein vihaisia, jos joku juttu ei toimi. Tässä voin kuitenkin kokea myös onnistumisen tunnetta, kun saan ongelman ratkaistua, ja onhan palkkakin parempi.
Moni ei kestä sitä ristiriitaa, varsinkin jos on ollut edellisessä työssä pitkään ja sillä on ollut jonkinlainen "erikoisluonne", jota kaikki eivät tajua. Ei ole varmaan poliisinkaan helppo vaihtaa alaa toimistoduuniin jonnekin nuorten hipsterien seuraan, maailman hahmottaminen on ihan erilaista.
Olin niin helpottunut, että lähdön jälkeen ei tulleet mieleen kuin muutamat asiakkaat. En aktiivisesti ainakaan muistellut entistä työtäni ja työpaikkaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymaaailma on käytännnössä vähän kuiiin huumebisnestä. ELi on saaatva asiakas ikääänkuin koukkuun oli ala mikä tahansa. Jos sitä pakeneee niin pakenee rahaaa,
Tokii joku sanooo että köyhä saaa olla mutta ei keinoton.
Se onn nyky maaailmassa vähän se mennyt kapitalismin seurauksena etttä ihmiset ovat yhä enemmän tekemisissssä vain rahan vaihdon välineiinä ja sitä kautta. Kun miettii kun ihmisen aivokapasiteettia että se tehokas toiminta aika on kuitenkin vain se keskimäärin kaksi tuntia ja koko aika on vain enemmän saatava rahaa. Ihminenhään on kyltymätön, ei ihmiselllä ole koskaan riiitäväästi rahaa, toisilla sitä on liikaa ja toisilla liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymaaailma on käytännnössä vähän kuiiin huumebisnestä. ELi on saaatva asiakas ikääänkuin koukkuun oli ala mikä tahansa. Jos sitä pakeneee niin pakenee rahaaa,
Tokii joku sanooo että köyhä saaa olla mutta ei keinoton.
Se onn nyky maaailmassa vähän se mennyt kapitalismin seurauksena etttä ihmiset ovat yhä enemmän tekemisissssä vain rahan vaihdon välineiinä ja sitä kautta. Kun miettii kun ihmisen aivokapasiteettia että se tehokas toiminta aika on kuitenkin vain se keskimäärin kaksi tuntia ja koko aika on vain enemmän saatava rahaa. Ihminenhään on kyltymätön, ei ihmiselllä ole koskaan riiitäväästi rahaa, toisilla sitä on liikaa ja toisilla liian vähän.
Sittten kun miettiii että kun ihminen on nyhdetty loppuun siellä töisssä ja tehokkaat kaksi tuntia käytetty aivo kapasiteetista ja sen jälkeene pitäisi vielä jaksaaa kotona (toki niiin että nautttisisi siitä vanhemmuuden tunteeesta ja lapsista jotka ovat rakkkainta maaailmassa ja tiskaa tiskit jne). Siiinä voi mennä vähäään pasmat ja energiat sekaiiisin suhteeessa siihen minkä oikeasti kokee merkityksellisimmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa on. Vanha alani lähestyi loppuaan teknologian kehittymisen myötä ja nyt viime keväänä 2020 vaihdoin työtä ihan toisenlaiseen. Koulutuspohja on suureksi osaksi sama, mutta lisäkoulutus jatkuu vielä. Tein vanhaa työtäni 12 ja pidin siitä ja olin siinä hyvä.
Luopuminen on ollut vaikeaa, siirtyessä (vaikka itse halusin siirtyä muualle tilanteen takia) uuteen työhön itkin vanhan työn loppuessa paljon, ja vielä on vaiheita kun itken ja kaipaan vanhaa.
Mutta mulla on lapset elätettävänä ja asuntolainaa, työelämä ei varmaan vielä edes puolivälissä. Tuntui, että eteenpäin on mentävä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on. Vanha alani lähestyi loppuaan teknologian kehittymisen myötä ja nyt viime keväänä 2020 vaihdoin työtä ihan toisenlaiseen. Koulutuspohja on suureksi osaksi sama, mutta lisäkoulutus jatkuu vielä. Tein vanhaa työtäni 12 ja pidin siitä ja olin siinä hyvä.
Luopuminen on ollut vaikeaa, siirtyessä (vaikka itse halusin siirtyä muualle tilanteen takia) uuteen työhön itkin vanhan työn loppuessa paljon, ja vielä on vaiheita kun itken ja kaipaan vanhaa.
Mutta mulla on lapset elätettävänä ja asuntolainaa, työelämä ei varmaan vielä edes puolivälissä. Tuntui, että eteenpäin on mentävä.
*Tein vanhaa työtäni 12 VUOTTA ja pidin siitä ja olin siinä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen on kokemustensa ja eletyn elämänsä summa. Et olisi sinä, jos sinulla ei olisi "entistä elämääsi". Miksi siis se pitäisi jotenkin unohtaa?
Minä vaihdoin alaa vähän toisella tapaa eli sain opinnot valmiiksi ja pääsin koulutusta vastaaviin asiantuntijatehtäviin pois suorittavista tehtävistä. Kesti pitkään päästä eroon opitusta roolista eli taantua entiseen. Vielä pitempään kesti ympäristöllä eli työkavereilla oppia uuteen. Olisi varmasti ollut helpompaa jos olisin vaihtanut työnantajaa tuossa vaiheessa, mutta samalla työnantajalla jatkamisella oli puolensa. Vaihdoin parin vuoden kuluttua työpaikkaa, en ole sittemmin muistellut vanhoja hommia edellisellä alalla.
Ensimmäisessä harjoittelussa prosessoin vielä aika paljon vanhaa työtä ja mietin, olenko varma valinnastani - vaihdoin siististä sisätyöstä vähemmän siistiin sisätyöhön. Välillä kaipaan jotain tiettyä asiaa hetkellisesti, mutta se menee tosi nopeasti ohi ja vaihto on ollut elämän paras päätös, niin uupunut ja kyllästynyt olin vanhalla alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 opetusvuoden jälkeen vaihdoin alaa ja päädyin toimistotöihin.
Opettajaidentiteetti ei katoa kai koskaan, ja katson monia asioita eri tavoin kuin nykyiset kollegani.
Jollain tapaa olen aina ensisijaisesti opettaja, vaikka nykyisestä ammatistani pidänkin paljon enemmän kuin opentyöstä.
Enemminkin olin pitkään katkera, että olin tuhlannut vuosia alaan, jolla en itse viihtynyt ja joka oli oikeastaan enemmän lähipiirin toive kuin omani koskaan. Pikkuhiljaa olen saanut etäisyyttä ja tajunnut, että jotain jäi kuitenkin käteen "väärästä" alastakin, tietynlaistan hahmottamiskykyä ja ihmistenkäsittelytaitoja, vaikka suoraan vanhan alan asioita en nykytyössäni käytäkään. Katkeruus on siis väistynyt ja nykyään olen ihan sovussa sen kanssa, miten elämä on mennyt. Mutta tämän läpikäymiseen meni kyllä yli 5 vuotta.
Muistoja ja muisteluksia on vielä yli kahdenkymmenen vuoden takaakin, mutta irti päästäminen tapahtui heti, koska halusin pois alalta.