Seurustelisitko ihmisen kanssa, joka on

Siis jos rakastaisin, seurustelisin.

En ole ihastunut enkä rakastunut, mies on nettituttavuus. Mutta mietinpä vain, kannattaako edes tutustua sen kummemmin, kun musta tuntuu että tuo seikka on vähän liikaa mulle.. Olenko pinnallinen paskiainen?



ap

Siitä on lähdettävä, ettei ihan ns. normityyppi ole. Jos toivot kovin keskiluokkaista elämää, jättäisin väliin. Rahalla ei tulla rällästämään, jollet itse ole tosi hyväpalkkainen. t. minunkin pitäisi varmaan olla sairaseläkkeellä, mutta jaksan vielä toivoa

Tietysti, jos rakkaus on jo tullut, niin sitten se on menoa, mutta tässä vaiheessa kannattaa heivata. Kerjää vain ongelmia itselleen.

Jos netissä kertoo, että tollaisten ongelmien takia olisi eläkkeellä, niin veikkaan että todellisuudessa on suuremmat ongelmat taustalla! Oiskohan määräaikaisella eläkkeellä? Muuten kusettaa sua!



Miksi et voi odottaa miestä, jonka oikeasti ansaitsisit?

Miksi et voi odottaa miestä, jonka oikeasti ansaitsisit?

Outo muotoilu... Se että on mielenterveysongemia ei tarkoita automaattisesti, että ihminen on _paha_ tai ilkeä tai hyväksikäyttäjä tms. Mielenterveysongelmaisia voi olla hyvin monenlaisia. Se että on burnoutin ja paniikkihäiriön takia eläkkeellä viittaisi pikemminkin ylikilttiin ja kunnolliseen, kuin mihinkään narsistiseen vaimonhakkaajaan. Eräs nuoruudessani tuntemani skitsofreenikko oli kaikin puolin kiva kaveri ja ihana ihminen. Hän ei vaan kestä tippaakaan stressiä, todellisuudetaju rupeaa brakaamaan.

Joka tapauksessa täytyisi olla tosi paha, koska noin nuorena ei hevillä laiteta eläkkeelle vaan terapiaan, kuntoutukseen jne.

Se ei ole sairaus, eikä siitä saa edes palkallista sairaslomaa.

T: Näistä asioista tietävä, mutta aikoinaan huonoja miehiä valinnut.



Monesti nainen, joka ei arvosta itseään, ottaa itselle "viallisen miehen", koska ajattelee itsekin olevansa ns. "huonompi".



Alkaisiko yksikään mies tollasen kaa seurustelemaan? Pitääkö naisen aina ymmärtää?

esim. useita itsemurhayrityksiä tai skitsofenia. Muuten ei eläkepapereita kyllä tule. Älä todellakaan tutustu läheisemmin, voit saada melkosen vainoajan.

Kyllä ihmissuhteen toimivuuden kannalta on kaikista tärkeintä se, että on tunne-elämältään tasapainossa.



No, jos et itsekään sitä ole, niin tokkopa tuolla sitten on niin väliä. Et voi ainakaan syytellä, mikä meni vikaan.

, mutta en seurustelisi. Jos siis jo tutustumisvaiheessa tietäisin tuon. Eri asia tietysti on, jos pitkäaikainen kumppani sairastuu, en laittaisi suhdetta poikki, silloin olet sentään tuntenut ihmisen terveenä.

jos mies muuten on mieleltään vireä ja luova jne.



Tunnen monta ihmistä, joilla on paniikkihäiriö ja muutaman, joilla on ollut burnout. Mieheni täti, joka on paniikkihäiriönsä takia pysyvästi sairaseläkkellä, on todennäköisesti maailman mukavin ihminen ja erittäin hyvä vaimo ja äiti lapsilleen. EN näe mitään syytä siihen, miksei hänen kaltaisensa ihmisen kanssa voisi seurustella. Pari muuta paniikkihäiriöistä ystävääni ovat kyllä aika hankalia tapauksia ja yksi heistä (se joka on uraputkessa kaikkein pisimmällä ja pysyvimmin kiinni) käyttää kyllä muitakin lääkkeitä ihan liikaa ja selvästi osin pähdemielessä. Hänen kaltaisensa kansssa en itse seurustelisi, mutta ihan hyvin hänelläki parisuhteessaan menee, joten en sano mitään siitä, etteikö parisuhde voisi onnistua.



Tiedän myös pari burnoutin läpi käynyttä ihmistä. Tätä nykyä he ovat kuntoutuneet eritätin hyvin. Kumpikaan ei ole palannut sille uralle, jolla burnoutinsa sai, mutta toinen on kuitenkin vakituisesti töissä uudella alalla, jossa haasteet sopivat hänelle paremmin. TOinen taas päätti ryhtyä kirjailijaksi ja onkin julkaissut pari kirjaa, mutta rahaahan niistä Suomen oloissa tulee aika niukasti, joten elää pääasiassa vaimon palkalla...Vaimoa ei kyllä näytä se pahasti rassaava, vaimolla kun on ihan hyvät tulot itsellään.



Nii nettä ei mua kumpikaan dg eikä eläkekään haittaisi. Sen haluaisin tietää, miten nämä ihmiset sitten elmäänsä elävät. Kotona sohvalla nyhjöttävää miestä en varmaan jakaisi katsella...

minä tunnustan että minun mielestäni ei kannata rakastua mieheen jolla on burnout ja paniikkihäiriö.



Mutta jos olet jo rakastunut mieheen ja hänellä todetaan burnout ja paniikkihäiriö, niin vaihtoehtojahan ei ole vaan jatkat rakastamasi ihmisen kanssa.

Jos ei äijä muutenkaan sytytä. Et kuulosta sen innostuneemmalta, joten anna vaan olla ja etsi joku toinen nettituttavuus, on kai noita.