Lapset vain nauroivat minulle
Kun illalla yritin postiluukun kautta kuunnella yläkerran naapureitten humalaista tappelua, olin eteisessä kumartuneena korva kiinni postiluukussa ja vähän raotin sitä, että kuuluisi paremmin.
Välillä se tappelu kuuluu paremmin omassa makuuhuoneessa ja välillä postiluukun kautta. Juoksen sitten välillä majkariin ja taas postiluukulle.
Teinit nauroivat vieressä vaikka pyysin olemaan hiljaa!
Kehtasivat vielä verrata minua johonkin ulla taalasmaahan, vaikka en edes kattele mitää typeriä salkkareita enkä ole mikään mummeli ja käskivät hommata oman elämän!
Siis voitteko kuvitella millasta käytöstä nuorilta!!
Kommentit (6)
Jos jotakin vertaistukea löytyisi, ei taida kenelläkään olla näin ilkeitä lapsia, nauru senkun vaan kovenee kun pyytää omemaan hiljaa että kuulisi mistä siellä tapellaan. Aina sama juttu kun yritän pistiluukun kautta kuunnella.
Taidan ensikerralla mennä naapureitten oven taakse jotta kuulisin paremmin...
Vierailija kirjoitti:
miksi et mennyt rappukäytävään?
No kerran niin teinkin että pidin omaa ovea auki, mutta kun seinänaapuri ramppaa tupakalla jatkuvasti, tiedän että sekin kuuntelee yläkerran tappelua, ja juoksee tupakalla sen takia, niin en kehtaa vain seistä siinä ovi auki kun se arvaisi miksi seison siinä.
Joskus kesällä laitoin makuuhuoneen ikkunasta pään ulos ja kuuntelin naapureita, kun kuului sitä kautta hyvin kun heilläkin oli ikkuna auki, hehheh.
Sanoivat että olen pahempi kuin ulla taalasmaa, millaisia lapsia olenkaan kasvattanut :(