Mistä löytää kunnon mies?

Olen eronnut kahden lapsen äiti. Pärjään ihan hyvin itseksenikin enkä ole mitenkään epätoivoinen. Silti olisi kiva löytää vielä elämäänsä aikuisten välistä rakkautta, huomioimista ja huolenpitoa...

Löytyiskö kenenkään tuttavapiiristä vapaata, rehtiä, kunnon miestä? Samanlaiselle naiselle.

luontoharrastuksen parista, urheiluseurasta..

Suosittelen.

Motonet, verkkokauppa, rautakauppa, claes ohlson tai muu miesten tiimari.

Mene juttelemaan sellaisille joilla ei ole sormusta. :)



Tai jos kadulla tulee vastaan kivannäköinen mies, niin heti moikkaamaan ja juttelemaan niitä näitä.

Kunnon ja mies- sanat sopivat todella huonosti samaan lauseeseen.

Tässä: http://treffit.suomi24.fi/main.do



Vaikka kyllähän tuoltakin kärsivällisyyttä tarvitaan ; )

Tai no, olishan noita ihan kunnon miehiäkin tarjolla ollut, mutta kun ei niissä ole mikään sytyttänyt..



Mä tunnen ap yhden todella ihanan, mukavan, luotettavan ja rehdin oloisen miehen. 41 vuotta, ei lapsia. Tekee ahkerasti työtä, on lempeä ja ilmeisesti laajasydäminen kaveri. Mutta ei vaan mua napannut pintaa syvemmältä, vaikka niin luulin. Tää mies asuu pk-seudulla mutta liikkuu paljon myös Savossa, josta on kotoisin... Milles kuulostaa? No joo, en kyllä tiedä miten luontevasti tähän mieheen voisit tutustua!

täällä vapaana vuosi sitten ja olen oikein kunnollinen mies.



Me ei vaan kohdattu, nyt on taas myöhäistä.

Mutta luulen, että kyse ei ole paikasta. Voit kohdata hänet ihan missä tahansa. Ole vain avoin mahdollisuudelle.

Seurakunnista tulee Jeesus kaupan päälle eli ei kiitos minulle!

siis netissä, mutta yritä tavata mies/miehet mahdollisimman pian, ettei käy niinkuin minulle.



Viestittelin muutaman kumppaniehdokkaan kanssa, tapasin jokusen, jotka syystä tai toisesta eivät kolahtaneet. Y



hden miehen kanssa jouduimme kumpikin töiden vuoksi vuorotellen olemaan matkoilla, ensitapaaminen viivästyi ja tapasimme vasta toista kuukautta viestittelymme alkamisen jälkeen.



Mies kirjoitti todella kauniita, syvällisiä ja sydämeenkäypiä kirjeitä ja pikkuhiljaa meillä oli tunne, että tunnemme toisemme jo läpikotaisin.... Aamu alkoi viestin lukemisella ja siihen vastaamisella ja ilta päättyi samalla tavalla.



Kumpikin aloimme olla jo varmoja, että olemme toisillemme tarkoitetut. Kuvatkin tuli vaihdettua ja todettua, että kuvassa hymyilevät ihmiset sai kummallekin hymyn nousemaan kasvoille.



Ja niin sitten tapasimme.



Menin häntä vastaan lentokentälle ja tunnistimme toisemme heti.



Eikä meillä oikein ollut toisillemme mitään sanomista...



Jo miehen puhetyyli tuntui ikävältä, hänen ominaishajunsa häiritsevältä ja ja ja...



Kaipaan vieläkin hänen kirjeitään, mutta niitä en enää saa, sillä hänelle ei riittänyt tarjoamani kaveriystävyys ilman seksuaalisuutta saatika parisuhdetta.



Jota tietenkin alunperin olimme kumpikin hakemassa.



Mutta uskon silti, että netti on ihan kelpo tutustumisfoorumi...

Olen netistäkin katellut, just tuolta suomi24:lta. Tavannutkin olen muutamia. Mutta jos ei sytytä niin sitten ei :/

Tää tuntuu vaan niin turhauttavalta. Eilisenkin lauantai-illan istuin yksin kotona ja katoin leffaa. Ihan kivaa oli joo sekin, mutta välillä tuntuu, että menee hyvä nainen ihan hukkaan :D Olisin oikeasti välittävä ja ihan mukavaa ja rentoa seuraa.

Olen ehkä hiukan ujo menemään keskustelemaan ventovieraiden kanssa. Aikuisten seurustelukin on mulle ihan outoa. Tapasinhan ex-mieheni 19v:na ja nyt olen päälle 30v... Asun muuten Savossa, kun joku siitä päälle nelikymppisestä vinkkasi ;)

Ja jos oikeasti haluat tavata jonkun, niin sitten et istu la-iltana kotona! Baariin vaan ja harjoittelemaan:)

yksin baariin meneminen on niin vaikeaa?? Tulee niin tyrkky olo... Kaverit on kaikki perheenäitejä jotka pääsee lähtemään kerran vuodessa!



ap

suosittelen tuota seurakuntaa. Ev.lut srk:sta niitä tuskin löytyy, eli mene vapaakirkollisiin suuntauksiin.

tykkään itsekin välillä irroitella, joten ei mikään nössökään saisi olla...



ap

Mä tapasin useammankin ihan helmen miehen netin kautta uussinkkuaikoinani. Taatusti niitä jäi sullekin, koska en mä niistä kuin yhden itselleni ottanut. Fiksuja, mukavia kaikki tyyni!



Speksaa tarkemmin ne sun nettimiehet, niin ei tule liian paljon huteja. Ja sitten juttele puhelimessa vaikka melkoisen pian ja ennen tapaamista. Siinä karsiutuu taas muutama pois tai sit vaihtoehtoisesti löytyy yhteinen sävel.

Työkavereiden tai harrastuskavereiden kanssa?

mutta en sitä aio ryhtyä laskemaankaan ;)



Harmi kun asun pienessä kaupungissa, netissä on "tarjolla" edelleen samat miehet kuin vuosi sitten (liekö pitempäänkin olleet jo siellä) :/

Kaukosuhteeseen en jaksaisi alkaa ja muuttohaluja ei ole, kun esikoinen on juuri aloittanut koulun.



Taidan olla toivoton tapaus...

mutta kun ei ne kelpaa sit kuitenkaan kenellekkään! Sellaisia halutaan, mutta sit ne on niin nössöjä että halut menee...