Nainen joka on aina myöhässä, aivan kaikesta ja kaikkialla

Olen itse tuollainen. Kamala tapa, mutta en pysty vain opettelemaan siitä pois. Kuvittelen joka kerta vilpittömästi, että ehdin kyllä hyvin, mutta sitten päädyn kuitenkin juoksemaan tukka putkella. Ja jos esimerkiksi aamulla laitan herätyskellon soimaan viisi minuuttia aiemmin, niin sitten jossain vaiheessa katson kelloa, että onpas minulla nyt ruhtinaallisesti aikaa, otanpa ylimääräisen kupillisen kahvia tms. Olen siis yksinkertaisesti yltiöoptimistinen, miten nopeasti suoriudun asioista. Vaikka kerta toisensa jälkeen on todistanut, että en voi luottaa omaan arviointikykyyni ja että minun pitäisi varata enemmän aikaa.

Olen pyytänyt kavereitani ilmoittamaan minulle 5-10 minuuttia aikaisemman tapaamisajan tai tulemaan itse hiukan myöhässä. Sillä tavoin saamme aikataulut jollain tapaa natsaamaan.

Ehkä jonain päivänä opin. Mutta en laske sen varaan.

Onko naisen lempinimi Eve?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen. Kamala tapa, mutta en pysty vain opettelemaan siitä pois. Kuvittelen joka kerta vilpittömästi, että ehdin kyllä hyvin, mutta sitten päädyn kuitenkin juoksemaan tukka putkella. Ja jos esimerkiksi aamulla laitan herätyskellon soimaan viisi minuuttia aiemmin, niin sitten jossain vaiheessa katson kelloa, että onpas minulla nyt ruhtinaallisesti aikaa, otanpa ylimääräisen kupillisen kahvia tms. Olen siis yksinkertaisesti yltiöoptimistinen, miten nopeasti suoriudun asioista. Vaikka kerta toisensa jälkeen on todistanut, että en voi luottaa omaan arviointikykyyni ja että minun pitäisi varata enemmän aikaa.

Olen pyytänyt kavereitani ilmoittamaan minulle 5-10 minuuttia aikaisemman tapaamisajan tai tulemaan itse hiukan myöhässä. Sillä tavoin saamme aikataulut jollain tapaa natsaamaan.

Ehkä jonain päivänä opin. Mutta en laske sen varaan.

Oletko niitä, joiden mielestä bussipysäkille ei voi mennä kävellen, vaan aina pitää juosta? Vaikka olisi painava reppu selässä ja kaksi jäätävän isoa matkalaukkua kannettavana, ja aikaa riittävästi, niin juosta pitää, koska niin on aina tehty, koska oikeasti aina siinä vaiheessa on kiire.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen. Kamala tapa, mutta en pysty vain opettelemaan siitä pois. Kuvittelen joka kerta vilpittömästi, että ehdin kyllä hyvin, mutta sitten päädyn kuitenkin juoksemaan tukka putkella. Ja jos esimerkiksi aamulla laitan herätyskellon soimaan viisi minuuttia aiemmin, niin sitten jossain vaiheessa katson kelloa, että onpas minulla nyt ruhtinaallisesti aikaa, otanpa ylimääräisen kupillisen kahvia tms. Olen siis yksinkertaisesti yltiöoptimistinen, miten nopeasti suoriudun asioista. Vaikka kerta toisensa jälkeen on todistanut, että en voi luottaa omaan arviointikykyyni ja että minun pitäisi varata enemmän aikaa.

Olen pyytänyt kavereitani ilmoittamaan minulle 5-10 minuuttia aikaisemman tapaamisajan tai tulemaan itse hiukan myöhässä. Sillä tavoin saamme aikataulut jollain tapaa natsaamaan.

Ehkä jonain päivänä opin. Mutta en laske sen varaan.

Myöhästytkö esim. hammaslääkäristä tai junastakin (sellainen joka ei kulje 5min välein)?

Lieneekö adhd.

Ihan kuin minä. Myöhästyn koulusta joka päivä 5 min, koska en osaa lähteä aikasemmalla bussilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen. Kamala tapa, mutta en pysty vain opettelemaan siitä pois. Kuvittelen joka kerta vilpittömästi, että ehdin kyllä hyvin, mutta sitten päädyn kuitenkin juoksemaan tukka putkella. Ja jos esimerkiksi aamulla laitan herätyskellon soimaan viisi minuuttia aiemmin, niin sitten jossain vaiheessa katson kelloa, että onpas minulla nyt ruhtinaallisesti aikaa, otanpa ylimääräisen kupillisen kahvia tms. Olen siis yksinkertaisesti yltiöoptimistinen, miten nopeasti suoriudun asioista. Vaikka kerta toisensa jälkeen on todistanut, että en voi luottaa omaan arviointikykyyni ja että minun pitäisi varata enemmän aikaa.

Olen pyytänyt kavereitani ilmoittamaan minulle 5-10 minuuttia aikaisemman tapaamisajan tai tulemaan itse hiukan myöhässä. Sillä tavoin saamme aikataulut jollain tapaa natsaamaan.

Ehkä jonain päivänä opin. Mutta en laske sen varaan.

Myöhästytkö esim. hammaslääkäristä tai junastakin (sellainen joka ei kulje 5min välein)?

En ole sivulangan ap, mutta olen kuin sivulangan ap. Ja vastaus on iso kyllä.

Parhaimmillani myöhästyin lentokoneesta ja vieläpä vieraassa maassa. Tuli kalliiksi, mutta ei auttanut myöhästelyyn yhtään.

Ennen minäkin myöhästelin. Mutta siitä oppii pois. En mene nettiin, en avaa televisiota, menen suihkussa kun tee jäähtyy, pakkaan tavarat edellisenä iltana valmiiksi, en käänny enää ovelta takaisin vaikka tulisikin mieleen että roskikset voisi viedä kun nyt kerran lähden ulos jne.

Eihän se kivaa ole, etten saa haahuilla sinne tänne elämässä. Muttta on se silti kivempi käydä töissä kun menettää se työpaikka jatkuvan myöhästelyn takia.

Minä kuvittelen aina suoriutuvani ulkovaatteiden pukemisesta ja autoon siirtymisestä noin puolessa minuutissa. Eihän se koskaan onnistu. Joka kerta sattuu jotain "odottamatonta" tyyliin auton avaimet hukassa, kissa tulee sisälle ja se pitää ruokkia, pitää palata takaisin hakemaan joku unohtunut tavara jne.  Seuraavana päivänä sama uudestaan. Vuodesta toiseen. Onko joku päässyt tällaisesta käytöksestä eroon?

No jos olette sopineet tapaamisen tiettyyn aikaan, ja jos ei näy tietyssä ajassa eikä kuulu mitään ilmoitusta, lähe menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen. Kamala tapa, mutta en pysty vain opettelemaan siitä pois. Kuvittelen joka kerta vilpittömästi, että ehdin kyllä hyvin, mutta sitten päädyn kuitenkin juoksemaan tukka putkella. Ja jos esimerkiksi aamulla laitan herätyskellon soimaan viisi minuuttia aiemmin, niin sitten jossain vaiheessa katson kelloa, että onpas minulla nyt ruhtinaallisesti aikaa, otanpa ylimääräisen kupillisen kahvia tms. Olen siis yksinkertaisesti yltiöoptimistinen, miten nopeasti suoriudun asioista. Vaikka kerta toisensa jälkeen on todistanut, että en voi luottaa omaan arviointikykyyni ja että minun pitäisi varata enemmän aikaa.

Olen pyytänyt kavereitani ilmoittamaan minulle 5-10 minuuttia aikaisemman tapaamisajan tai tulemaan itse hiukan myöhässä. Sillä tavoin saamme aikataulut jollain tapaa natsaamaan.

Ehkä jonain päivänä opin. Mutta en laske sen varaan.

Oletko niitä, joiden mielestä bussipysäkille ei voi mennä kävellen, vaan aina pitää juosta? Vaikka olisi painava reppu selässä ja kaksi jäätävän isoa matkalaukkua kannettavana, ja aikaa riittävästi, niin juosta pitää, koska niin on aina tehty, koska oikeasti aina siinä vaiheessa on kiire.

Jos ja kun lähden vähän turhan myöhään liikkeelle kohti bussipysäkkiä, niin kävelen rivakasti tai menen puolijuoksua kunnes pääsen sellaiseen kohtaan reittiä, mistä pystyn näkemään tielle, onko bussi jo tulossa. Jos ei, niin sitten kävelen normaalisti. Jos on, niin sitten otan loppukirin.

Vierailija kirjoitti:

No jos olette sopineet tapaamisen tiettyyn aikaan, ja jos ei näy tietyssä ajassa eikä kuulu mitään ilmoitusta, lähe menee.

Jos siis ei näy tietyssä ajassa jälkeen sovitun ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen. Kamala tapa, mutta en pysty vain opettelemaan siitä pois. Kuvittelen joka kerta vilpittömästi, että ehdin kyllä hyvin, mutta sitten päädyn kuitenkin juoksemaan tukka putkella. Ja jos esimerkiksi aamulla laitan herätyskellon soimaan viisi minuuttia aiemmin, niin sitten jossain vaiheessa katson kelloa, että onpas minulla nyt ruhtinaallisesti aikaa, otanpa ylimääräisen kupillisen kahvia tms. Olen siis yksinkertaisesti yltiöoptimistinen, miten nopeasti suoriudun asioista. Vaikka kerta toisensa jälkeen on todistanut, että en voi luottaa omaan arviointikykyyni ja että minun pitäisi varata enemmän aikaa.

Olen pyytänyt kavereitani ilmoittamaan minulle 5-10 minuuttia aikaisemman tapaamisajan tai tulemaan itse hiukan myöhässä. Sillä tavoin saamme aikataulut jollain tapaa natsaamaan.

Ehkä jonain päivänä opin. Mutta en laske sen varaan.

Myöhästytkö esim. hammaslääkäristä tai junastakin (sellainen joka ei kulje 5min välein)?

Hammaslääkärin tai muiden harvemmin tapahtuvien menojen kohdalla varaan yleensä paljon aikaa matkustamiseen, joten en yleensä myöhästy. Ongelmani koskee enemmän tuttuja reittejä, joihin minulla on (virheellinen) näppituntuma, kauanko aikaa menee.

Vierailija kirjoitti:

Ennen minäkin myöhästelin. Mutta siitä oppii pois. En mene nettiin, en avaa televisiota, menen suihkussa kun tee jäähtyy, pakkaan tavarat edellisenä iltana valmiiksi, en käänny enää ovelta takaisin vaikka tulisikin mieleen että roskikset voisi viedä kun nyt kerran lähden ulos jne.

Eihän se kivaa ole, etten saa haahuilla sinne tänne elämässä. Muttta on se silti kivempi käydä töissä kun menettää se työpaikka jatkuvan myöhästelyn takia.

Mä oon jotain noista oppinut tekemään, esim. katsomaan vaatteet ja tavarat edellisenä iltana valmiiksi, mutta saatan silti edelleen aamulla jumittua lehden ääreen tai kuvitella ehtiväni viedä roskat lähtiessäni ulos tai mun täytyy kääntyä tarkistamaan, että onhan kahvinkeitin varmasti sammutettu jne.

Liukuva työaika mahdollistaa sen, että työpaikka ei mene. Täytyy vaan olla sitten hiukan pitempään iltapäivällä.

Olen opetellut tästä syystä heräämään 2 tuntia aikaisemmin, kuin ennen. Siis kun lähden töihin. Saa oikeasti juoda rauhassa kahvia ja jumittaa puhelimella tai tuijottaa vaan seiniä. Vihaan kiirettä ja olen kunnon aamukoomailija, joten haluan koomailla rauhassa.

Olen myöhästelijä. Kukaan ei kestä myöhästelyäni. Ystävät koettavat jotenkin kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos olette sopineet tapaamisen tiettyyn aikaan, ja jos ei näy tietyssä ajassa eikä kuulu mitään ilmoitusta, lähe menee.

Jos siis ei näy tietyssä ajassa jälkeen sovitun ajan.

Mä ainakin lähetän säännönmukaisesti viestin, että tuun taas sen 5-10 minuuttia myöhässä. Onneksi parhaat kaverini ovat myöhästelijöitä myös (ja ilmoittavat siitä myös), joten kenelläkään meistä ei ole varaa tuomita toista. Voisin kyllä kuvitella, että ajoissa tulevaa ärsyttäisi, jos toinen ei koskaan olisi paikalla sovittuna ajankohtana vaikka ilmoittaisikin tunnollisesti myöhästyvänsä.

Liian aikaisin meneminen jonnekin ja odottaminen on tod. ärsyttävää. Samoin jos joku puhuu todella hitaasti.