Lue keskustelun säännöt.
Apua...jääny harmittamaan ihan älyttömästi yksi kämppä
20.11.2020 |
Se oli siis tarjolla jokunen viikko sitten, ja jostain syystä en tarttunut tilaisuuteen. En tiedä syytä, jotenkin vaan arjen rasitteet vei energian niin, etten saanut edes reagoitua. Siis sijainti oli hyvä, huonemäärä, pohja, hinta. Nyt harmittaa niin paljon, että tuntuu ikävältä edes katsella muita asuntoja. Miksi olen tällainen?
Ei pitäisi selata mitään ilmoituksia, ellei ole selkeää, että juuri sillä hetkellä on jaksamista myöskin toteuttaa muutos.
Kommentit (13)
nääh, kyllä niitä tulee uusia taas tarjolle. Todella harvoin tilaisuudet ovat ainutlaatuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskainta noissa prosesseissa, kuten kämpän etsimisessä, tuntuu olevan se sosiaalinen puoli. Pitää edustavan näköisenä mennä paikalle ja selittää miellyttäviä asioita. Jälkeenpäin se ei yleensä ole niin raskasta, mitä olisi ajatellut, mutta etukäteen se jotenkin ahdistaa paljon. En tiedä johtuuko tämä as-piirteistä tai introverttiydestä. Todellisuudessa usein nautin tuollaisista "asiakaskohtaamisista", mutta tuntuu että sitä ennen pitää vetää se tietty vaihde päälle. Normaalioloissa olen aika hiljainen, umpimielinen, yksityinen ja eleetön ihminen. En tiedä, otanko vähän liian tosissani sen vaikutuksen tekemisen, sillä oikeastaan vain sillä on väliä, antaako itsestään luotettavan vaikutelman ja onko maksukykyä. Ai niin, vuokra-asunnosta siis oli tässä kyse. Ap
Vierailija kirjoitti:
nääh, kyllä niitä tulee uusia taas tarjolle. Todella harvoin tilaisuudet ovat ainutlaatuisia.
No niinhän se on. Mutta sitten pitää kyttäillä ilmoituksia taas. Ja ei se ole varmaa, että oltaisiin silti saatu just tätä asuntoa, vaikka olisinkin saanut aikaiseksi tällä kertaa. Jostain syystä nyt kiinnyin ideaan siitä. Ap
Tiedän tunteen. Edelleen harmittaa yhdestä asunnosta etten aikanaan siihen tarttunut. Syitä oli monia, tärkeimpänä raha. Siitäkin olisi selvitty ja moni asia järjsetynyt siinäm samassa jopa paremmin kuin nykyisen asunnon kanssa.
Nyt tuo sama asunto on taas myynnissä. Pidän siitä edelleen, ja jos en asuisin missä asun tekisin tarjouksen. Olen siis riittävän tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Silti vähän kaivelee ja houkuttais :D
Vierailija kirjoitti:
Raskainta noissa prosesseissa, kuten kämpän etsimisessä, tuntuu olevan se sosiaalinen puoli. Pitää edustavan näköisenä mennä paikalle ja selittää miellyttäviä asioita. Jälkeenpäin se ei yleensä ole niin raskasta, mitä olisi ajatellut, mutta etukäteen se jotenkin ahdistaa paljon. En tiedä johtuuko tämä as-piirteistä tai introverttiydestä. Todellisuudessa usein nautin tuollaisista "asiakaskohtaamisista", mutta tuntuu että sitä ennen pitää vetää se tietty vaihde päälle. Normaalioloissa olen aika hiljainen, umpimielinen, yksityinen ja eleetön ihminen. En tiedä, otanko vähän liian tosissani sen vaikutuksen tekemisen, sillä oikeastaan vain sillä on väliä, antaako itsestään luotettavan vaikutelman ja onko maksukykyä. Ai niin, vuokra-asunnosta siis oli tässä kyse. Ap
Vuokra-asuntojen kohdalla vaaditaan esittämistäkin tai sosiaalisuutta, mutta omistusasunnoissa ei yleensä ole jonoa, että pitäisi kovin sosoaalinen olla. Asiallinen ja sopiva tarjous on a ja o.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Edelleen harmittaa yhdestä asunnosta etten aikanaan siihen tarttunut. Syitä oli monia, tärkeimpänä raha. Siitäkin olisi selvitty ja moni asia järjsetynyt siinäm samassa jopa paremmin kuin nykyisen asunnon kanssa.
Nyt tuo sama asunto on taas myynnissä. Pidän siitä edelleen, ja jos en asuisin missä asun tekisin tarjouksen. Olen siis riittävän tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Silti vähän kaivelee ja houkuttais :D
Aijaa, no onko nyt joku este miksi et tekisi tarjousta? Olisi kuitenkin mahdollisuus tarttua tilanteeseen. Voi olla et tarjouksesi menisi läpi tai sitten ei. Muuttaminen aina piristää ja tuo vähän jotain uutta elämään. On siitä vaivaakin, mutta ei se vaiva ikuisuuksiin kestä. Ap
asunnot ehkä ovat sellaisia, jotka jäävät potuttamaan erityisesti? itsellä 1 asunto harmitti kolme tuskaisaa vuotta. ihan järjetöntä. Olisi ollut aivan nappiostos minulle ja vetkutin samalla tavalla kuin sinä. pelkäsin... en edes tiedä, mitä.
ja sitten vielä hullumpi: n. vuosi sitten oli myynnissä aivan upea koristeellinen kulmakaappi, näytti hieman vanhalta pyöreälinjaiselta kakluunilta. Ihana ja halpa. Jäin funtsimaan. ja nuolemaan näppejä. ja vuosi myöhemmin vieläkin kirvelee. eihän tässä ole järjen häivää. vähänkö oon materialisti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin asunnossa itse asiassa oli se, että se oli tarjolla toista kertaa. Olin katsonut sitä pari vuotta sitten, ei muutettu, nyt kun avasin ilmoitukset ko. kaupungin kohdalla, niin siellä se oli taas! Eli menetin tavallaan saman asunnon toiseen kertaan. Tässä kohtaa tulee vähän jo syytettyä omaa saamattomuuttaan. Nykyisessä kämpässä on sitä ja tätä, mistä en pidä, mutta muutettiin tähän tavallaan vähän pakon alla, kun alkoi aika käydä vähiin (ei mikään häätö, mutta muu tilanne). Lisäisi sellaista hallinnan tunnetta, jos pyrkisi saamaan niitä asioita mitä haluaa, ajoissa eikä sitten viime tingassa käyttää niitä mahdollisuuksia, joita on jäljellä. Ei tämäkään kämppä huono ole, mutta olen kyllästynyt.
Tällaisten asioitten takia aloin miettiä, että olenko oikeasti paljon rasittuneempi mitä myönnän, tai onko mulla psyykessä vikaa, etten mene niiden asioiden perään, joista oikeasti tykkään. Ap
Vierailija kirjoitti:
asunnot ehkä ovat sellaisia, jotka jäävät potuttamaan erityisesti? itsellä 1 asunto harmitti kolme tuskaisaa vuotta. ihan järjetöntä. Olisi ollut aivan nappiostos minulle ja vetkutin samalla tavalla kuin sinä. pelkäsin... en edes tiedä, mitä.
ja sitten vielä hullumpi: n. vuosi sitten oli myynnissä aivan upea koristeellinen kulmakaappi, näytti hieman vanhalta pyöreälinjaiselta kakluunilta. Ihana ja halpa. Jäin funtsimaan. ja nuolemaan näppejä. ja vuosi myöhemmin vieläkin kirvelee. eihän tässä ole järjen häivää. vähänkö oon materialisti :D[/quote
Joo, samaa vikaa. Ihmiset sanoo, että kyllä ne sitten pian unohtuu ja tulee uusia, mutta mulla nimenomaan ei unohdu :D saatan vuosia tai kuukausia myöhemmin muistaa jonkun tavaran tai asunnon. Yksikin kiva kämppä oli n. neljä vuotta sitten, mitä ei saatu ja muistan vieläkin, että ilmoituksessa oli kissapatsas ikkunalla, voi elämä.
Tässä voi toisaalta olla sekin, että ne virheostokset myös aiheuttaa ikäviä tunteita. Nytkin minulla on yhdet farkut, jotka ostin hiljattain vain pari tuntia harkiten, nyt en oikeastaan käytäkään niitä ja palautusaika on kai mennyt jo umpeen, joten pitää joko laittaa ilmaseksi pois tai yrittää kaupata ne jossain torissa missä saa 1/4 tai 1/2 hinnasta. Jos aina tekisi äkkinäisiä päätöksiä, tulisi hutejakin enemmän, se kannattaa ottaa huomioon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskainta noissa prosesseissa, kuten kämpän etsimisessä, tuntuu olevan se sosiaalinen puoli. Pitää edustavan näköisenä mennä paikalle ja selittää miellyttäviä asioita. Jälkeenpäin se ei yleensä ole niin raskasta, mitä olisi ajatellut, mutta etukäteen se jotenkin ahdistaa paljon. En tiedä johtuuko tämä as-piirteistä tai introverttiydestä. Todellisuudessa usein nautin tuollaisista "asiakaskohtaamisista", mutta tuntuu että sitä ennen pitää vetää se tietty vaihde päälle. Normaalioloissa olen aika hiljainen, umpimielinen, yksityinen ja eleetön ihminen. En tiedä, otanko vähän liian tosissani sen vaikutuksen tekemisen, sillä oikeastaan vain sillä on väliä, antaako itsestään luotettavan vaikutelman ja onko maksukykyä. Ai niin, vuokra-asunnosta siis oli tässä kyse. Ap
Onneksi näitä ongelmia ei ole kun on ostamassa asuntoa.
Mut kiitos vertaistuesta, helpotti etten ole ainoa, joka on tällaisessa epäonnistunut. Nyt tsemppaan silleen, että ensi kerralla kun alan katsoa asuntoja, niin keskityn niihin jotka oikeasti vaikuttaa tosi sopivilta ja toimin sitten heti, vaikka pelottaisikin. Itse asiassa ne asiat jotka tässä ovat ajankohtaisimmin olleet stressaavia, alkavat nyt helpottaa niin pystyn rentoutumaan vähän ja suuntautumaan uuteen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
feferer kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskainta noissa prosesseissa, kuten kämpän etsimisessä, tuntuu olevan se sosiaalinen puoli. Pitää edustavan näköisenä mennä paikalle ja selittää miellyttäviä asioita. Jälkeenpäin se ei yleensä ole niin raskasta, mitä olisi ajatellut, mutta etukäteen se jotenkin ahdistaa paljon. En tiedä johtuuko tämä as-piirteistä tai introverttiydestä. Todellisuudessa usein nautin tuollaisista "asiakaskohtaamisista", mutta tuntuu että sitä ennen pitää vetää se tietty vaihde päälle. Normaalioloissa olen aika hiljainen, umpimielinen, yksityinen ja eleetön ihminen. En tiedä, otanko vähän liian tosissani sen vaikutuksen tekemisen, sillä oikeastaan vain sillä on väliä, antaako itsestään luotettavan vaikutelman ja onko maksukykyä. Ai niin, vuokra-asunnosta siis oli tässä kyse. Ap
Onneksi näitä ongelmia ei ole kun on ostamassa asuntoa.
Jälkeenpäin ajatellen, totta kai olisi kannattanut tinkiä niistä arjen asioista, tilata vaikka ruokaa tai kotisiivousta, että olisi päässyt kuitenkin isommassa asiassa eteenpäin. En tiedä, olenko jotenkin väsynyt, pelkäänkö tulevaa vai haluanko vain alitajuisesti sabotoida omaa onnellisuuttani. Ap