Entä jos toinen osapuoli ajattelee että ollaan ystäviä kun taas toinen kokee että ollaan kavereita vain?

On A ja B.

A pitää B:tä ystävänään, mutta B pitää A:ta vain kaverinaan tai pitkäaikaisena tuttavanaan. A sanoo B:lle joskus ohimennen jotain, mistä käy ilmi, että hän pitää tätä ystävänään. B tuntee tilanteen kiusalliseksi, koska hänen mielestään he ovat A:n kanssa vain kavereita tai pitkäaikaisia tuttavia.

Pitäisikö teidän mielestä B:n sanoa A:lle, että hänen mielestään he eivät kylläkään ole aivan ystäviä sentään, vaan kavereita? Vai olisiko se töykeää?

Hieman käsitteiden määrittelyä tähän lopuksi. Ystävyydessä on keskeistä suuri luottamus ja sille perustuva läheisyys ja rentous olla oma itsensä. Kaveruudessa ja tuttavuudessa luottamus ei ole yhtä suuri eikä en takia puhuta syvimmistä ajatuksista toisen kanssa vaan lähinnä esim. arkisista jutuista.