Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tässä ajattelemisen arvoinen blogi

Vierailija
06.06.2009 |

Vammaisseulontaa

Keskiviikkona 23. tammikuuta 2008

Olen sydänkohtauksen uhan alla elävä ihminen. Olen kyllä täysin terve, en ole ylipainoinen, harrastan liikuntaa, suhteeni alkoholiin on myönteisen hillitty ja tupakkaakin nykyisin välttelen. Mutta - mittarissani on reilusti yli 40 vuotta ja olen mies. Infarctus myocardii acutus (sydäri!) voi iskeä, koska suurin osa kohtauksista tulee kuulemma aivan ennalta arvaamatta nk. “terveelle” ihmiselle.Jaahas, tässähän pitää siis huolestua. Voisinkohan minä perusterve ihminen soittaa lääkärille ja vaatia päästä sydänseulontaan. Mitähän pomot sanoisivat, jos kävisin tietyin välein kalliissa työterveyshuollossa - ihan vain tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Sisälläni on riski - monta riskiä. Vaadin veronmaksajana runsasta seulontaa!Sosiaali- ja terveysministeriön (STM:n) uusi terveydenhuollon seulontaohjelma alkaa sanoilla “Väestön sairastumista voidaan ehkäistä kansanterveystoimin”. Sairautta ehkäiseviin seulontoihin kuuluu myös sikiöseulonta. Onko raskaus sairaus, jota pitää tutkia? STM:n näkemyksen mukaan on. Sikiö on naiselle riski - siinä kuin sydän minulle.



Olen saanut katsella vaimoni sisällä kellunutta elämän alkua kaksi kertaa ultraäänimonitorin äärellä. Hienoa on ollut havaita: tuossa on minun lapseni. Minulle ja vaimolleni - niinkuin varmasti kaikille muillekin vanhemmille - hän on “meidän lapsi” jo monitorin kuvassa. Olisi tehnyt heti mieli huutaa , että “moi ja mitä sinne kuuluu”. Mutta lääketieteelle hän ei ole lapsi, vaan sikiö. En edes tiedä, mitä tämä käsite “sikiö” tarkoittaa, tuskin tietävät lääkäritkään.



Tehdessäni juttua “sikiöseulonnoista” 45 minuuttia-ohjelmaan (ke 23.1.), tajusin, etten koskaan ollut ajatellut raskausajan rutiinitestejä (lähinnä ultraääntä) minkäänlaisena “seulontana”. Vaimoni synnytti toisen poikamme sen ikäisenä, että hän kävi myös lapsivesipunktiossa, jossa tutkitaan mahdolliset kromosomihäiriöt. En miettinyt edes tätä silloin syvemmin, ajattelin vain että “pitäähän sinne mennä, jos lääkäri niin kehottaa”. Punktiossa on 1-2 prosentin keskenmenon vaara, eli terveen lapsen voi menettää vammaista etsittäessä.



Nyt sikiöseulontaa halutaan “kehittää ja yhtenäistää”, koska sen taso vaihtelee kovin paljon eri kunnissa. Samantasoiset julkisen terveydenhuollon palvelut kaikille veronmaksajille v. 2010 alusta! Toki tarkoitus on hyvä. Toivottavasti seuraavaksi hoidetaan pian vanhustenhuolto tai nuorten psykiatria. Kovasti vaihtelevat nekin eri kunnissa.



Lienee selvää, että suurin osa raskaana olevista naisista haluaa ultraääneen ja muihin kokeiisiin, jos niitä tarjotaan, koska “halutaan tietää, että lapsella on kaikki hyvin”. Mutta onko lääkärillä rohkeutta sanoa “potilaalleen”, että “kuulkaas rouva - näitä tutkimuksia tehdään sen tähden, että löydettäisiin vikoja”. Tuleva yhtenäistäminen edellyttää, että lääkärien on selkeästi kerrottava: Kaikki seulonta on vapaaehtoista, ja seulonnasta voi löytyä sellaista, joka johtaa naisen vaikeiden valintojen eteen.



Lääketiede tunnistaa sikiöseulonnassa vaikeita kromosomi-poikkeamia ja rakennevikoja. Ne johtavat sikiön kuolemaan ehkä jo äidin vatsassa tai pian syntymän jälkeen. Lääkäri on velvollinen kertomaan kaikki löydökset raskaana olevalle. Siis kaikki - myös lievemmät poikkeamat, joiden kanssa monet lapset voisivat elää.



Poikkeamista abortoidaan jo nyt eniten Trisomia 21-löydöksiä - siis Downin syndroomaa. Down-lapset elävät täyttä elämää, he ovat vain erilaisia ihmisiä. On pelottavaa jos lähdemme “vammaisseulonnan” tielle perustellen sitä kauniilla ajatuksilla lääketieteestä “sikiön ja äidin parhaaksi”.



“Olisihan se aina lapselle parhaaksi, jos ei koskaan syntyisi tähän katalaan maailmaan”, hymähti haastattelemani Kalle Könkkölä.



Sikiöseulonnan kehittämisestä vastaava peruspalveluministeri kysyi minulta ystävälliseen sävyyn: “Miksi teet juttua tästä näkökulmasta, kun tavoitteenamme on parantaa julkista terveydenhuoltoa”. Sanoin, että “siksi koska teidän kehittämisraporttinne osoittavat eettisen ajattelun kapeuden - vammaisuudesta, vanhemmuuden sietokyvystä ja erilaisuuden hyväksymisestä pitäisi käydä lääketieteessä sekä terveydenhuollossa paljon nykyistä syvällisempää keskustelua”.



“No nyt kun noin sanot, niin onhan tässä paljon sellaisia asioita, joita ei ole tullut ajatelleeksi”, hän vastasi. Kiitos rehellisyydestä - ja ajattelemisiin.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
06.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä kolme lasta, olen alle 30- vuotias ja aina olen ultraan mennyt siksi kun sinne kuuluu mennä: tarkistamaan että sikiö on nimenomaan TERVE!

En siksi että se heiluttaa kättä tai jos siitä näkee onko se tyttö tai poika, vaan ettei siinä ole kasvussa tai kehityksessä puutteita!! Järkyttävää että joku menee jonkun muun takia. Ajatteleeko joku että yhteiskunta kustantaa ultraa ihan vaan että näkee jos sikiö syö peukkua?



Olenko minä jotenkin sitten omituinen? Jos joku haluaa ultralta jotain muuta kuin laskelmia niin voi mennä yksityiselle!



Minä äitinä ainakin haluan ultralta nimenomaan nämä kyseiset selvitykset: tiedän että on vapaaehtoisia, mihinkään jatkotutkimuksiin ei ole pakko mentävä!

Tämä ultrakaan EI OLE PAKOLLINEN! Joku menee katsomaan vaan kuvaa, mitä sitten jos se on Down? Jos poikkeamaa löytyy, niin sitten löytyy!



Näissä jatkotutkimuksissakin kun on jopa muistaakseni prosentin keskenmenon mahdollisuus (eli yksi tuhannesta) niin tottakai se on ehdoton RISKI ja turha jos sikiö olisi terve.. Mutta toisaalta minusta jatkotutkimuskin on tarpeellinen: eikä siitä toisaalta tapahdu sikiölle pahaa, mutta on se vaihtoehto! Olisiko hyvä jos ei olisi?



On kuitenkin hienoa että tulee "turhiakin" hälyytyksiä ja sikiö saattaa olla terve. Vaikka minä ehdottomasti äitinä toivon että tilanne olisi että ne turhatkin hälyytykset vähennettäisiin ja tieto olisi varmenpi. Joten kannatan kaikkea parannusta!





Minä en olisi valmis ottamaan Down- lasta! Mutta arvostan niitä jokka sen tekee!!

Mielestäni arvostan ihmisiä ja elämää: mutta pitääkö olla valmis synnyttämään kaikki ilman ettei olisi rasisti?

Onko siis seulonnat (huomaan nimi: seulotaan terveet sairaista) rasistisia vai voisiko tarkoitus katsoa onko sikiö "tavallinen" vai ei: jos ei niin ehtii valmistautumaan ajatukseen TAI tekemään keskeytyksen.



Vai ajetaanko tässä nyt sitten sitä takaa että paskatkos sillä on merkitystä mimmosen alienin synnytät? Niinkö?

Onko se sitten hyvä ja järkevä asia?



Jos minä tässä sanon että tekisin abortin, niin saattaakin olla etten tekisikään jos nalli napsahtaa kohdalle! Mutta minä ainakin haluan tietää missä kunnossa lapsi syntyy niin on valmis.



En jaksa tälläsiä tiukkapipoja jokka kääntää keskustelun siihen että tarttis varmaan nyt lähteä seulontaan? Jaa miksi: tiedät että sulla on paska sydän! SO? Vihjaat että sut tarttis saunan taakse viedä? En minä välttämättä aborttia tekisi tosipaikassa vaikka pidän tärkeänä että sen voi tehdä!!!

Vierailija
2/9 |
06.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei nyt ollenkaan vakuuttanut tuon kirjoituksen sisältö. Kyllä minä ainakin olin ihan tietoinen ultraan mennessäni että sinne mennään nimenomaan tarkistamaan sikiön terveydentilaa eikä katsomaan onko sillä isän vai äidin nenä. Toki se oli upea kokemus, kaikki oli hyvin, mutta terveydentilatutkimus se silti oli! Täytyy olla aika ulalla jos ei tajua mitä varten ne seulonnat on. Kyllä mulle ainakin selitettiin jo neuvolasta kattavasti ja jaettiin liput ja laput, jossa kerrottiin riskeistä ynnä muusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
06.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Fiksua olisi ilmoittaa lähde/kirjoittaja jos teksti ei ole kirjoittamasi.

Vierailija
4/9 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja asiaahan tuossa oli joka sana

Vierailija
5/9 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kai kukaan täysjauhoinen ihminen oikeesti mee sinne ultraan pääajatuksenaan katsoa kuin vauva vilkuttaa.



Hei, haloo!!!!

Vierailija
6/9 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja vaikuttaa sellaisena pysyvänkin. Siis tietääkseni mikä hänen vointinsa on ja kuulla jos hänellä on jokin sairaus- jotta häntä voitaisiin auttaa mahdollisimman hyvin. Esim lääkitys jo raskausaikana tai tarvittavat lääkärit ja välineet valmiina jo synnytyssalissa jos lapsella vaikka sydänvika.



Mutta tuntuu että monet menevät ultriin tarkistamaan onko lapsi sellainen etä raskautta VOI jatkaa. Mielestäni kauheaa. Minuelle hän on ollut lapseni jo ensimmäiseen ultraan mennessä. En vie sairasta esikoistanikaan lääkäriin nähdäkseni kannattaako häntä pitää vai onko parempi jättää sinne ja sanoa etteivät hoitaisi...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mustavalkoista tekstiä, todella. "Onko raskaus sairaus, jota pitää tutkia?". Voisikohan samaa asiaa tarkastella siitä näkökulmasta, miten neuvolajärjestelmän ja ylipäätään lääketieteellisen know-how:n myötä äiti- ja lapsikuolleisuus on laskenut radikaalisti, on oleellisesti parantuneet mahdollisuudet pelastaa varhaisilla viikoilla syntynyt lapsi, pystytään tukemaan vammaisen lapsen vanhemmuutta jo odotusajasta saakka jne.



Sikiöseulonta on osa toimivaa ja kehittynyttä terveydenhuollon järjestelmää ja se luo minusta raskausajalle tietynlaisen turvallisuusaspektin, kun asiat hoidetaan ammatillisesti. Muistutan, että seulonta on kuitenkin vapaaehtoinen. Ehkä kyseisen tekstin kirjoittanut mies voisi ehdottaa vaimolleen, että meidän perheessä jätetään seulonnat väliin?



Itselläni on rekenneultra muutaman viikon kuluttua. Koen sen ennenkaikkea tarkistuksena, onko kaikki hyvin. Uskon että päätyisimme abortiin vain, mikäli lääkäri arvioi sikiön tai äidin tilan olevan hengenvaarallinen, toisin sanoen "toivoton tapaus" (sikiö kuolee synnytyksen jälkeen tmv.). Olisi tekopyhää väittää, etteikö minua kiinnostaisi myös vauvan sukupuoli ja mahdollisuus kokea lähentyminen isän, isosiskon, äidin ja uuden tulokkaan kesken: Konkretiaa, valmistautumista, varhaisen vuorovaikutuksen tukemista.



Kirjoittaja on huolissaan sydämestään. Entä eturauhasestaan? Juuri ulos tulleen ison tutkimuksen mukaan tehostettu eturauhasseulonta vähensi eturauhassyöpään liittyvää kuolemanriskiä peräti 25%! Edelleen tulee paljon "turhia" löydöksiä: miehen PSA-arvot ovat kohonneet ja hän kokee itsensä syöpäpotilaaksi, vaikka hoitona onkin käytännössä (useita vuosia ellei peräti elämän loppuun saakka) pelkkä seuranta. Tästä aiheutuu kuitenkin vuosiksi eteenpäin pelko syövän leviämisestä, radikaalista pahentumisesta jne. Haluaisinko sitten, että omaa miestäni seulotaan ensistä tiukemmalla seulalla? Kyllä! Vaikka todennäköisin tulos olisi se, että tieto lisää tuskaa.



Haluaisin, että kirjoittaja kykenisi erottamaan seulonnan ja rasismin toisistaan. Minusta sikiöseulonnan merkitystä ei saisi kyseenalaistaa. Itse haluan mahdollisuuden kasvaa ja valmistautua myös mahdollisen vammaisen lapsen vanhemmuuteen ilman syyllistämistä siitä, että raskauden keskeyttäminen on yksi vaihtoehto, josta varmasti miehen kanssa keskustellaan.



Jos haluamme viedä raskaudenajan hoitoa ja seurantaa parempaan suuntaan, tulisi mielestäni pohtia päihdeäitien kuntoutusta, lisääntynyttä raskausajan tupakointia,ylipaino-ongelmia ja kohonnutta raskausajan diapetesriskiä. Myös näihin tarvitaan omanlaista seulontaa, jota osittain jo toteutetaankin. Kaikki toimenpiteet äidin ja vauvan terveyden eteen, odotus aikana ja sen jälkeen, ovat oikeutettuja ja perusteltuja!



Tämä teksti on kirjoitettu raskausajan hormonipöllyissä, mutta allekirjoitan tämän kuitenkin:)

Vierailija
8/9 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

abortti.blogspot.com



Sinne voi mennä keskustelemaan mm tämän päivän köyhyydestä, joka syy moneen aborttiinkin ja mielenterveysongelmiin jne varsinkin nuorten aikuisten parissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kai nyt lähes kukaan lähde vaikkapa rakenneultraan vaan katsomaan että miltä lapsi näyttää? Kyllähän sinne mennään katsomaan onko kaikki kunnossa.



Rakenneultrasta löytyy myös sellaisia ongelmia jotka eivät ole hengenvaarallisia mutta jotka on hyvä tietää etukäteen. Esim. sikiön hoidettavissa olevat sydän- ja munuaisviat ja palleatyrä (palleatyrää ei tosin aina huomata). Kun rakenneultrassa huomataan että sikiö sairastaa jotain em. sairauksista niin tiedetään jo etukäteen että tämä synnytys on hyvä hoitaa keskussairaalassa tai yliopistonsairaalassa jolloin vastasyntyneelle on heti tarjolla hänen tarvitsemansa tehohoito. Jos lapsi sen sijaan syntyisi jossain pienessä sairaalassa pitkän matkan päässä avusta ja ilman tietoa että apua tarvitaan pikaisesti syntymän jälkeen niin on hyvin mahdollista että lapsi ei selviä hengissä. Juuri tämän vuoksi rakenneultra on niin tärkeä - sen avulla voidaan varautua mahdollisiin ongelmiin joita vastasyntyneelle tulee syntymän jälkeen ja tehdä jo valmis suunnitelma lapsen hoitamiseksi. Tilanne on verrattaissa siihen tehdäänkö suunniteltu kiireetön sektio vaiko hätäsektio. Ja tehdäänkö se paikassa jossa on kaikki osaaminen ja tietotaito vai joudutaanko säveltämään extempore rajoitetun osaamisen ja tietotaidon siivittämänä.