Lue keskustelun säännöt.
Alemmuudentunne miehen enää kohtaan tuhoaa suhteemme- hävettää edes kertoa tästä..
19.11.2020 |
.. mutta pakko avautua ennenkuin pää räjähtää.
Itselläni on taustalla monia lyhyempiä suhteita jotka päättyneet mikä mistäkin syystä. Lapsesta asti itsetuntoni on ollut melko pohjamudissa, näin ollen herkästi vertailen itseäni muihin ja koen riittämättömyyden tunteita ilman mitään validia syytä.
Nyt mörköksi vuoden suhteen aikana on muodostunut -ikävä kyllä avopuolisoni ex- vaimo. Heillä teini-iästä lähtenyt reilu 10 vuoden suhde, josta siunaantunut kaksi lasta ja olivat aviossa. Avioliitto päättyi vaimon päätöksestä n. 4 vuotta sitten.
En osaa itsekään sanoa, miksi ahdistaa niin hirveästi tuo pitkä historia ja lukuisat yhteiset suuremmat ja pienemmät yhteiset kokemukset. Tunnen olevani kakkosvaihtoehto ja kyseenalaistan mieheni sanomiset ja tekemiset, jotka kieltämättä sotivat täysin omien sekopäisten ajatusteni kanssa. Olen ilmeisesti onnistunut tekemään tästä exästä jonkinlaisen pakkomielteen, automaattisesti liitän hänet mukaan kaikkeen meidänkin yhteisiin juttuihin. (Esim. Tämänkin kauppareissun tekisi vaimonsa kanssa mielummin, nyt joutuu tyytymään minuun..) lapsellista ja typerää on, mutten voi tälle enää mitään omin voimin. Voiko mies koskaan päästä henkisesti täysin yli pitkästä liitosta ja lastensa äidistä?
Homma alkaa saada jo sellaisia mittasuhteita että elämäniloni alkaa kadota ja olen aivan paskana, ja voitte uskoa että on raskasta avomiehellenikin.
Toivon ettette hirveästi soimaisi minua, mutta jos niin käy, ymmärrän senkin.
Olen Urpo, totaalinen superidiootti kauniisti sanottuna. Kiitos, olen puhunut.
Kommentit (47)
Kai tuo jotain epävarmuutta on. Vahvaa. Ammattilaiset löytäis heti yhteyden lapsuuteen.. Onko sulla ollut turvallinen lapsuus vai koitko hylkäämistä? Oletko jutellut miehesi kanssa? Minulla hieman samanlaista epävarmuutta, mutta on kuitenkin hieman erilainen tilanne. Minä koen, että jostain syystä ehkä väheksyn itseäni, kuin en olisi riittävä tms. En ole siis kovin itsevarma tai vahva ihminen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessa koin koko peruskoulun ajan syrjintää ja kiusaamista, lisäksi isäpuoleni teki kotona elämästä vaikeaa. Eli voisin sanoa, että lapsuudesta löytyy paljon turvattomuutta ja hylkäämsikokemuksia, ja tavallaan ymmärrän että nuokin asiat saattavat vaikuttaa vielä tänäkin päivänä ihmissuhteisiin.. -ap
Mulla oli vähän samansuuntaisia ajatuksia kun aloin olla nykyisen mieheni kanssa. Miehellä oli ollut suhde joka oli päättynyt jo vuosia sitten, mutta suhteesta oli muistona lapsi. Ajattelin etten voi olla koskaan samalla tasolla, kun tämä hänen menettämänsä nainen (nainen oli jättäjä). Naista en koskaan ole tavannut vaikka lapsi meillä käy, joten en voi sinänsä itseäni häneen vertailla.
Omat tuntemukset meni ajan kanssa ohi. Kun menimme naimisiin ja saimme yhteisiä lapsia, niin olisi ollut hölmöä enää miettiä miehen mennyttä elämää. Uskoisin että sinullakin aika auttaa: mitä kauemmin miehen edellisestä suhteesta on sitä vähemmän sillä enää on edes merkitystä.
Ja olen toki jutellut miehen kanssa, se auttaa hetkeksi kunnes taas jonkun ajan kuluttua iso pyörä taas pyörähtää mun päässä ja taaaaas mennään. Ap
Oi, miten tuttua on tuo tunne minullekin. Mutta olen alkanut sen tähden vihata jo miestänikin. Koska, jos hän ei olisi aikoinaan alkanut seurustella ex-vaimonsa kanssa, ei minulla nyt olisi näin paha mieli.
Ja hävettää jäädä kaikessa kakkoseksi ex:lle.
Parempi jättää koko mies, niin pääsee näistäkin suruista 😭😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4, toivon todella että näin käy. Kerran olen saanut kokea sen, että mies jättää kun mallin kalliolle ja palaa takaisin exänsä, lastensa äidin luo. Oli sen verran karu kokemus että varmaan sitäkin asiaa kannan tähän suhteeseen, joka ei järjellä ajateltuna tietenkään ole tuon tapauksen kanssa millään lailla tekemisissä. Taas kun miettii niin tulee nykyisen puolesta huono fiilis ja omatunto kolkuttelee. :( ap
Nehän ne just aiheuttaa tuon! Voi sun kanssas, ehkä sinullekin olis terapiasta hyötyä? Itse käyn ainakin. Olet herkkä. Mut, siis tuon tunnistaminen on kuitenkin ensi askel itsesi kehittämiseen asian suhteen. Ei saa alkaa kovaksi vaan täytyis tunnistaa tuo tunne. Vaikeaa on varmasti. Itsetunnon nostaminen, kun on lapsena poljettu. Tsemppistä! Meitä on paljon, jotka ajattelee näitä.
T.2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6, tunnistan itseni tuosta, kun oikeen tukalaksi äityy oma tunnetila. Hitto meidän kanssa.. 😭 ap
Eniten tässä ottaa päähän että suhde on elämäni tähänastisista paras ja tasapainoisin ja olis kaikki palaset paikallaan vaikka elämän kestävään suhteeseen - ja sitten mun pää pistää ne palikat levälleen. En oo aikaisemmissa suhteissa saanu kenenkään entisestä elämästä tällaista helvetinmoista ongelmaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ei kai se nyt niin ihmeellistä ole, kumppanillasi on kuitenkin perhe toisen naisen kanssa.
Voi ei, kuulostaa raskaalta.
Terapia tai jollekin juttelu voisi auttaa.
Tietysti voit itsekin koittaa muuttaa ajattelua. Puhu itsellesi eri tavalla. Kehu itseäsi peilin edessä vaikkei mielestäsi olisikaan kehuttavaa. Kehu ulkonäköäsi. Jossain vaiheessa huomaat että oletkin ihan mukiinmenevä.
Jos exä ottaa ajatuksissa vallan niin koita ajatella toisin päin. Siis että miehestä on kiva olla sinun kanssasi kaupassa.
Harvemmin kukaan nyt kehenkään tyytyy. Mies on kanssasi ihan omasta halustaan.
Erostakin jo 4 vuotta. Tuossa vaiheessa on ero ehditty käsitellä moneen kertaa. Ja tuskin oli onnellinen suhde loppuajasta jos erottukin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole kakkosvaihtoehto vaan rakas!
Vierailija kirjoitti:
no ei kai se nyt niin ihmeellistä ole, kumppanillasi on kuitenkin perhe toisen naisen kanssa.
Eihän ap:n miehellä ole perhettä toisen naisen kanssa. Hänellä on lapsia toisen naisen kanssa. He OLIVAT perhe, eivät enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä koet alemmuudentunnetta? Ihan yhtä hyvin voisit ajatella niin että olet vetänyt pidemmän korren kuin tuo ex-vaimo kun heidän suhteensä päättyi ja itse onnistuit ottamaan vaimon paikan sen jälkeen. Arvosta itseäsi enemmän niin samalla pystyt arvostamaan muitakin ja se puolestaan näkyy parempana käytöksenä jonka jälkeen muutkin arvostavat sinua enemmän.
Hei, nyt johonkin juttelemaan asiasta! Eikä tarvi mitään psykoterapiaa tämä, vaan jostain "matalamman tason" keskustelusta olisi varmasti hyötyä
Mulla ollut samaa, 5 vuotta meni että olo helpotti vaikka miehellä ei oo edes lapsia eksänsä kanssa. :D
16, hyviä pointteja ja noinhan se pitäisi ajatellakin, todennäköisesti olet myös lähempänä oikeita totuuksia kun minä näiden hullutuksien kanssa.
Sit alan vääntää asiaa niin, että olen tässä koska vaimo päätti lähteä. Ettei mies katsois mua päinkään jos sais vielä olla sen naisen kanssa.
Hitto oon sekasin.. ap
Tulee mieleen, että onko mies puheillaan tai teoillaan saanut sinut tuntemaan, että ex on ollut rakkaampi kumppani?
Jos tunne ei kerran ajan kanssa helpotu niin kannattaa miettiä, että mitkä jutut/teot ruokkivat tätä sinun epävarmuuttasi? Terapiaa täällä onkin jo suositeltu, mutta kannattaa myös itsekseen pohtia mitkä asiat laukaisevat nämä huonommuuden tunteet sinussa? Koetko olevasi miehen tunteiden armoilla ts. mies ei välitä sinusta yhtäpaljon kuin sinä miehestä.
Mene terapiaan.