Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein te lapsettomat naiset
18.11.2020 |
vietätte aikaa äitinne kanssa? Siis sellaista äiti-tytär-aikaa esim lenkkeillen, shoppaillen, reissaten, puhelimessa jutellen tai vaikka autoja korjaillen. Tuntuu, että monelle oma äiti on kuin ystävä, haikeana sivusta seuraa tällaista kun itsellä ei ole tällaista. Onko yhdessäolo täysin luontevaa, ärsyttääkö ikinä, onko äidillä jokin auktoriteettiasema yhä elämässänne. Kaikenlaiset kokemukset kiinnostaisi :)
Kommentit (20)
Äidillä ei ollut mitään erityistä auktoriteettiasemaa enää, koska asuimme molemmat omissa kodeissamme ja olimme molemmat aikuisia ja työssäkäyviä, terveitä ihmisiä.
Viimeisinä vuosina nähtiin pari kertaa viikossa, koska molemmat oltiin sinkkuja. Äiti sairastui ja kuoli eläkeiän saavutettuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ihana lisäys tuossa listalla tuo autoja korjaillen =)
Me ollaan äidin kanssa vaan osteltu autoja, mutta ollaan kyllä maalattu ja tapetoitu, tyhjennetty hajulukkoja, asennettu kattovaloja ja kunnostettu terassia jne.
Me vietettiin paljonkin aikaa yhdessä, soiteltiinkin monta kertaa viikossa. Ja tosiaan, oltiin mielestäni ystäviä. Valitettavasti äidin vei vakava sairaus vuosia sitten.
Asuimme eri paikkakunnilla ja yhteyttä pidettiin lähinnä puhelimitse äidin eläessä. Ei koskaan käyty yhdessä shoppailemassa tms, mutta pari kertaa käytiin yhdessä ulkomaan matkalla. Omista asioistani en koskaan äidille puhunut niin kuin ystävättärelleni, ei äiti tiennyt mitään esim. miessuhteistani.
Aika harvoin, äitini viettää mieluummin aikaa sisarusteni kanssa, koska heillä on pieniä lapsia. Puhelimessa puhutaan noin kerran viikossa. Olen 45v ja vanhempani asuvat 300km päässä.
Tilanne on toki nyt koronan aikaan tapaamisten suhteen muutenkin vähän erilainen kun itse asun pääkaupunkiseudulla ja äiti on yli 70v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on kuollut. Asuimme melko kaukana toisistamme, joten yleensä puhuimme enimmäkseen puhelimessa. Kun asuin vielä kotona niin kävimme joskus lenkillä ja shoppailemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini asuu uuden miehensä kanssa yli 300 km päässä niin aika harvoin. Viimeksi nähtiin elokuussa ja seuraavan kerran jouluna. En jaksa usein matkustaa bussilla tuota matkaa prse puutuneena ja äitini käy harvoin mun luona. Oikeastaan käynyt luonani kerran 13 v aikana.
Olen äidilleni huonompi lapsi kuin sisarukseni, koska heillä on lapsia ja minä en ole koskaan lapsia halunnut. Olen siis täysin äidin toiveiden vastainen ja myös hyvin erilainen kuin äitini itse tässä suhteessa. En juurikaan jaksa kiinnostua sisarusteni lapsista, mutta äitini sen sijaan on heille pullantuoksuinen mummu. Minulle harvoin edes kerrotaan muun perheen asioista. Olen silti onnellinen vela ja jo reilusti yli 40v, joten äidin on turha odottaa, että tekisin enää lapsia. Pitäkööt tunkkinsa, eivät tiedä mitä menettävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoli jo kun olin vasta teini.
Minäkin katson kateellisena vierestä kun kaikilla kavereilla on paras tuki ja ystävä oma äiti. Muistoissakin omani on jättänyt vain traumoja.
Soitellaan 2-3 kertaa kk kun asutaan eri paikkakunnilla. Haluaisin viettää enemmän aikaa ihanan äidin kanssa mutta äiti kokee velvollisuudekseen hyysätä alkoholisti-isääni eikä tämän vuoksi lähde kotoa yksin muutamaa tuntia pidemmäksi ajaksi, eikä lisäksi ole varaa shoppailla tai matkustaa ulkomaille kun isä kuluttanut kaikki säästöt ja ottaa vain lisää velkaa. Itse vierailen kotona muutaman kk välein mutta vain max yhden yön vierailuja sillä en kestä katsella isääni. Alkaa vain oksettaa. Odottelen vain että isä nukkuu pois niin voin vihdoin viettää äidin kanssa laatuaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme koskaan. Emme ole edes tavanneet vuosiin. Lapsuuteni oli hyvin turvaton ja pelottava, ja vanhemmillani vaikeita päihde- ja mielenterveysongelmia. En itsekään voi hyvin, jos olen heidän kanssaan tekemisissä.
Olisi kyllä ihan mahtavaa, jos olisi sellainen äiti, jonka kanssa voisi viettää mukavaa aikaa yhdessä. Mennä kahville tai syömään ja käydä vaikka teatterissa. Tai edes soittaa ja jutella, ja saada tarvittaessa tukea ja neuvoja.
Onneksi on kuitenkin ystäviä, he ovat perheeni. ♥️
En oikeastaan koskaan, välillä puhutaan puhelimessa. Tuntuu, että äitiäni ei ole ikinä kiinnostanut minun asiat, ei silloinkaan kun asuin kotona. Äitini kanssa asuessa tunsin monen vuoden ajan ennen kotoa muuttoa olevani vain joku random tyyppi, jolle välillä sanotaan jotain. Sisarukseni asiat ovat aina olleet hänelle tärkeämpiä, joten en esimerkiksi koko lukioaikanani edes vaivautunut kertomaan hänelle mitään asioitani, eikä hän kyllä ikinä kysellytkään. Totuin jo silloin tekemään kaiken itse ja pärjäämään, vaikka välillä mietin, että millaista olisi kun pystyisi puhumaan äidille kaikesta. Hän ei oikeasti tiedä minusta yhtään mitään, ja välillä mietin, että onko minussa jotakin vikaa ja millaista elämäni olisi voinut olla jos asiat olisivat menneet toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kertaa kuussa yritän käydä kylässä (välimatkaa 100 km). Silloin lähinnä jutellaan kuulumisia tai käydään koirien kanssa lenkillä. 2-4 kertaa vuodessa menen yökylään viikonlopuksi ja silloin käydään jossain pienellä retkellä tai vaikkapa kudotaan kangaspuilla, maalataan tai leivotaan.
käyn paljonkin äitini luona, viikottain, asuu naapuripaikkakunnalla. Olen siellä usein myös koko viikonlopun. Tykkään mennä sinne maalle, liikkua luonnossa, tehdä kaverina pihahommia ja koirallakin mukava siellä ulkoilla.
Olen siis lapseton, tällä hetkellä ei ole myöskään parisuhdetta. Äitini +60, edelleen työelämässä, asuu yksin.
Aika paljon touhutaan ja nähdään. Normaaliaikana käydään keikka-tai teatterireissuilla noin kolmesti vuodessa, yleensä ollaan ainakin yksi yö hotellissa ja shoppaillaan yms. Muutaman kerran vuodessa käydään patikoimassa päiväreissulla. Kerran vuodessa tehdään viikon lapinreissu ja silloin tällöin kaukomatkoja. Muuten nähdään noin kerran viikossa, soitellaan kerran tai pari/vko.
Harvoin meillä menee hermot toisiimme. Pidemmillä reissullla ehkä kerran tai pari tulee jotain pientä kränää mutta sekin menee ohi nopeasti.
Mama best. <3
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon touhutaan ja nähdään. Normaaliaikana käydään keikka-tai teatterireissuilla noin kolmesti vuodessa, yleensä ollaan ainakin yksi yö hotellissa ja shoppaillaan yms. Muutaman kerran vuodessa käydään patikoimassa päiväreissulla. Kerran vuodessa tehdään viikon lapinreissu ja silloin tällöin kaukomatkoja. Muuten nähdään noin kerran viikossa, soitellaan kerran tai pari/vko.
Harvoin meillä menee hermot toisiimme. Pidemmillä reissullla ehkä kerran tai pari tulee jotain pientä kränää mutta sekin menee ohi nopeasti.
Mama best. <3
Oih, kuulostaa aivan ihanalle! Ootte kyllä onnekkaita kun teillä on toisenne :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon touhutaan ja nähdään. Normaaliaikana käydään keikka-tai teatterireissuilla noin kolmesti vuodessa, yleensä ollaan ainakin yksi yö hotellissa ja shoppaillaan yms. Muutaman kerran vuodessa käydään patikoimassa päiväreissulla. Kerran vuodessa tehdään viikon lapinreissu ja silloin tällöin kaukomatkoja. Muuten nähdään noin kerran viikossa, soitellaan kerran tai pari/vko.
Harvoin meillä menee hermot toisiimme. Pidemmillä reissullla ehkä kerran tai pari tulee jotain pientä kränää mutta sekin menee ohi nopeasti.
Mama best. <3
Oih, kuulostaa aivan ihanalle! Ootte kyllä onnekkaita kun teillä on toisenne :)
Älä muuta sano. :) Pyrin kyllä olemaan kiitollinen tilanteesta, tiedän ettei ole lainkaan itsestäänselvää olla hyvissä väleissä äitinsä kanssa.
/Sama
Nähdään n. kerran kuussa kahvien/lounaan merkeissä. Ei sen enempää soitella tai pidetä muutenkaan yhteyttä, koska äitini kuormittuu sosiaalisista kontakteista. Hän hoitaa muutaman kerran vuodessa koiriani, että pääsen matkoille.
En tee mitään noista paitsi puhun puhelimessa. Usein äiti ei oma-alotteisesti puhu minulle.