Kannattaako tässä tilanteessa erota?
Minua on ahdistanut jo pitkään mieheni seurassa. Kun hän on työmatkalla olen iloinen, energinen ja rento. Kun hän on kotona olen väsynyt ja ahdistunut. Vaikka hän olisi eri huoneessa.
Olemme olleen useita vuosia naimisissa ja meillä on kolmevuotias lapsi. Jos lasta ei olisi niin ottaisin eron mutta nyt joudun miettimään kannattaako rikkoa lapselta perhe oman ahdistuksen vuoksi. Olen puhunut miehelle asioista jotka minua ahdistaa meidän suhteessa mutta niihin ei tule muutosta ja kun otan niitä uudelleen puheeksi niin mies hermostuu että jankkaan eikä suostu ollenkaan kuuntelemaan.
Kommentit (33)
En tiedä, mutta mulla ihan sama. Kun mies työmatkalla niin talossa raikaa nauru ja olen rento ja iloinen. Kun mies kotona niin tuntuu kuin talossa olisi mörkö. Jokainen vain omissa huoneissaan äköttämässä.
Ollaan oltu kuitenkin 15v yhdessä, olen ahdistunut ja vaivautunut, enkä edes tiedä mikä ahdistaa. Jopa oma ääneni tuntuu erilaiselta kuin puhun miehelleni. Tai no nykyään ei edes ole juuri mitään sanottavaa. En tiedä miten tilanne on ajautunut tähän. Ja juuri nyt ei ole edes energiaa miettiä mitään. Päivät ne vain lipuvat toistensa ohi.
Nyt koronan aikana ei edes ole työmatkoja. Ja siis lapsia on myös, mutta jo isompia.
Paha sanoa kun et kerro syitä.
Varmaan palstalaiset minullekkin osaavat sitten vastata, jos meillä on samanlainen tilanne, mutta roolit päinvastoin. M34
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisesti mitä5 ongelmia teillä on?
Miehen mielestä meillä on liian vähän rahaa joten emme voi asua niin isosti kuin hän haluaisi eikä meillä ole omaa pihaa jonka hän kuulemma tarvitsee voidakseen olla onnellinen, lisäksi hänen mielestä meillä on liian vähän yhteistä aikaa ja minä olen hänen mielestä väsynyt ja saamaton (mitä olekin hänen seurassaan kun ahdistaa, hänen poissaollessa en ole).
Minun mielestä miestä ei kiinnosta yhtään minun ajatuksey ja kuulumiset eikä hän suostu niitä kuuntelemaan vaan alkaa puhumaan päälle aina jotain ihan muuta suunnilleen kommentoimaan maitotölkkien hintoja tms. Hän ei ole koskaan missään asiassa minulle henkisenä tukena eikä kannysta mihinkään vaan lyttää kaikki unelmani tai sanoo että häntä ei kiinnosta minun kiinnostuksenkohteet. Hän syyttää minua tavasta jolla kasvatan lastamme vaikka se on ihan tavallinen tapa, hän itse ei kasvata lasta ollenkaan vaan on sellainen viikonloppuiskän tapainen joka vain antaa herkkuja ja leikkii.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisesti mitä5 ongelmia teillä on?
Miehen mielestä meillä on liian vähän rahaa joten emme voi asua niin isosti kuin hän haluaisi eikä meillä ole omaa pihaa jonka hän kuulemma tarvitsee voidakseen olla onnellinen, lisäksi hänen mielestä meillä on liian vähän yhteistä aikaa ja minä olen hänen mielestä väsynyt ja saamaton (mitä olekin hänen seurassaan kun ahdistaa, hänen poissaollessa en ole).
Minun mielestä miestä ei kiinnosta yhtään minun ajatuksey ja kuulumiset eikä hän suostu niitä kuuntelemaan vaan alkaa puhumaan päälle aina jotain ihan muuta suunnilleen kommentoimaan maitotölkkien hintoja tms. Hän ei ole koskaan missään asiassa minulle henkisenä tukena eikä kannysta mihinkään vaan lyttää kaikki unelmani tai sanoo että häntä ei kiinnosta minun kiinnostuksenkohteet. Hän syyttää minua tavasta jolla kasvatan lastamme vaikka se on ihan tavallinen tapa, hän itse ei kasvata lasta ollenkaan vaan on sellainen viikonloppuiskän tapainen joka vain antaa herkkuja ja leikkii.
Ap
Kannattaa erota. Kuulostaa siltä, että olet kohta katkeroitumassa ja siitä ei mitään hyvää seuraa. Mies tuskin muuttuu, mutta omaan elämääsi voit vielä vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta mulla ihan sama. Kun mies työmatkalla niin talossa raikaa nauru ja olen rento ja iloinen. Kun mies kotona niin tuntuu kuin talossa olisi mörkö. Jokainen vain omissa huoneissaan äköttämässä.
Ollaan oltu kuitenkin 15v yhdessä, olen ahdistunut ja vaivautunut, enkä edes tiedä mikä ahdistaa. Jopa oma ääneni tuntuu erilaiselta kuin puhun miehelleni. Tai no nykyään ei edes ole juuri mitään sanottavaa. En tiedä miten tilanne on ajautunut tähän. Ja juuri nyt ei ole edes energiaa miettiä mitään. Päivät ne vain lipuvat toistensa ohi.
Nyt koronan aikana ei edes ole työmatkoja. Ja siis lapsia on myös, mutta jo isompia.
Juuri tällaista meillä on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisesti mitä5 ongelmia teillä on?
Miehen mielestä meillä on liian vähän rahaa joten emme voi asua niin isosti kuin hän haluaisi eikä meillä ole omaa pihaa jonka hän kuulemma tarvitsee voidakseen olla onnellinen, lisäksi hänen mielestä meillä on liian vähän yhteistä aikaa ja minä olen hänen mielestä väsynyt ja saamaton (mitä olekin hänen seurassaan kun ahdistaa, hänen poissaollessa en ole).
Minun mielestä miestä ei kiinnosta yhtään minun ajatuksey ja kuulumiset eikä hän suostu niitä kuuntelemaan vaan alkaa puhumaan päälle aina jotain ihan muuta suunnilleen kommentoimaan maitotölkkien hintoja tms. Hän ei ole koskaan missään asiassa minulle henkisenä tukena eikä kannysta mihinkään vaan lyttää kaikki unelmani tai sanoo että häntä ei kiinnosta minun kiinnostuksenkohteet. Hän syyttää minua tavasta jolla kasvatan lastamme vaikka se on ihan tavallinen tapa, hän itse ei kasvata lasta ollenkaan vaan on sellainen viikonloppuiskän tapainen joka vain antaa herkkuja ja leikkii.
Ap
Kannattaa erota. Kuulostaa siltä, että olet kohta katkeroitumassa ja siitä ei mitään hyvää seuraa. Mies tuskin muuttuu, mutta omaan elämääsi voit vielä vaikuttaa.
Ilman lastahan asia olisi selvä näin. Mutta teenkö väärin jos rikon lapselta perheen kun mitään ns. isoa ongelmaa ei ole? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisesti mitä5 ongelmia teillä on?
Miehen mielestä meillä on liian vähän rahaa joten emme voi asua niin isosti kuin hän haluaisi eikä meillä ole omaa pihaa jonka hän kuulemma tarvitsee voidakseen olla onnellinen, lisäksi hänen mielestä meillä on liian vähän yhteistä aikaa ja minä olen hänen mielestä väsynyt ja saamaton (mitä olekin hänen seurassaan kun ahdistaa, hänen poissaollessa en ole).
Minun mielestä miestä ei kiinnosta yhtään minun ajatuksey ja kuulumiset eikä hän suostu niitä kuuntelemaan vaan alkaa puhumaan päälle aina jotain ihan muuta suunnilleen kommentoimaan maitotölkkien hintoja tms. Hän ei ole koskaan missään asiassa minulle henkisenä tukena eikä kannysta mihinkään vaan lyttää kaikki unelmani tai sanoo että häntä ei kiinnosta minun kiinnostuksenkohteet. Hän syyttää minua tavasta jolla kasvatan lastamme vaikka se on ihan tavallinen tapa, hän itse ei kasvata lasta ollenkaan vaan on sellainen viikonloppuiskän tapainen joka vain antaa herkkuja ja leikkii.
Ap
Kannattaa erota. Kuulostaa siltä, että olet kohta katkeroitumassa ja siitä ei mitään hyvää seuraa. Mies tuskin muuttuu, mutta omaan elämääsi voit vielä vaikuttaa.
Ilman lastahan asia olisi selvä näin. Mutta teenkö väärin jos rikon lapselta perheen kun mitään ns. isoa ongelmaa ei ole? Ap
haluatko nyt yhteiskunnan hyväksyntää erolle, koska et itse osaa ottaa vastuuta asiasta? Jos ei oikeesti mitään isoa ongelmaa ole niin jatka ihmeessä parisuhdetta.
Olin vastaavassa tilanteessa. Erotuksella että useampi lapsi. Erosin. Ai että sitä tunnetta kun taakka nousi harteilta ja oli taas kiva mennä kotiin. Vitkuttelin eron kanssa kolme vuotta, ajattelin että saan jotenkin parannettua asiat, vaan eihän se yksin onnistunut. Kotona koko ilmapiiri oli kamala. En halunnut altistaa lapsia sellaiselle, eksäkin saa nyt olla isä tavallaan ja joutuukin. Hänellä jo uusi ja olen siihenkin aivan tyytyväinen. Eipähän tarvi miettiä pärjääkö hän ja kokea syyllisyyttä niin paljoa enää perheen rikkomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisesti mitä5 ongelmia teillä on?
Miehen mielestä meillä on liian vähän rahaa joten emme voi asua niin isosti kuin hän haluaisi eikä meillä ole omaa pihaa jonka hän kuulemma tarvitsee voidakseen olla onnellinen, lisäksi hänen mielestä meillä on liian vähän yhteistä aikaa ja minä olen hänen mielestä väsynyt ja saamaton (mitä olekin hänen seurassaan kun ahdistaa, hänen poissaollessa en ole).
Minun mielestä miestä ei kiinnosta yhtään minun ajatuksey ja kuulumiset eikä hän suostu niitä kuuntelemaan vaan alkaa puhumaan päälle aina jotain ihan muuta suunnilleen kommentoimaan maitotölkkien hintoja tms. Hän ei ole koskaan missään asiassa minulle henkisenä tukena eikä kannysta mihinkään vaan lyttää kaikki unelmani tai sanoo että häntä ei kiinnosta minun kiinnostuksenkohteet. Hän syyttää minua tavasta jolla kasvatan lastamme vaikka se on ihan tavallinen tapa, hän itse ei kasvata lasta ollenkaan vaan on sellainen viikonloppuiskän tapainen joka vain antaa herkkuja ja leikkii.
Ap
Kannattaa erota. Kuulostaa siltä, että olet kohta katkeroitumassa ja siitä ei mitään hyvää seuraa. Mies tuskin muuttuu, mutta omaan elämääsi voit vielä vaikuttaa.
Ilman lastahan asia olisi selvä näin. Mutta teenkö väärin jos rikon lapselta perheen kun mitään ns. isoa ongelmaa ei ole? Ap
haluatko nyt yhteiskunnan hyväksyntää erolle, koska et itse osaa ottaa vastuuta asiasta? Jos ei oikeesti mitään isoa ongelmaa ole niin jatka ihmeessä parisuhdetta.
En ymmärrä kommenttiasi. Yritän hakea ratkaisua, joka olusi lapselle paras. Ap
Konsensushenkeä hyvät miisut, ja kohta taas nauru raikaa ja heteka vaikeroi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisesti mitä5 ongelmia teillä on?
Miehen mielestä meillä on liian vähän rahaa joten emme voi asua niin isosti kuin hän haluaisi eikä meillä ole omaa pihaa jonka hän kuulemma tarvitsee voidakseen olla onnellinen, lisäksi hänen mielestä meillä on liian vähän yhteistä aikaa ja minä olen hänen mielestä väsynyt ja saamaton (mitä olekin hänen seurassaan kun ahdistaa, hänen poissaollessa en ole).
Minun mielestä miestä ei kiinnosta yhtään minun ajatuksey ja kuulumiset eikä hän suostu niitä kuuntelemaan vaan alkaa puhumaan päälle aina jotain ihan muuta suunnilleen kommentoimaan maitotölkkien hintoja tms. Hän ei ole koskaan missään asiassa minulle henkisenä tukena eikä kannysta mihinkään vaan lyttää kaikki unelmani tai sanoo että häntä ei kiinnosta minun kiinnostuksenkohteet. Hän syyttää minua tavasta jolla kasvatan lastamme vaikka se on ihan tavallinen tapa, hän itse ei kasvata lasta ollenkaan vaan on sellainen viikonloppuiskän tapainen joka vain antaa herkkuja ja leikkii.
Ap
Kannattaa erota. Kuulostaa siltä, että olet kohta katkeroitumassa ja siitä ei mitään hyvää seuraa. Mies tuskin muuttuu, mutta omaan elämääsi voit vielä vaikuttaa.
Ilman lastahan asia olisi selvä näin. Mutta teenkö väärin jos rikon lapselta perheen kun mitään ns. isoa ongelmaa ei ole? Ap
Meillä ainakin yksi lapsista yliempaattinen erityisherkkä ja kärsii jonkin verran tilanteesta, toisaalta taas kärsisi tilanteesta vielä enemmän jos erottaisiin. Plus tässä on myös työ ja omaisuus ja taloasiat. En jotenkin jaksa alkaa niitä puimaan. Odotan vain päivää parempaa.
Olen yrittänyt laittaa plussia ja miinuksia. Miinus rivi oli hyvin pitkä ja plussaan en keksinyt juuri mitään. Olen miettinyt mihin rakastuin aikanaan, mutta en vain saa sitä tunnetta yhtään.
Haaveilen jostain paremmasta, mutta en tiedä mistä.
Ja puhumattomuus on meillä suuri ongelma. Jos ollaan puhuttu, on mies lähtökohtaisesti vihainen ja ärsyyntynyt ja silloin ei puhumisesta tule mitään. Syyttävä sormi on aina minussa. Jos tekisin niin.. tai jos en olisi niin... Jos tekisin näin... Se saa myös minut ärsyyntymään. Enkä edes jaksa enää puida samoja asioita.
Olen huomannut, että jos ei puhuta niin ei myöskään riidellä, joten molemmat ollaan omissa tiloissamme ja tehdään omia juttujamme. En vain haluaisi näin viettää loppuelämää, mutta ei riitä virtaa juuri nyt tehdä mitään muutakaan.
Onneksi on iso talo ja tilaa.
Nro2
Yhteenveto kommenteista: EI kannata erota!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisesti mitä5 ongelmia teillä on?
Miehen mielestä meillä on liian vähän rahaa joten emme voi asua niin isosti kuin hän haluaisi eikä meillä ole omaa pihaa jonka hän kuulemma tarvitsee voidakseen olla onnellinen, lisäksi hänen mielestä meillä on liian vähän yhteistä aikaa ja minä olen hänen mielestä väsynyt ja saamaton (mitä olekin hänen seurassaan kun ahdistaa, hänen poissaollessa en ole).
Minun mielestä miestä ei kiinnosta yhtään minun ajatuksey ja kuulumiset eikä hän suostu niitä kuuntelemaan vaan alkaa puhumaan päälle aina jotain ihan muuta suunnilleen kommentoimaan maitotölkkien hintoja tms. Hän ei ole koskaan missään asiassa minulle henkisenä tukena eikä kannysta mihinkään vaan lyttää kaikki unelmani tai sanoo että häntä ei kiinnosta minun kiinnostuksenkohteet. Hän syyttää minua tavasta jolla kasvatan lastamme vaikka se on ihan tavallinen tapa, hän itse ei kasvata lasta ollenkaan vaan on sellainen viikonloppuiskän tapainen joka vain antaa herkkuja ja leikkii.
Ap
Yrittäkää etsiä noihin asioihin yksi kerrallaan joku konkreettinen ratkaisu.
Esimerkki. Mies haluaa pihan. Lähdette keskustelemaan, onko se mahdollista jollakin tavalla. Voitteko jollakin tavalla nostaa tuloja vai muutatteko jonnekin kauemmas, jos on varaa pihaan. Tai onko vielä joku muu mahdollisuus, jos pihaa ei saa, voiko parveke ajaa samaa asiaa.
Jo tuollaisesta voi tulla se keskustelu, jossa sitten kenties huomaatte, että haluatte jo eri asioita. Tai että jos mies ei kerta kaikkiaan kuuntele, se tulehduttaa viestinnän. Tai sitten pystytte käsittelemään asiaa ja jatkamaan eteenpäin seuraavaan aiheeseen. Jos muutosta toivoo niin sitten pitää vaan miettiä, miten se voisi onnistua ja jos ei vaikka talouden puolesta onnistu, niin sen joutuu vaan hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisesti mitä5 ongelmia teillä on?
Miehen mielestä meillä on liian vähän rahaa joten emme voi asua niin isosti kuin hän haluaisi eikä meillä ole omaa pihaa jonka hän kuulemma tarvitsee voidakseen olla onnellinen, lisäksi hänen mielestä meillä on liian vähän yhteistä aikaa ja minä olen hänen mielestä väsynyt ja saamaton (mitä olekin hänen seurassaan kun ahdistaa, hänen poissaollessa en ole).
Minun mielestä miestä ei kiinnosta yhtään minun ajatuksey ja kuulumiset eikä hän suostu niitä kuuntelemaan vaan alkaa puhumaan päälle aina jotain ihan muuta suunnilleen kommentoimaan maitotölkkien hintoja tms. Hän ei ole koskaan missään asiassa minulle henkisenä tukena eikä kannysta mihinkään vaan lyttää kaikki unelmani tai sanoo että häntä ei kiinnosta minun kiinnostuksenkohteet. Hän syyttää minua tavasta jolla kasvatan lastamme vaikka se on ihan tavallinen tapa, hän itse ei kasvata lasta ollenkaan vaan on sellainen viikonloppuiskän tapainen joka vain antaa herkkuja ja leikkii.
Ap
Kannattaa erota. Kuulostaa siltä, että olet kohta katkeroitumassa ja siitä ei mitään hyvää seuraa. Mies tuskin muuttuu, mutta omaan elämääsi voit vielä vaikuttaa.
Ilman lastahan asia olisi selvä näin. Mutta teenkö väärin jos rikon lapselta perheen kun mitään ns. isoa ongelmaa ei ole? Ap
Meillä ainakin yksi lapsista yliempaattinen erityisherkkä ja kärsii jonkin verran tilanteesta, toisaalta taas kärsisi tilanteesta vielä enemmän jos erottaisiin. Plus tässä on myös työ ja omaisuus ja taloasiat. En jotenkin jaksa alkaa niitä puimaan. Odotan vain päivää parempaa.
Olen yrittänyt laittaa plussia ja miinuksia. Miinus rivi oli hyvin pitkä ja plussaan en keksinyt juuri mitään. Olen miettinyt mihin rakastuin aikanaan, mutta en vain saa sitä tunnetta yhtään.
Haaveilen jostain paremmasta, mutta en tiedä mistä.
Ja puhumattomuus on meillä suuri ongelma. Jos ollaan puhuttu, on mies lähtökohtaisesti vihainen ja ärsyyntynyt ja silloin ei puhumisesta tule mitään. Syyttävä sormi on aina minussa. Jos tekisin niin.. tai jos en olisi niin... Jos tekisin näin... Se saa myös minut ärsyyntymään. Enkä edes jaksa enää puida samoja asioita.
Olen huomannut, että jos ei puhuta niin ei myöskään riidellä, joten molemmat ollaan omissa tiloissamme ja tehdään omia juttujamme. En vain haluaisi näin viettää loppuelämää, mutta ei riitä virtaa juuri nyt tehdä mitään muutakaan.
Onneksi on iso talo ja tilaa.Nro2
Tällaisen perhe-elämän ja parisuhteen mallin haluat antaa lapsille? Että tämä on täysin normaalia? Odotetaan vaan että aika kuluu ja pääsee nukkumaan. Montako elämää kuvittelet teillä olevan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisesti mitä5 ongelmia teillä on?
Miehen mielestä meillä on liian vähän rahaa joten emme voi asua niin isosti kuin hän haluaisi eikä meillä ole omaa pihaa jonka hän kuulemma tarvitsee voidakseen olla onnellinen, lisäksi hänen mielestä meillä on liian vähän yhteistä aikaa ja minä olen hänen mielestä väsynyt ja saamaton (mitä olekin hänen seurassaan kun ahdistaa, hänen poissaollessa en ole).
Minun mielestä miestä ei kiinnosta yhtään minun ajatuksey ja kuulumiset eikä hän suostu niitä kuuntelemaan vaan alkaa puhumaan päälle aina jotain ihan muuta suunnilleen kommentoimaan maitotölkkien hintoja tms. Hän ei ole koskaan missään asiassa minulle henkisenä tukena eikä kannysta mihinkään vaan lyttää kaikki unelmani tai sanoo että häntä ei kiinnosta minun kiinnostuksenkohteet. Hän syyttää minua tavasta jolla kasvatan lastamme vaikka se on ihan tavallinen tapa, hän itse ei kasvata lasta ollenkaan vaan on sellainen viikonloppuiskän tapainen joka vain antaa herkkuja ja leikkii.
Ap
Yrittäkää etsiä noihin asioihin yksi kerrallaan joku konkreettinen ratkaisu.
Esimerkki. Mies haluaa pihan. Lähdette keskustelemaan, onko se mahdollista jollakin tavalla. Voitteko jollakin tavalla nostaa tuloja vai muutatteko jonnekin kauemmas, jos on varaa pihaan. Tai onko vielä joku muu mahdollisuus, jos pihaa ei saa, voiko parveke ajaa samaa asiaa.
Jo tuollaisesta voi tulla se keskustelu, jossa sitten kenties huomaatte, että haluatte jo eri asioita. Tai että jos mies ei kerta kaikkiaan kuuntele, se tulehduttaa viestinnän. Tai sitten pystytte käsittelemään asiaa ja jatkamaan eteenpäin seuraavaan aiheeseen. Jos muutosta toivoo niin sitten pitää vaan miettiä, miten se voisi onnistua ja jos ei vaikka talouden puolesta onnistu, niin sen joutuu vaan hyväksyä.
Mites jos toinen ei halua puhua tai sanelee yksipuolisesti? Hyväksyä vaan?
Jos ette pettyneet halua eroa, niin mitä jos nostaisitte kissan pöydälle?
Kirjaatte yhdessä ja rehellisesti ensin paperille suhteenne/ elämänne plussat ja miinukset.
Mikä on hyvin, mikä huonosti, mitä parannuksia toivottu ja mihin asiaan ja miten haluatte jatkaa eteenpäin.
Sen jälkeen puhutte keskenänne asioista ja pääsitte mihin päädytte. Yhdessä. Eroko vai parisuhteen parannus?
Viikonloppuleiri parisuhteenne eteen vai mikä?
Mikä on lastenne asema ja tahtotila ottaen iät huomioon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisesti mitä5 ongelmia teillä on?
Miehen mielestä meillä on liian vähän rahaa joten emme voi asua niin isosti kuin hän haluaisi eikä meillä ole omaa pihaa jonka hän kuulemma tarvitsee voidakseen olla onnellinen, lisäksi hänen mielestä meillä on liian vähän yhteistä aikaa ja minä olen hänen mielestä väsynyt ja saamaton (mitä olekin hänen seurassaan kun ahdistaa, hänen poissaollessa en ole).
Minun mielestä miestä ei kiinnosta yhtään minun ajatuksey ja kuulumiset eikä hän suostu niitä kuuntelemaan vaan alkaa puhumaan päälle aina jotain ihan muuta suunnilleen kommentoimaan maitotölkkien hintoja tms. Hän ei ole koskaan missään asiassa minulle henkisenä tukena eikä kannysta mihinkään vaan lyttää kaikki unelmani tai sanoo että häntä ei kiinnosta minun kiinnostuksenkohteet. Hän syyttää minua tavasta jolla kasvatan lastamme vaikka se on ihan tavallinen tapa, hän itse ei kasvata lasta ollenkaan vaan on sellainen viikonloppuiskän tapainen joka vain antaa herkkuja ja leikkii.
Ap
Yrittäkää etsiä noihin asioihin yksi kerrallaan joku konkreettinen ratkaisu.
Esimerkki. Mies haluaa pihan. Lähdette keskustelemaan, onko se mahdollista jollakin tavalla. Voitteko jollakin tavalla nostaa tuloja vai muutatteko jonnekin kauemmas, jos on varaa pihaan. Tai onko vielä joku muu mahdollisuus, jos pihaa ei saa, voiko parveke ajaa samaa asiaa.
Jo tuollaisesta voi tulla se keskustelu, jossa sitten kenties huomaatte, että haluatte jo eri asioita. Tai että jos mies ei kerta kaikkiaan kuuntele, se tulehduttaa viestinnän. Tai sitten pystytte käsittelemään asiaa ja jatkamaan eteenpäin seuraavaan aiheeseen. Jos muutosta toivoo niin sitten pitää vaan miettiä, miten se voisi onnistua ja jos ei vaikka talouden puolesta onnistu, niin sen joutuu vaan hyväksyä.
Mites jos toinen ei halua puhua tai sanelee yksipuolisesti? Hyväksyä vaan?
Ei tietenkään hyväksyä.
Vaan että ap lähtee tuohon sillä asenteella, että asioille yritetään tehdä jotain ja itse neuvottelee asioista. Jos toinen ei neuvottele eikä ole kiinnostusta lähteä vaikka pariterapiaan, silloin vaikuttaa aika selvältä että ero on hyvä ratkaisu.
Mutta tosiaan kun ap luetteli tuossa monta tuollaista asiaa, jotka voisi käsitellä yksitellen, se olisi ainakin selkeä toimintatapa. Ainakin sitten on selvemmin tiedossa, mitkä ne eroon johtaneet asiat ovat, jos niitä on kerran käsitelty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisesti mitä5 ongelmia teillä on?
Miehen mielestä meillä on liian vähän rahaa joten emme voi asua niin isosti kuin hän haluaisi eikä meillä ole omaa pihaa jonka hän kuulemma tarvitsee voidakseen olla onnellinen, lisäksi hänen mielestä meillä on liian vähän yhteistä aikaa ja minä olen hänen mielestä väsynyt ja saamaton (mitä olekin hänen seurassaan kun ahdistaa, hänen poissaollessa en ole).
Minun mielestä miestä ei kiinnosta yhtään minun ajatuksey ja kuulumiset eikä hän suostu niitä kuuntelemaan vaan alkaa puhumaan päälle aina jotain ihan muuta suunnilleen kommentoimaan maitotölkkien hintoja tms. Hän ei ole koskaan missään asiassa minulle henkisenä tukena eikä kannysta mihinkään vaan lyttää kaikki unelmani tai sanoo että häntä ei kiinnosta minun kiinnostuksenkohteet. Hän syyttää minua tavasta jolla kasvatan lastamme vaikka se on ihan tavallinen tapa, hän itse ei kasvata lasta ollenkaan vaan on sellainen viikonloppuiskän tapainen joka vain antaa herkkuja ja leikkii.
Ap
Kannattaa erota. Kuulostaa siltä, että olet kohta katkeroitumassa ja siitä ei mitään hyvää seuraa. Mies tuskin muuttuu, mutta omaan elämääsi voit vielä vaikuttaa.
Ilman lastahan asia olisi selvä näin. Mutta teenkö väärin jos rikon lapselta perheen kun mitään ns. isoa ongelmaa ei ole? Ap
Iso ongelma on: teidän kohtaamattomuus. Lapsi aistii pienestä asti dynamiikan, on varmasti jollain tasolla jo huomannut mielialasi vaihtelut. Näytä lapsellesi, että elämä on arvokas ja eroa. Sanothan itsekin, että olet paremmalla tuulella ilman miestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisesti mitä5 ongelmia teillä on?
Miehen mielestä meillä on liian vähän rahaa joten emme voi asua niin isosti kuin hän haluaisi eikä meillä ole omaa pihaa jonka hän kuulemma tarvitsee voidakseen olla onnellinen, lisäksi hänen mielestä meillä on liian vähän yhteistä aikaa ja minä olen hänen mielestä väsynyt ja saamaton (mitä olekin hänen seurassaan kun ahdistaa, hänen poissaollessa en ole).
Minun mielestä miestä ei kiinnosta yhtään minun ajatuksey ja kuulumiset eikä hän suostu niitä kuuntelemaan vaan alkaa puhumaan päälle aina jotain ihan muuta suunnilleen kommentoimaan maitotölkkien hintoja tms. Hän ei ole koskaan missään asiassa minulle henkisenä tukena eikä kannysta mihinkään vaan lyttää kaikki unelmani tai sanoo että häntä ei kiinnosta minun kiinnostuksenkohteet. Hän syyttää minua tavasta jolla kasvatan lastamme vaikka se on ihan tavallinen tapa, hän itse ei kasvata lasta ollenkaan vaan on sellainen viikonloppuiskän tapainen joka vain antaa herkkuja ja leikkii.
Ap
Käytkö töissä?
Konkreettisesti mitä ongelmia teillä on?