Lue keskustelun säännöt.
Pelkään lapsen sairastumista niin että toivon kuolevani itse
18.11.2020 |
Minulla on ainokainen lapsi tytär nyt 13 vuotta. Kun rupesin odottamaan häntä, sain tietää olevani raskaana vasta raskausviikolla 15. Olin juonut alkoholia muutaman kerran ja tupakoinut runsaasti tuohon asti, mutta tietysti lopetin kun sain tietää odotuksesta.
Miehen kanssa tuli ero ja tytär on minulle kaikki kaikessa. Tuon alkuraskauden takia pelkään kuollakseni että tytär sairastuu vakavasti ja ajatus on kestämätön. Pelkään myös että tytär joutuu onnettomuuteen ja meillä on monet reissut jäänyt tekemättä kun pelkään auto-onnettomuutta. Välillä elämä tuntuu synkältä kun pelkään vain koko ajan pahinta. Esim jos tytöllä on päänsärkyä mieleeni tulee, onko tytöllä aivokasvain. Neuvoja?
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelossa eläminen ei ole kunnolla elämistä. Lapsesi varmasti huomaa sinusta stressaamisen, ja se saattaa ahdistaa häntä ja pahimmillaan joko ottaa mallia käytöksestäsi ja alkaa pelätä kaikkea, tai mahdollisesti alkamaan kapinoimaan ja kokeilemaan hurjia juttuja, koska on elänyt kuplassa, jossa pieniä asioita pelätään. Me eletään kuollaksemme. Ei kukaan tänne jää.
Jos lapsellasi ei aikaisemmin ole alkuraskauden takia ilmennyt mitään ongelmia, miksi niitä tulisi yhtäkkiä myöhemmin? Ja jos terveysongelmia tuleekin, niin sitten on tullakseen ja sitten toimitaan sen mukaan, se on vaan elämää. Jos ei ole näkyviä syitä olla huolissaan, viet vaan energiaa teiltä molemmilta sillä, että pelkäät.
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku antaa neuvoja?
Mene terapiaan. Ei ole tervettä pelätä jatkuvasti.
Sä kaipaat ehkä jotain muutakin sisältöä elämääsi kuin tytär, jotain muuta ihmissuhdetta siihen rinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Pelossa eläminen ei ole kunnolla elämistä. Lapsesi varmasti huomaa sinusta stressaamisen, ja se saattaa ahdistaa häntä ja pahimmillaan joko ottaa mallia käytöksestäsi ja alkaa pelätä kaikkea, tai mahdollisesti alkamaan kapinoimaan ja kokeilemaan hurjia juttuja, koska on elänyt kuplassa, jossa pieniä asioita pelätään. Me eletään kuollaksemme. Ei kukaan tänne jää.
Jos lapsellasi ei aikaisemmin ole alkuraskauden takia ilmennyt mitään ongelmia, miksi niitä tulisi yhtäkkiä myöhemmin? Ja jos terveysongelmia tuleekin, niin sitten on tullakseen ja sitten toimitaan sen mukaan, se on vaan elämää. Jos ei ole näkyviä syitä olla huolissaan, viet vaan energiaa teiltä molemmilta sillä, että pelkäät.
Minusta menettäminen olisi kamala ajatus tai se, että oma lapsi joutuu kärsimään kivuista. Pelkään että tuosta alkuraskaudesta on tullut joku mutaatio tai jonkun valtimon pullistuma, joka johtaa joskus syöpään tai aivoverenvuotoon. Mutta kukaan lääkäri julkisella puolella tuskin ottaa lapsen aivoista jotain magneettikuvia jos oireita ei ole? Tätäkin olen miettinyt, olisiko mahdollista saada tutkimuksia varmuuden vuoksi?
En halua myöskään että tyttö menee huvipuistoon koska sielläkin on sattunut onnettomuuksia jne... En haluaisi olla tällainen mutta tuntuu vaikealta olla välittämättä peloista ja ajatuksista :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini poltti tupakkaa - Partneria - koko raskausajansa. Tämä silloin 70-luvulla. Kävin koulut ja yliopistot siinä kuin muutkin. Työskentelen tietojärjestelmäsuunnittelijana. Ainoa vaiva on krakaava selkä ja jäykät niskat johtuen istumatyöstä. Jos tulee syöpä, ei johdu äidistäni. Suosittelen että hakeudut heti avun piiriin. Tuo huoli siitä mihin et pysty itse vaikuttamaan tuhoaa elämäsi muuten. Sitten vasta lapsesi sairastuisikin, kun äiti on itsemurhan partaalla ja hänen pitää alkaa pitämään huolta sinusta - Lapsen vielä.
Olisko sulla ahdistuneisuushäiriö. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut vielä lapsen magneettikuviin. Selvitin, että yllättävän edullisesti voi yksityisellä puolella kuvat ottaa aivoista. Sitä mietin että miten asian selittäisi lapselle? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut vielä lapsen magneettikuviin. Selvitin, että yllättävän edullisesti voi yksityisellä puolella kuvat ottaa aivoista. Sitä mietin että miten asian selittäisi lapselle? Ap
Se ei ratkaise tätä asiaa. Tämä asia on nyt sun pään sisällä, ja se kaipaa hoitoa. Se vaikuttaa tyttäresikin elämään. Eli nyt hoitoa sulle itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut vielä lapsen magneettikuviin. Selvitin, että yllättävän edullisesti voi yksityisellä puolella kuvat ottaa aivoista. Sitä mietin että miten asian selittäisi lapselle? Ap
Kai sun täytyy vaankertoa lapselle tosiasiat. Että häntä odottaessasi et tienny olevasi raskaana ja elit siksi tavalla, jolla raskaanaollessa ei pitisi elää.
Mind you, magneettikuvauksella on omat haittavaikutuksensa ihmiseen. Käytännössä ”varmuuden vuoksi” kuvauksella altistaisit lapsesi uusille riskeille. Lisäriskeille. Ihan vain rauhoittaakseei omaatuntoasi, koska mitään lääketieteellistä oikeaa syytä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin syöpäriskistä thl:n tutkijalta joka vastasi minulle. Kertoi, että tuoreimman katsauksen mukaan raskausajan tupakointi lisää lymfoomariskiä 21% ja aivo- ja keskushermostosyöpien riskiä 9%. Aivosyövissä tupakoinnin aiheuttama ylimääräinen riski on 9/100 000 ja lymfoomissa 13/100 000. Muissa syövissä ei yhteyttä löytynyt tupakointiin. Eli ylimääräinen riski oikeasti on.
Käsittääkseni magneettikuvaus on turvallinen? Ainakin hetkeksi se rauhoittaisi minun mieltä. Ehkä apuakin kaipaan, mutta tuntuu että joku kuvaus voisi mieltä rauhoittaa hetkeksi.
Ap
Ap, kuuntelethan nyt tarkasti: ei ole normaalia murehtia lapsen sairastumista tai loukkaantumista jatkuvasti, etenkään niin paljon että jää asioita tekemättä. Suurin kaosesi hyvinvointia tällä hetkellä on hänen vakavasta ahdistuksesta kärsivä äitinsä. Ole kiltti ja hae ammattiapua itsellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä lymfooma minnekään aivoihin tule. Sitä paitsi ei mikään takaa että jos nyt ottaa magneettikuvauksen, seuraavassa kuussa voi tilanne olla jo muuttunut, ei lapsesi voi koko ikäänsä magneetissa viettää. Ymmärrät sen varmaan itsekin. Tarvitset ennenkaikkea apua itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuuntelethan nyt tarkasti: ei ole normaalia murehtia lapsen sairastumista tai loukkaantumista jatkuvasti, etenkään niin paljon että jää asioita tekemättä. Suurin kaosesi hyvinvointia tällä hetkellä on hänen vakavasta ahdistuksesta kärsivä äitinsä. Ole kiltti ja hae ammattiapua itsellesi!
Ymmärrän, että pakko varmaan hakea apua jostain. Minulla on paha olo. Nämä asiat on mielessä joka ikinen päivä, enkä enää nauti mistään tai nää elämän valoisia puolia. Mutta samalla silti ajattelen, että eikö ole normaalia olla huolissaan jostain, kun riski on oikeasti kohonnut? Ap
Voi ap, saisitpa mieleesi rauhan ja ymmärryksesi muuttuisi, ettei ihminen voi elämää hallita loppuviimein. Toki me jokainen toimimme niin , että kaikki menisi hyvin, mutta se ei auta aina. Elämään kuuluu valtavasti hyviä tapahtumia, mutta eipä monikaan säästy niiltä vastoinkäymisiltäkään.
Siksi me monet ihmiset ajattelemme , että täytyy olla joku suurempi käsi joka ohjaa tätä maailmaa.
Ajatteleppa vaikka, miten on mahdollista, että syntyy terveitä täydellisiä ihmislapsia tähän maailmaan.
Ajattele meillä on kaksi kättä, kaksi jalkaa kaksi korvaa ja kaksi silmää. Kyllä on tarkkaan suunniteltu, jos toinen viottuu, pärjäämme yhdellä mainiosti- ei ole sattumaa.
Elikkä iloitse jokaisesta terveestä hetkestä lapsesi kanssa tässä elämässä ja lakkaa murehtimasta, se ei auta.
...” Murehtiminen ei auta huomisen huolia, vaan pilaa tämän päiväisen ilon .”
Vielä noista magneettikuvista ja syövän pelosta,,, ihmisessä on valtavasti soluja ja vaikka tänään minut kuvattaisi ja todettaisi terveeksi, niin huomenna voi jo tapahtua muutoksia. Ei niitä kannata pelätä.
Kun itse odotin lapsiani, ei puhuttu siihen aikaan alkoholin vaaroista, kepeästi tuli joskus juhlittua. Terveitä ovat. Sitäpaitsi minulla on tuttavia jotka ovat eläneet superterveelisesti ja kuolla kupsahtaneet sairauteen , kun taas jotkut ovat ylilihavia ja liikkumattomia olleet ikänsä ja porkuttavat lähellä 90v. Mietippä tätä.
Kiitos kommenteista. Voisiko ahdistuslääke auttaa minua? Ettekö muut pelkää lastenne puolesta? Minusta minulla on sinänsä ”järkevä” syy pelätä, riskit isommat vakaviin sairauksiin. Lapsen sairastuminen syöpään olisi niin hirveää, että ajatus on kestämätön. Ap
Koeta nyt uskoa, ei sinun lapsellasi ole yhtään sen suurempaa vaaraa sairastua syöpään, kuin kenellä hyvänsä ihmisellä. Kaikki terveenä olemiset ja sairastumiset ovat paljon suuremmissa käsissä ,kuin voit kuvitellakkaan. Sinä ja sinun lapsesi voivat elää onnellista elämää vaikka kuinka kauan. Ei tarvitse murehtia, se ei auta promillenkaan vertaa.
Iloitse ja nukkukaa rauhassa nyt molemmat! Teilllä on kaikki hyvin.
Osaisiko joku antaa neuvoja?