Onko kenenkään teistä lapset olleet iloisia uudelle paikkakunnalle muutosta?

Muistan itse että oli tosi ristiriitaiset fiilikset, kun itse muutettin 10-vuotiaana toiselle puolelle Suomea. Toisaalta tietenkin haikea ja surullinen, kun kaverit jäi, mutta toisaalta myös innoissani. Sopeuduin kyllä nopeasti. Jonkin aikaa pidin vanhoihin kavereihin yhteyttä, mutta sitten se jäi.

Up

Me muutimme vain n.kilometrin eli niin että lapsilla säilyi sama koulu, kaverit jne., lisäksi muutimme paljon isompaan. Eivätkä lapset, eskari sekä kolmasluokkalainen olleet todellakaan innoissaan etukäteen, päinvastoin. Iso muutos tuon ikäisille, ja olisivat halunneet jäädä vanhaan, vaikka kuinka monta kertaa käytiin läpi mitä hyviä puolia uudessa kodissa on.

Ovat nyt vajaan vuoden jälkeen ihan tyytyväisiä, vaikka edelleen välillä puhuvat vanhasta kodista.

Muutettiin, kun esikoinen oli aloittanut jo koulun. Käytiin uudella paikkakunnalla katsomassa lähialueen koulut ja lapsi sai päättää, mihin hakee. Pääsi haluamaansa kouluun toissijaisella päätöksellä ja on suurimman osan koulua käynyt täällä. Sopeutunut hyvin ja löytänyt kavereita koulusta ja harrastuksista. Nuorimmainen oli päiväkoti-ikäinen muuttaessa ja uuteen päiväkotiin sopeutuminen oli vaikeaa. Kavereita on saanut, mutta ikävöi vanhaa paikkakuntaa, sukulaisia ja erilaista elämää pienessä kaupungissa.

Itse muutin useita kertoja ollessani pieni ja hieman katkera olen siitä, että ystävyyssuhteet aina katkesivat. Haluan tarjota nyt pysyvyyttä lapsilleni ja tuleva muutto samalla alueella, jolloin arjen toimintaympäristöt eivät lapsilla muutu.

Itse petyin joidenkin asioiden suhteen erittäin syvästi muutettuani lapsuuteni perheenjäsenten kanssa toiselle paikkakunnalle. Uusien ystävien saaminen ei osoittautunutkaan niin helpoksi kuin oletin uudella paikkakunnalla, jossa en tuntenut ketään ennestään. Uusi koulu oli jo pettymys.

Jälkeenpäin kelatessa voinen todeta, että meni ainakin viisi seuraavaa vuotta ilman hyvää uutta paikallista ystävää. Entisen paikkakunnan ystävistä jotkut roikkuivat ns. etäystävinä enimmäkseen vuosien ajan, ja suurin osa jäi sitten taakseni uusien ihmissuhteiden ja elämän kuvioiden myötä.

Sittemmin parisuhteeni myötä oman perheeni muodostettuani, en missään nimessä halunnut pilata omien lasteni lapsuutta muuttamalla toiselle paikkakunnalle. Lapseni muuttivat sittemmin lukion jälkeen opiskelujensa takia toiselle paikkakunnalle.

....