Lue keskustelun säännöt.
Kova pakkovalinta elää lapsettomassa suhteessa
15.11.2020 |
Minulle perheen perustamisen kulmakivi on aina ollut lasten saanti. Nykyinen kumppanini vaan kärsii lapsettomuudesta ja emme tule koskaan lapsia saamaan. Olen joskus ajatellut jopa jättäväni hänet, mutta koska hän on maailman kultaisin ihminen, niin en vaan kerta kaikkiaan voi tehdä sitä. En voisi ikinä nauttia uudesta suhteesta ja mahdollisista lapsista samalla tietäen, että täysin itsekkäistä syistä jätin tämän maailman kultaisimman ihmisen, jolla par´aikaa lienee todella murtunut mieli ja hän on yksinäinen.
Samalla taas en osaa nauttia myöskään nykytilanteesta. Ajatus siitä, että kuolemani jälkeen minusta ei jää tänne mitään tuntuu kamalalta. Olen elämässäni todella passivoitunut, painoa on päässyt kertymään ja koko yhtälö pyörii vain töissä käymisen ja kotona makaamisen välillä. Minulla ei ole mitään virikkeitä tai syytä, miksi yrittäisin enemmän.
Tilanne on jokseenkin mahdoton. Teen minkä tahansa valinnan, niin en voi elää sen kanssa tasapainoisesti ja hyvin ilman että se vaikuttaisi koko loppuelämääni. Olen yrittänyt kaivaa lapsettomuuden hyviä puolia, mutta koko ajan huomaan sen olevan pikemminkin itselleni valehtelua, jossa yrittää keksityillä ajatuksilla paeta todellisuutta.
Kommentit (13)
Toisia ei muisteta edes eläessään ja sinä murehdit, ettei sinua muisteta kuoltuasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsen haluaa, se on niin vahva vietti, että ei sinulla oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä parempi.
Vähän sama on minullakin. Haluaisin lapsen, mutta en kenenkään muun miehen kanssa, ja mies ei halua lasta.
Onko puolisosi käynyt hoidoissa? Onko molempien hedelmällisyys tutkittu?
Vaihda kumppania jos lapsia haluat. Ihan turha tuhlata aikaa suhteeseen jossa kumppanin arvot eroavat omista noin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö voi adoptoida?
Adoptiolapsella ei olisi mieheni geenejä, joten siitä puuttuisi kokonaan se pointti miksi haluan lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse olet nainen, niin onko lapsen hankkiminen mahdollista lahjoitetuilla siittiöillä? Tietenkin silloin lapselta puuttuisi miehesi geenit, ja ymmärrän hyvin sen, että haluaisit teidän kahden yhteisen biologisen lapsen. Mutta jos se ei ole mahdollista, olisiko mahdollista lapsi, jolla ei tosin olisi molempien geenejä, mutta jolla kuitenkin olisi myös mieheltä saamansa sosiaalinen perimä? Vanhemmuus on kuitenkin myös muuta kuin sitä, että omat geenit jatkuvat lapsessa, ja kyllä myös ei-biologinen lapsi tuo merkitystä ja tarkoitusta elämään, ja vaikka geenit eivät menisi eteenpäin, niin muistot jäisivät kuitenkin teidän jälkeen jollekin, eli sille lapselle. Kun selvästi haluat lasta todella kovasti, niin suosittelisin miettimään vaihtoehtoja lapsen saamiseen.
Mitenkäs luovutetut siittiöt? Kukaan ei saa koskaan tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö voi adoptoida?
Adoptoida, hohhoijjaa. Ennemmin elän todellakin ilman kuin adoptoin jonkun vieraan käen siittämän jälkeläisen. Se nyt vain ei olisi minun ja omaisi minun geenejäni. Omaa lastani rakastaisin yli kaiken, mutta vieraan lapsi ei ole minulle mitään. Kuulostakoot kuinka tylyltä tahansa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs luovutetut siittiöt? Kukaan ei saa koskaan tietää.
En se minä ole, joka tiineeksi tulisi ja en halua siittiöitä hanuriini tai suuhuni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko toinen vuosisadan "se oikea" sinulle – vai ei. Jos ei ole, niin ero. Pelkkä "huono omatunto jos jättäisi" ei oikein tee itsessään parisuhdetta, ja muualta käsin voi tukea toista juttelemalla tai kuskaamalla huonekalua liikkeestä asuntoon. Maapallolla on vielä paljon ongelmia korjattavana, haluatko lapsen tähän maailmaan, ei ole varmaa että lapsen kanssa elämä on täysin ongelmatonta - vaan juostaan paikasta toiseen esim. hammaslääkäristä ulkomaanreissulle ja vanhempainiltaan. Tottakai arvostaa jos toinen on hyvä luonne, mutta onko kaikki nyt sitä mitä elämältä toivot? Erosta selviää aina, jossain vaiheessa, ellei toinen ollut kaikista tärkein "se oikea". Tiedät sisimmässäsi miten asiat ovat. Tunnetko hänet hyvin vai pinnallisesti myös.
Jätä se turhake ja rupea elämään omaa elämääsi ja matkaa kohti unelmiasi.