Miten lomareissu lapsen kanssa onnistuu parhaiten?

Emme elä matkallakaan kuin pellossa, koska tiedämme, että lapsemme tarvitsee tutut rutiinit päiväänsä. Kyllä matkallakin ruoka-ajat, päiväuniaika ja yöunille meno aika pysyvät samoina. Koska jos lapsi ei saa säännöllisesti purtavaa, hän käy kiukkuiseksi ja levottomaksi. Menemme myös lapsen tahtiin koko matkan eli että jos lapsi käy autossa levottomaksi huiskijaksi, niin sitten auto levähdysalueelle ja koko porukka jaloittelemaan - näin kaikilla on parempi mieli jatkaa autoilua eteenpäin. Mitä tuttuihin ympyröihin tulee, niin emme ole koskaan olleet pelkästään tänne kotiin linnottautuneita, ihan siksi, että lapsen on opittava olemaan fiksusti myös muuallakin kuin kotona. Tähän ovat myös muutkin tuttavamme kannustaneet Ja kyllä lapsi mielestämme reissuista on nauttinut, joskus on jotain kotiin liittyvää jutellut, mutta se on siinä sitten. Usein kotonakin vielä juttelee pitkän aikaa missä ollaan käyty ja voidaanko sinne mennä vielä uudestaan?

sellaiselle reissulle, jota ei tehdä lasten ehdoilla. Meidän lapset ei ainakaan jaksa kuljeskella kaupungilla kovin pitkään. Mieluummin menen sellaiseen paikkaan heidän kanssaan, jossa he voivat touhuta leikkejään, uida tms. Siitä nauttii itsekin enemmän kuin että pitäisi stressata, että pysyyköhän ne nyt tallella vai ei. Meillä lapset 4v ja 6v, ei normaalia enempää vilkkautta tms.

Ei meilläkään ihmeempiä kaupunkikävelyitä ole loma-matkalle suunnitelmissa. Lähinnä meitä kiinnostavat ulkoilmamuseot, kansallispuistot, luostarit, kirkot jne. Näissä kohteissa on lapsenkin kanssa mukava käydä.

jos sattuu livahtamaan karkuun. Ja sellainen malli, mitä lapsi ei osaa itse avata.



Vilkas lapsi ei muuten tarkoita samaa kuin ylivilkas, ihan vaan tuolle yhdelle aiemmalle kirjoittajalle huomautuksena.

kuin siellä iänikuisella lomarannalla. Kaupungeista löytyy yleensä lapsille suunnattuja ja lapsia kiinnostavia museoita, eläintarhoja, huvipuistoja, vanhoja hienoja linnoja, upeita puistoja, leikkipaikkoja, tiedekeskuksia, akvaarioita, ulkoilmakonsertteja, katutaiteilijoita yms. Ja uimiseen kyllä aina ranta tai kylpulä löytyy. Monessa maassa myös uimahallit kokemisen arvoisia ja vastaavat suomalaista kylpylää.



Ja ainakin meidän lapset ovat iloinneet noista kaupunkikävelyistä jo pieninä. Kunhan kävellään lasten tahtiin, katsellaan kauniita rakennuksia, erikoisia autoja yms. ja pysähdellään välillä leikkipuistoihin, jäätelölle tai lelukauppoihin. Ainakin meidän lapset riemuitsevat vähästä: suihkulähteistä, viemärinkansista, jotka ovat erilaiset kuin kotona, patsaista jne.



Meillä on vilkas poika, joka myös unohtuu helposti esim. kävelemään hauskan näköisten koirien perään tai irrottaa arvaamatta otteensa aikuisen kädestä, kun näkee jotain mielenkiintoista. Vieras ympäristö ainakin meillä hillitsee menohaluja jonkin verran ja varmuuden vuoksi hänellä on ollut sellainen venyvä muovinen avaimenperä (kuin lankapuhelimen johto), joka on kiinni sekä hänen että aikuisen vaatteissa. Ja kaikilla lapsilla on vanhempien kännykkänumerot lapuilla joka taskussa sekä usein vielä käsivarressa kuulakärkikynällä.



Minusta ap:n suunnitelma kuulosta kivalta. Joko olette miettineet tarkemmin reittiä? En ole koskaan Itä-Euroopassa Budapestiä lukuunottamatta käynyt, mutta mieli kyllä tekisi.

Jos teistä tuntuu hyvältä ja turvallisemmalta työntää vähän isompaakin lasta rattaissa, niin työntäkää. Kukaan ei teitä siellä ulkomailla tunne ja uskokaa tai älkää, niin kaikkialla ei ajatella samoin kuin AV:lla.



Meillä oli melkein 6-vuotiaalla rattaat juuri mukana matkalla eikä hävettänyt yhtään. Ja niin oli monella muullakin, joten emme olleet ainoita outoja. Jos lapsi pysyy sillä paremmin näköpiirissä kuin kädestä roikottamalla tai ei jaksa kävellä kuumuudessa, niin silloin kannattaa laittaa omat häpeän tunteet sivuun.

Jos teistä tuntuu hyvältä ja turvallisemmalta työntää vähän isompaakin lasta rattaissa, niin työntäkää. Kukaan ei teitä siellä ulkomailla tunne ja uskokaa tai älkää, niin kaikkialla ei ajatella samoin kuin AV:lla.



Meillä oli melkein 6-vuotiaalla rattaat juuri mukana matkalla eikä hävettänyt yhtään. Ja niin oli monella muullakin, joten emme olleet ainoita outoja. Jos lapsi pysyy sillä paremmin näköpiirissä kuin kädestä roikottamalla tai ei jaksa kävellä kuumuudessa, niin silloin kannattaa laittaa omat häpeän tunteet sivuun.

Jos teistä tuntuu hyvältä ja turvallisemmalta työntää vähän isompaakin lasta rattaissa, niin työntäkää. Kukaan ei teitä siellä ulkomailla tunne ja uskokaa tai älkää, niin kaikkialla ei ajatella samoin kuin AV:lla.



Meillä oli melkein 6-vuotiaalla rattaat juuri mukana matkalla eikä hävettänyt yhtään. Ja niin oli monella muullakin, joten emme olleet ainoita outoja. Jos lapsi pysyy sillä paremmin näköpiirissä kuin kädestä roikottamalla tai ei jaksa kävellä kuumuudessa, niin silloin kannattaa laittaa omat häpeän tunteet sivuun.

Kiitos kivasta vastauksesta ja myös noista käyntivinkeistä!!



Emme ole niin tarkoin vielä reittiä pohtineet, mutta mennään tietty Via Balticaa pitkin alas, sitten Puolaan - siellä kiertelemme aikamme, sitten Slovakiaan ja sieltä Romaniaan. Paluureitti samaa tietä takaisin.

nosto

olen joskus nähnyt jossain (valitettavasti en muista missä, ehkä joku suomalainen nettikauppa kuten lastenturva tms) sellaisen ranteeseen laitettavan lenksun, josta lapsi on rannekkeelle kiinni vanhemman ranteessa.

nosto 2

Meillä on ollut kärryt (Emmaljungan kuomut) mukana kaupunkilomilla. Meillä on myös vilkas lapsi joka juoksee mielummin kuin kävelee. Me ollaan raakasti laitettu tilanteen mukaan lapsi kärryihin (ja jos lapsi ei ole halunnut kärryissä istua niin ollaan annettu jäätelö tai mehu käteen ;) ). Jos teidän lapsi ei suostu enää istumaan kärryissä ja on kova menemään niin laittakaa vaan valjaisiin. Parempi se on valjaat lapsella kuin kadonnut lapsi.

tuon kiukun ja levottomuuden nälkäisenä. Pidä repussa aina mehua, banaania ja jotain leivän tyylistä - se auttaa!

Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että hyvä ne valjaat on hommata. Ovatpa ainakin pienenä pelotteena lapselle, että jos et kävele kiltisti vieressä, niin sinut laitetaan valjaissa kävelemään. Matkarattaita emme ota mukaan, koska ne kuitenkin ovat tilaa vievät. Aiomme nimittäin tehdä pakettiautosta matkailuauton, niin että takatilaan tulee sängyt meille ja oma sänky lapselle, niin emme viitsi likaisia matkarattaita laittaa sängyn päälle.

Olemme kesällä aikeissa lähteä kolmeksi - neljäksi viikoksi loma-matkalle Itä-Eurooppaan (Puola, Slovakia, Romania) ja pohdin etenkin sitä, että miten

saada lapsi pysymään lähellämme?



Kun eihän nyt isoa leikki-ikäistä lasta kehtaisi esim; lasten valjaissa pitää.

Kaupoissahan on helppo liikkua, kun lapsen laittaa kärryihin, mutta kyllä liikkuminen muualla lapsen kanssa vähän huolettaa. Ettei hän vain lähtisi omille teilleen ja häntä ei helpolla löytäisi.



Lapsi kun tykkää mielellään liikkua juosten ja ei kovin hyvin aina tykkää kulkea vieressä. Hän on myös erittäin vilkas tapaus. Eikä aina kovin hyvin tottele kieltoja ja käskyjä, vaan tekee aivan mitä itse lystää.

Vieraassa paikassa ja ympäristössä lapsi saattaa olla pidättyvämpi ja on paljon mielenkiintoista muutenkin, ettei tarvi juosta tutkimaan. Meidän 4-vuotias on tosi hienosti aina matkoilla, mutta on kyllä muutenkin rauhallinen.

Me olemme aina matkustaneet paljon lasten kanssa eikä ongelmia ole ollut vilkkaidenkaan kanssa.



Kun lapset olivat "päättömïä" ei heille annettu muuta mahdollisuutta kuin pitää kädestä kiinni tai istua rattaissa. Ison leikki-ikäisen pitäisi jo ymmärtää miksi ei haahuilla siellä täällä. Puhukaa säännöistä jo ajoissa etukäteen.



Jos yhtään epäilet lastasi, hanki ne valjaat - viis mitä muut ajattelee! Paljon pahempi juttu on jos lapsi katoaa tai vaikka juoksee auton alle.

ja sit sellainen käsiremmi. Toki matkustaminen silloin sujui lapsen ehdoilla, ei liian pitkiä automatkoja kerralla, tai jos lapsi nukkui, ei pysähdytty ja herätetty lasta yms. Leluja matkaan ja lisää ostettiin, ja vuokrasimme mökkejä, ei jatkuvaa paikasta toiseen siirtymistä. Aikaa leikkimiseen, ulkoiluun, rannalla yms turvallisissa paikoissa kävelyyn. Emme mennett minnekään kallioille ja jyrkänteille kiipeilemään pienen lapsen kanssa. Kun huomio mitä lapsi tarvitsee eikä muuta päiväjärjestystä, niin matkustelu sopii ihan hyvin.

Niinhän se on, että normaalit lapset tajuavat jo puheellakin, että mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä? Meillä taas lapsella on todettu ylivilkkautta ja impulsiivisuutta käytöksessään, siksi hän on niin vilkas ja eläväinen tapaus. Koko pienen ikänsä hän on ollut sellainen, ettei ole käskyjä ja kieltoja kovin häävisti totellut. No sitten on pitänyt laittaa kova kovaa vastaan ja johan on alkanut uskomaan. Ja vaikka hänelle kuinka selittäisi miten missäkin tilanteessa pitäisi olla, niin ohjeet menevät ohi korvien. Ei hän sitten loppujen lopuksi muista ohjeista yhtään mitään. Joskus se vähän tilannetta auttaa, kun sanoo, että nyt siellä ja siellä on oltava nätisti ja kun olet nätisti - saat jonkun kivan palkinnon.