Lue keskustelun säännöt.
Elämänhallinnan kanssa kamppailevat - miten päästä kuopasta ylös?
10.11.2020 |
Oma elämänhallintani on retuperällä, ja kaipaisin vertaistukea samaa läpi käyviltä/käyneiltä.
En ole koskaan ollut mikään elämänhallinnan mestari, mutta aiemmin pakka pysyi jotenkin kasassa. Sai nukuttua, syötyä, jonkin verran liikuttua ja harrastettua, käytyä töissä, pidettyä kämpän jonkinlaisessa järjestyksessä, oli jonkinlaista sosiaalista elämää oman parisuhteen lisäksi...
Kun tuli mielenterveysongelmia, niin kaikesta on tullut ihan ihme räveltämistä. Ainoa, minkä olen saanut aika hyvin pidettyä kuosissa, on lasten asiat. Siitä pidetään huoli, että heillä on selkeä rytmi ja rutiinit, syödään monipuolista kotiruokaa, ulkoillaan jne. Muilta osin kuitenkin tuntuu, että usein en saa oikein mistään otetta oli sitten kyse työtehtävistä, kotitöistä tai itsestä huolehtimisesta. Kaikki tuntuu hankalalta ja raskaalta aloittaa, lykkään asioita, ahdistun tekemättömistä töistä ja häpeän saamattomuuttani. Ahdistus, masennus ja häpeä ovat välillä niin massiivisia, että siitä lamaantuu vielä enemmän. Kierrehän siitä tulee.
Ei ole väliä, mikä sinun elämäsi sai raiteltaan. Mitä neuvoja voisit antaa minulle tai muille samassa tilanteessa olevalle? Millainen oma tilanteesi on/oli? Miten yrität/yritit nousta kuopasta ylös ja miten hyvin onnistut/onnistuit? Tuntuu, että tämä on sellainen ihmetemppu, että pitäisi nostaa itsensä hiuksista ylös suosta...
Kommentit (48)
Minä pyysin veljeni ja muutaman ystäväni apuun. Siivottiin kotini ja sovittiin, että pidetään yhteyttä ja käydään lenkillä säännöllisesti. Ja etten vähättele tai häpeä omaa tilannettani, vaan reilusti kerron, jos elämäni taas alkaa luisua pelkkään hengitämiseen ja möllöttämiseen.
Olen nyt käynyt yksinkin kävelyillä, lukenut, lainaillut kirjastosta myös leffoja, pitänyt kotini siistinä. Tekisi jopa mieli mennä jonnekin liikuntatunnille, mutta koronan takia se saa odottaa.
Muille myöntäminen ja häpeästä vapautuminen helpotti suuresti! Olo tuntuu keveämmältä, joskaan mitään suurta onnellisuutta en ole vielä saavuttanut. Olin kai hieman masentunut, mutta ihan yksinkertaiset asiat helpotti suuresti, sain muodostettua ne lehdissä ja oma-apu-oppaissa mainostetut _rutiinit_ . Olen ikikiitollinen auttajilleni, ja olen sen myös muistanut heille kertoa.
Kukaan ei muuten koskaan kehottanut minua ottamaan itseäni niskasta kiinni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline
2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin
3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti
4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä
5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paranee
T. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä
Ja
6) listaa myös kivoja asioita! Esim osta kukkia itselle
Taemppiä!
Vierailija kirjoitti:
1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline
2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin
3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti
4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä
5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paraneeT. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä
Vaatii itsekuria ja jos ei sitä ole, miten sellaista luot? Miten luodaan tahdonvoimaa?
Tuo että hoidat lasten asiat hyvin kuulostaa todella hienolta, kaikissa perheissä ei todellakaan ole voimavaroja edes siihen.
Lastensuojelun kautta voisi jotain kotiapua saada.
Minkä ikäisiä lapset ovat, onko heistä jo apua? Lapsia kannattaa opettaa kotitöihin pienestä asti, sillä tulevat tarvitsemaan tätä taitoa. Esim. roskien vieminen ja pöydän kattaminen onnistuu jo melko pieneltä lapselta.
Helpota arkea esim. valmisruoka, tiskikone, oma pyykkikone ja kuivausrumpu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samoja ongelmia. Oon ehkä siinä nyt petrannut, että olen oppinut asettamaan rajoja. Tarkoittaa lähinnä omalle lähipiirille. Ne ketä vie vain energiaa ja suurin piirtein hyväksikäyttää, he eivät ole enää aikani arvoisia. Vain hyvät ihmiset pidät lähelläni.
Itsensä palkitseminen on tärkeimpiä! Kun käyt jumppa tunnilla, katso peilistä että wau todella tein koko treenin. Nyt palkitsen itseni saunalla. Motivoi itseäsi liikkumaan, se antaa aina enemmän kun ottaa ja nostaa itsetuntoa ja samalla elämänlaatua. Vaikuttaa myös uneen ja mielenterveyteen.
Kerro lapsille rehellisesti että äidillä on vaikeaa, ja tästä vielä noustaan. Et ole luuseri.
Sama homma. Olen itse miettinyt, että jonkinlainen inspiroiva tavoite voisi piristää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsisin kans tsemppikaveria ja terapiaa. Yritä tehdä joka päivä jotain pientä ja yritä olla tyytyväinen siihen. Mies varmasti syyllistää sua.
Vierailija kirjoitti:
1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline
2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin
3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti
4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä
5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paraneeT. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä
Kiitos vinkistä! Tätä olen kyllä paljon yrittänyt, mutta ongelmaksi muodostuu se, että vaikka listan karsii (mielestäni) ihan minimiin, se tuntuu silti ylivoimaiselta. Mitäköhän minun kannattaisi tehdä toisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline
2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin
3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti
4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä
5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paraneeT. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä
Vaatii itsekuria ja jos ei sitä ole, miten sellaista luot? Miten luodaan tahdonvoimaa?
Jes, tämä kommentti on asian ytimessä. Miten saada tahdonvoimaa, itsekuria, motivaatiota? Mistä löytää taas kipinän, kun se on sammunut? Tähän olisi kiva saada vertaistukea ja -tarinoita.
-Ap (niin, ja tuo kommentti nro 10 oli myös minulta)
Vierailija kirjoitti:
Minä pyysin veljeni ja muutaman ystäväni apuun. Siivottiin kotini ja sovittiin, että pidetään yhteyttä ja käydään lenkillä säännöllisesti. Ja etten vähättele tai häpeä omaa tilannettani, vaan reilusti kerron, jos elämäni taas alkaa luisua pelkkään hengitämiseen ja möllöttämiseen.
Olen nyt käynyt yksinkin kävelyillä, lukenut, lainaillut kirjastosta myös leffoja, pitänyt kotini siistinä. Tekisi jopa mieli mennä jonnekin liikuntatunnille, mutta koronan takia se saa odottaa.
Muille myöntäminen ja häpeästä vapautuminen helpotti suuresti! Olo tuntuu keveämmältä, joskaan mitään suurta onnellisuutta en ole vielä saavuttanut. Olin kai hieman masentunut, mutta ihan yksinkertaiset asiat helpotti suuresti, sain muodostettua ne lehdissä ja oma-apu-oppaissa mainostetut _rutiinit_ . Olen ikikiitollinen auttajilleni, ja olen sen myös muistanut heille kertoa.
Kukaan ei muuten koskaan kehottanut minua ottamaan itseäni niskasta kiinni :)
Tuollaista tsemppikaveria juuri tarvitsisin! Vaan mistäs löytäisi sellaisen, kun omat sosiaaliset piirit on suorastaan olemattoman kapeat. Toisaalta kyllähän noita voisi olla, jos rohkaistuisi ottamaan yhteyttä. On vain korkea kynnys lähestyä ketään, koska ei olla niin kovin läheisiä... Mutta tätä täytyy miettiä!
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline
2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin
3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti
4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä
5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paraneeT. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä
Vaatii itsekuria ja jos ei sitä ole, miten sellaista luot? Miten luodaan tahdonvoimaa?
Jes, tämä kommentti on asian ytimessä. Miten saada tahdonvoimaa, itsekuria, motivaatiota? Mistä löytää taas kipinän, kun se on sammunut? Tähän olisi kiva saada vertaistukea ja -tarinoita.
-Ap (niin, ja tuo kommentti nro 10 oli myös minulta)
Tulee hyvä mieli kun saat asioita hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline
2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin
3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti
4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä
5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paraneeT. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä
Vaatii itsekuria ja jos ei sitä ole, miten sellaista luot? Miten luodaan tahdonvoimaa?
Tahdonvoima on asia jota riittää siihen mitä pitää tarpeeksi tärkeänä. Jos jotain tarpeeksi haluaa, ja itsellä on mahdollisuus siihen vaikuttaa, silloin sen tekee. Jos ei, ei sitä sitten tarpeeksi halunnutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline
2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin
3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti
4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä
5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paraneeT. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä
Vaatii itsekuria ja jos ei sitä ole, miten sellaista luot? Miten luodaan tahdonvoimaa?
Tahdonvoima on asia jota riittää siihen mitä pitää tarpeeksi tärkeänä. Jos jotain tarpeeksi haluaa, ja itsellä on mahdollisuus siihen vaikuttaa, silloin sen tekee. Jos ei, ei sitä sitten tarpeeksi halunnutkaan.
Tää on ihan totta. Sen takia saan lasten asiat huolehdittua, koska pidän sitä kaikkein tärkeimpänä. Kai yksi mun perusongelma on kova itseinho/-viha, joka vaikeuttaa itsestä huolehtimista. Tätä työstetään terapiassa, mutta hidasta on...
Vierailija kirjoitti:
Tuo että hoidat lasten asiat hyvin kuulostaa todella hienolta, kaikissa perheissä ei todellakaan ole voimavaroja edes siihen.
Lastensuojelun kautta voisi jotain kotiapua saada.
Minkä ikäisiä lapset ovat, onko heistä jo apua? Lapsia kannattaa opettaa kotitöihin pienestä asti, sillä tulevat tarvitsemaan tätä taitoa. Esim. roskien vieminen ja pöydän kattaminen onnistuu jo melko pieneltä lapselta.
Helpota arkea esim. valmisruoka, tiskikone, oma pyykkikone ja kuivausrumpu....
Kiitos! Lapset (2) ovat alle kouluikäisiä, joten ei heistä vielä suuresti apua ole. Mutta yritetään heitä ottaa mukaan kotitöihin. Eniten kai he auttavat (tietämättään) sillä, että kun on heidän kanssaan, niin omat murheet vähän unohtuu. :)
Lastensuojelusta ei valitettavasti ole apua, koska lasten asiat ovat toistaiseksi ihan hyvin. Heiltä olen kerran kysellytkin, mutta heillä ei ole ennaltaehkäisevää apua vanhempien ongelmiin. He puuttuvat peliin vasta sitten, jos oma jaksaminen laskee niin huonoksi, että lapsista huolehtiminen vaaraantuu. Ja sitä yritän viimeiseen asti välttää!
Ole iloinen ja tyytyväinen, että pystyt hoitamaan lasten asiat noin hyvin! Se on tärkeintä. Koeta hyväksyä, ettet nyt ole ihan kunnossa ja laske rimaa: siivoa vähemmän, osta valmisruokia/pakasteita, nuku paljon.
Itselläni on ollut samanlaista. Huomaan, että kun elämässäni on ollut jotain mikä on tuottanut iloa, vaikka joku kiva kohtaaminen, konsertti, taidenäyttely tai jotain muuta virkistävää joka vie ajatukset muualle, saan energiaa arkisiin asioihin. Koeta saada elämääsi ilon hetkiä ja vaihtelua, niin voimaannut. Ei se itsekuri ja suorittaminen, itsensä pakottaminen pitkällä tähtäimellä auta. Jos sulla olisi flunssa, et pakottaisi itseäsi. Kiinnitä huomiota siihen mikä sujuu ja iloitse siitä.
Tulee parempia aikoja, terapia alkaa tehota, vähitellen energiaa alkaa vapautua muuhunkin. - voitko puhua terapiassa myös näistä asioista ja tunteista?
AP vielä jatkaa: Teoriassa tiedän, mitä pitäisi tehdä. Säännölliset rytmit, ruokavalio, lepo, armollisuus jne. jne. On luettu monet oppaat ja tehty monet hyvät, maltilliset suunnitelmat. Mutta käytännön teot loistavat poissaolollaan. Todella turhauttavaa! Miten sitä saisi itsensä toimeen? Tuntuu, että mitä tahansa yritän/suunnittelen, siitä tulee vain lopulta lisästressiä. Ei siis tarvitse neuvoa, että ota vain itseäni niskasta kiinni ja pakota itsesi toimimaan. Sillä tavalla tähän pisteeseen pääsinkin, että suoritin ja pakotin itseäni ollenkaan kuuntelematta omaa oloani...
Hidastaminen on siis ollut tärkeää. En enää putoa syvemmälle. Mutta jollain hyvin pienellä vaihteella tässä jatkuvasti olen, niin pienellä vaihteella, että ei tämä oikein hyvältä elämältä tunnu.
Tiedoksi vielä, että käytössä on psyykenlääkkeet ja käyn terapiassa. On näistä apua ollutkin. Terapiassa käsittelen isoja möykkyjä, mutta joskus tuntuu, tarvitsisin lisäksi tsemppikaveria, joka on samassa tilanteessa ja jonka kanssa voisi jakaa ne arjen pienet onnistumiset ja epäonnistumiset.