Mulle aiheutettu lapsuudessa traumoja jotka vielä vaivaa, nyt masentuminen vain lisääntyy koska

Kerroin mun äidilleni tuntemuksista ja sanoin että mielessäni on vikaa. 'No pitäiskö sitten tehdä jotain, kasva yli niistä'.

Liittyen syömiseen ja ulkonäköön nämä ahdistavat tunteet jotka mummoni aiheutti. Lähti mm. perääni jos en syönyt lapsena lautasta tyhjäksi, uhkaili tukkapöllyllä jota sain kyllä vaariltani kun heitin ruoan roskiin.

En ole koskaan käynyt terapiassa koska häpeän tätä niin paljon että pelkään edelleen niitä tilanteita joissa joudun syömään tämän mummon kanssa.
Ja en tiedä miten alkaisin puhumaan tästä terapeutille kun on niin paljon muitakin asioita jotka on jääneet traumaattisiksi muistoiksi mummosta.

Aina sai pelätä fyysistä kuritusta jos ei jaksa syödä. Ja milloin piti mummon mieliksi syödä, ei siis ollut muuta syytä kuin että mummo ilahtuu jos syöt. Ja kaikki vain nauravat sitten minulle ja traumoilleni.

Olen pettynyt itseeni etten ole hakenut ammattiapua että pääsisi vähän purkamaan tunteita kun kukaan muu ei minua kuuntele. Ja näille jutuilleni vaan nauretaan, vaikka itselleni se on hirveän ahdistava muisto. Lapsuudesta.