Asuminen Helsingissä tuntuu ahdistavalta
Syynä poliittinen polarisoituminen. En ole poliittisesti vasemmalla enkä oikealla, en oikein tarkalleen missään, mietin asioita tapauskohtaisesti, mutta tuntuu, että saa varoa, ettei päästä suustaan mitään väärää, sillä se voi johtaa ulkopuolelle sulkemiseen.
Ahdistaa tämä kulttuuri, jossa tuntuu olevan pakko ajatella tismalleen, kuten kaikki "muutkin". Enkä ikinä tiedä mitä poliittista kantaa joku edustaa, joten mielipiteiden ilmaisu tai tietty toiminta tuntuu uhkaavalta kenen tahansa seurassa. Esim maski kasvoilla voi aiheuttaa jossakussa syvää halveksuntaa, maskittomuus taas jossakussa toisessa.
Tuntuu, että aiemmin sai olla turvallisesti omaa mieltään. Nyt pitäisi valita leirinsä ja seurata ensin mitä "omat" ovat mistäkin aiheesta mieltä ja nyökytellä sitten mukana, ellei halua päätyä sosiaalisesti eristyksiin.
Pelottaa myös lapsen puolesta, että hän möläyttää jotain "väärää" ja on yhtäkkiä jonkinlainen hylkiö.
Nämä olemassa olevat kuplat ovat niin rajaavat ja kuplan ulkopuolella taas on hyvin yksinäistä. Sosiaaliselle, mutta itsenäisesti ajattelevalle ihmiselle tämä on niin vaikeaa, että tekisi mieli muuttaa jonnekin, mutta minne? Onko tämä Helsingin ongelma vai samanlaista kaikkialla?
Kommentit (5)
Kurjaksi käy, jos aina pitää ajatella vain mitä muut ajattelee.
En ole poliittisesti vasemmalla enkä oikealla, en oikein tarkalleen missään
-
Tuntuu, että aiemmin sai olla turvallisesti omaa mieltään. Nyt pitäisi valita leirinsä ja seurata ensin mitä "omat" ovat mistäkin aiheesta mieltä ja nyökytellä sitten mukana, ellei halua päätyä sosiaalisesti eristyksiin.
Et ole mukamas mitään poliittista mieltä, mutta jotkut ihmiset sinulle ovat "omia".
Oletkohan ihan rehellinen itsellesikään omista mielipiteistäsi?
No ainakin naisena voit avautua miehille kaikesta eivätkä pelaa sillä sosiaalipolitiikkaa
Missä porukoissa liikut? Ei tommosia ongelmia ole omissa porukoissa.