Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun pikkulapsiarki uuvuttaa?
07.11.2020 |
Meillä on kaksi alle 3-vuotiasta lasta, joiden kanssa olen kotona ja olen ihan totaalisen väsynyt ja lopen uupunut. Sanotaan nyt alkuun, että molemmat heräilevät öisin, ja tuskin olisin näin väsynyt jos saisin nukkua.
Lapset eivät ole päivisin mitenkään erityisen vaativia, yleensä leikitään sisällä ja omalla pihalla, mutta yö- ja päiväunet menevät surkeasti. Isompi herää painajaisiin tai pienemmän itkuun, välillä kiipeää sänkyymme unissaan pyörimään. Pienempi herää 4-10 kertaa yössä, ja huutaa kuin syötävä, jos joku muu kuin äiti yrittää rauhoitella. Siihen herää sitten myös isompi lapsi. Pienempi herää myös kesken päiväunien ja joudun käydä rauhoittelemassa.
Olen ihan rikki, kun en koskaan saa nukkua paria tuntia pidempään yhteen putkeen. Mies toki tekee osuutensa, mutta miehen työnantaja ilmeisesti yrittää puristaa viimeisen mehut, eikä hänkään kaikkea jaksa. Yhdet isovanhemmat asuvat lähellä, mutta ovat yli kuusikymppisiä ja käyvät kokopäivätöissä, eivätkä jaksa hoitaa lapsia sen lisäksi. Käyvät ehkä kerran viikossa tai parissa kahvilla ja saan rauhassa viikata pyykit tms.
Mitään omaa aikaa tai parisuhdeaikaa ei ole toisen lapsen syntymän jälkeen ollut. Tuntuu, etten ole edes sama ihminen, kuin ennen lapsia.
Ensi keväänä olisi edessä paluu töihin. Se pelottaa todella paljon, joudun lähtemään ajamaan autolla aikaisin aamulla, ja nyt tuntuu siltä, etten väsymykseltä pysty siihen. Pelkään ajavani kolarin. Minulla on myös muistin kanssa ongelmia, enkä pysty keskittymään lukemaan. Välillä tuntuu, etten pysy hereillä. Pelkään, että nämä muutokset ovat pysyviä, enkä toivu ennalleni.
Selviääkö tästä? Anoppini kertoi, että mieheni heräili lapsena öisin 5-vuotiaaksi asti.
Kommentit (11)
Kuulostaa todella rankalta. Joskus se helpottaa muttei väkttämöttä itsestään kovin pian. Hanki siis apua! Neuvolasta tai itse jostain maksaen. Vaikka päivällä pariksi tunniksi lapset puistoon ja nukut itse. Etkä todellakaan viikkaa mitään pyykkejä. Ulkopuolinen unikoulu olisi varmasti myös paikallaan.
Oman kokemukseni mukaan muisti suunnilleen palautuu. Minä unohdan vauva aikana valvottuani kaikki tunnusluvut, salasanat, käyttäjätunnukset ja sovitut menot ilman muistutuksia. Aina on palautunut normaaliksi myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vien pennut mummolaan pariks viikoks ni helpottaa
Aivan sama fiilis. Olen aivan rikki univajeesta. 3,5 vuoteen olen saanut yhden käden sormilla laskettavan määrän nukkua 5-7 tuntia. Nämäkin jossain muualla kuin kotona, pakon sanelemana. Lapset heräilevät ja jos ei ole pahaa unta niin jotain muuta. Syitä, miksi pyydetään äitiä paikalle on tuhansia.
Olen niin väsynyt tähän tilanteeseeni, kun paremmasta ei ole tietoa, että alan olla kai jo masentunut. Mikään ei tunnu enää miltään, ruoka ei maistu, ei edes herkut. Miehen kanssa tulee riitaa kaikesta. En jaksaisi häntäkään yhtään. En ketään. Haluaisin vain olla ihan yksin tai yksin lasten kanssa. En halua tavata ketään, koska kukaan ei ymmärrä tätä meidän tilannetta enkä jaksa olla positiivinen mistään. Koko elämäni on kadonnut. Tulevaisuus on tiedossa : lasten hoitamista, heidän opettamista, kasvattamista ja vastuuta kaikesta. Kaikki ilo on kadonnut eikä elämässä tunnu olevan mitään tavoiteltavaa. En haaveile mistään, paitsi nukkumisesta ja yksinolosta. Ehkä siitä, että jos vielä joskus saisin oman itsenäisen elämäni takaisin. Saisin tehdä mitä haluan ja mihin aikaan haluan. Nyt sen kun suoriudutaan päivästä toiseen.
En nauti elämästäni, vaikka lapsia toki rakastan. Koen syyllisyyttä, jos en ole heidän kanssaan. Koen syyllisyyttä, jos en jaksaisi tarjota heille parasta, mutta todennäköisesti en siihen kykene. Joudun olla itsekäs ja todennäköisesti lapseni kärsivät siitä.
Olen pohtinut vaihtoehtoja ja eroamalla miehestäni saisin monta vaivaavaa asiaa ratkaistuksi. Pääsisin eroon koko heidän suvustaan, jota olen viime aikoina alkanut jopa vihata. En kestä hetkeäkään anoppini kanssa samassa tilassa. Saisin myös omaa aikaa, koska toisinaan lapset olisivat varmaan isälläänkin. Saisin oman elämäni takaisin edes vuoroviikoiksi! Saisin viikon ajan nukkua hyvin ja elää omaan tahtiini. Saisin olla hiljaisuudessa.
Toisaalta rikkoisin tämän idyllin, jota nyt niin kovasti olemme rakentaneet lapsillemme, heidän tulevaisuudekseen ja parhaakseen. Tosin onnettomina, riidellen, väsyneinä, toivottomina. Emme ole parisuhde vaan suoritamme vain vanhemmuutta. Olemme kuin töissä samassa työpaikassa iltaisin ja vklna. En edes jaksa yrittää mieheni kanssa. Mielenkiintoa ei ole. Ei mihinkään tosin. Eniten surettaa, että veisin lapsilta tämän yhteisen kodin, mutta. Se illuusiohan onkin ollut vain omassa päässäni. Ehkä he olisivat jopa onnellisempia toisenlaisessa elämäntyylissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama fiilis. Olen aivan rikki univajeesta. 3,5 vuoteen olen saanut yhden käden sormilla laskettavan määrän nukkua 5-7 tuntia. Nämäkin jossain muualla kuin kotona, pakon sanelemana. Lapset heräilevät ja jos ei ole pahaa unta niin jotain muuta. Syitä, miksi pyydetään äitiä paikalle on tuhansia.
Olen niin väsynyt tähän tilanteeseeni, kun paremmasta ei ole tietoa, että alan olla kai jo masentunut. Mikään ei tunnu enää miltään, ruoka ei maistu, ei edes herkut. Miehen kanssa tulee riitaa kaikesta. En jaksaisi häntäkään yhtään. En ketään. Haluaisin vain olla ihan yksin tai yksin lasten kanssa. En halua tavata ketään, koska kukaan ei ymmärrä tätä meidän tilannetta enkä jaksa olla positiivinen mistään. Koko elämäni on kadonnut. Tulevaisuus on tiedossa : lasten hoitamista, heidän opettamista, kasvattamista ja vastuuta kaikesta. Kaikki ilo on kadonnut eikä elämässä tunnu olevan mitään tavoiteltavaa. En haaveile mistään, paitsi
Kärsin itse mielenterveysongelmista ja monista muista ongelmista tilanteessa, jota en voi muuttaa, mutta ihan loppu olen ja kärsin vastaavanlaisista tuntemuksista. Tilanteeni on toki muuten erilainen, eikä mukana ole lapsia. En ehkä siis ole paras neuvomaan kun edes omia ongelmia en pysty ratkomaan tai hoitamaan, mutta tuossa tilanteessa kun kyseessä on noin suuret asiat ja päätökset niin ensin pitäisi saada nukuttua jollakin tavalla kunnon yöunet vaikka sitten ihan menemällä yksin hotelliin. Liian suuria päätöksiä ei saisi väsyneenä tehdä. Todennäköisesti väsymys vahvistaa ja kärjistää entisestään kaikkia negatiivisia tuntemuksia. Kun nyt tosiaan saisi ensin nukuttua kunnolla pystyisi miettimään järkevämmin asioita ja tekemään päätöksiä.
Tuo on kyllä totta. Nyt kun sen sanoiksi laitoit. Tämä jatkuva väsymys aiheuttaa jo itsessään monia ongelmia. Pelkään kohta sairastuvani myös fyysisesti.
Monesti vaan tuntuu, etten saa nukuttua, jos lähden kotoa pois. En kestä sitä tunnetta, kun vihdoin saisi nukkua, enkä nuku. Tai heräilen monta kertaa yössä vain todetakseni, että kyllä, hiljaista on. Joskus myös tuntuu, että mitä enemmän henkireikiä ottaa, sitä vaikempi on tähän arkeen palata. Tauon jälkeen ei hermo kestä senkään vertaa. Ikään kuin lapsiltakin odottaisi tauon jälkeen erilaista suhtautumista.
Odotan kai vaan koko ajan parempien öiden rantautuvan meille yhtäkkiä ja kun ne eivät tule, herään joka aamu pettyneempänä ja väsyneempänä uuteen päivään. Nyt alkaa olla usko loppu ja siksi ajattelin, että ehkä on parempi alkaa tekemään itse muita ratkaisuja. Kyllä elämä koulii monilla eri tavoilla eri ihmisiä. Itselleni tämä on nyt haastavinta aikaa elämässä. Surullista vain lasteni kannalta. Nähtäväksi jää, miten he tämän kaiken kokevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on tiedossa, että pikkulapsiarki väsyttää. Kestää aikansa. Kyllä sen kestää.
Vastamelukuulokkeet päähän yöksi ja makkarin ovi lukkoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä hankkia iltavuoroa, jos aikaisin aamulla ajaminen huolestuttaa.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiperheiden kotipalvelua voi tilata kuka vaan itse. Se ei luo asiakkuutta sos.toimeen jos sitä pelkää. Vaan on tarkoitettu juuri esim. sinun tilanteeseesi.
Maksullinen lapsenvahti (MLL tms).
Tärkeintä että saisit nukuttuacees joskus.