Tää "lama" on kyllä työnantajille ilon aikaa.
Tänään oon kuullu useita juttuja eri firmojen lomautuksista ja irtisanomisista "tuotannollisista ja taloudellisista syistä". Uskomattomia tarinoita siitä, miten hankalia työntekijöitä on saatu laman varjolla potkittua pihalle ja siitä, miten nyt ei yksinkertaisesti riitä työntekijöitä lakien ja asetusten määrämiä määriä aika lailla vastuullisiinkin töihin.
Firmat sanoo irti ns. avaintekijöitä (jotka koetaan "hankaliksi") ja rekrykarenssin takia eivät voi palkata uusia, mutta sitten joutuvat maksamaan uhkasakkoja asiakkailleen tilausten viivästymisestä. Työssä, jossa oikeasti on kyseessä ihmisten henki, lomautetaan säästösyistä- no, sitten töissä olijat joutuvat tekemään ylitöitä ja lepoaika lyhenee ja asiasta on olemassa laki, joka määrittää esim. sen lepoajan pituuden.
Kauanko me suostutaan tähän? Miksi me suostutaan tähän? Miksi me ei sanota EI? Miksi me ei tehdä tiettäväks että me ei suostuta ja miks me ei taistella vastaan?
Kommentit (13)
Ei se nyt ihan noin mene. Jos tuotannollisista/taloudellisista syistä irtisanotaan ei se tapahdu siten että äkäpusseita pääsee eroon jos se äkäpussi on ollut töissä 20 vuotta.
Kyllä se silloin menee niin että katsotaan työtehtävät ja kauanko on ollut talossa. Joten se 20 vuotta duunia tehnyt koulutettu perheetön riidankylväjä jatkaa talossa ja se vuoden vakkarina ollut kouluttamaton nuori perheellinen laitetaan pihalle.
Mieheni irtisanottiin juuri projektipäällikön tehtävistä eräästä firmasta. Projektit onnistuneet yli odotusten, budjetit alitettu ja aikatauluista pidetty kiinni. Kyseessä ovat olleet firman _ainoat_ onnistuneet projektit ikinä. Ongelmaksi tuli vain se, että mies oli koulutetumpi kuin firman vice president, ja siten tietotaito oli hieman toista luokkaa. Mies joutui monesti selvittämään tälle vp:lle ihan peruskäsitteistöä. Vp on siis koulutukseltaan kokki ja mieheni KTM. Kyseessä ei ole siis ravintola-alaan liittyvä firma. Sen siitä saa, kun ylenee ilman mitään referenssejä, koska sattuu olemaan vain ns. hyvä jätkä.
Ilkeät ja työpaikkakiusaajat saavat aina jatkaa vaan ne kivat, ystävälliset ja kiltit irtisanotaan vaikka niillä olisi parempi työmotivaatio, työtaito ja koulutuskin.
Ilkeät ja työpaikkakiusaajat saavat aina jatkaa vaan ne kivat, ystävälliset ja kiltit irtisanotaan vaikka niillä olisi parempi työmotivaatio, työtaito ja koulutuskin.
Ja ne, jotka aukaisee suunsa epäkohdista. Siis ne irtisanotaan, jotka ei osaa/halua/koe tarpeelliseksi nuolla pomojen perseitä. Nehän ne koetaan hankaliksi.
-ap-
työkeskeistä toimintaa, jossa toimitaan työpaikan tavoitteiden ja pelisääntöjen mukaan.
Kun joku mielestään sanoo mielipiteensä, eikä ole omasta mielestään jees-mies, toiset näkevät tämän toiminnan itse asiassa narinana, negatiivisen ilmapiirin lietsomisena ja toimintapana, joka ei ole ratkaisukeskeistä.
Kannattaa tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti - palautetta ei aina osata antaa hyvin. Minulla on omassa organiaatiossani mielessä heti pari narisijaa, jotka osaavat taitavasti palavereissa mulkoilla ympäriinsä ja selän takana valittaaa k-a-i-k-e-s-t-a. Toivottavasti heistä nyt päästään, sen jälkeen olisi mukavampaa mennä työpaikalle. Onneksi työssäolovuodet eivät määrää lähtöjärjestystä niin kuin joku edellä esitti.
luuleeko joku oikeesti, että nykyään enää katsotaan mitään työhistorioita? Ei meidän työpaikalla. Lähteä sai kyllä ihan kuka vaan. Joskus 20 vuotta sitten on perhetilanteita ehkä katsottu.
luova ideanikkari ja työyhteisön kehittäjä voi olla hankala joidenkin mielestä, mutta esimiehelle korvaamaton- jos ymmärtää älykkyyden arvon
johtajalle tulee olla hyvä itsetunto, että uskaltaa tukea työyhteisön "välkkyjä"
t. simputusta sivusta seurannut
Kyllä nyt ulostetaan, ne, joita ei vois vähempää työntekeminen kiinnostaa. Palkka on saatava ja mahdollisimman vähällä. Eli summa summarum, ihan oikeat ihmiset pellolle!
Ei se nyt ihan noin mene. Jos tuotannollisista/taloudellisista syistä irtisanotaan ei se tapahdu siten että äkäpusseita pääsee eroon jos se äkäpussi on ollut töissä 20 vuotta.
Kyllä se silloin menee niin että katsotaan työtehtävät ja kauanko on ollut talossa. Joten se 20 vuotta duunia tehnyt koulutettu perheetön riidankylväjä jatkaa talossa ja se vuoden vakkarina ollut kouluttamaton nuori perheellinen laitetaan pihalle.
Meille "vanhuksille" ero oli siinä että meillä oli kolme pientä lasta, jääneet joko lapsettomia tai isot lapset.
Mieheni irtisanottiin juuri projektipäällikön tehtävistä eräästä firmasta. Projektit onnistuneet yli odotusten, budjetit alitettu ja aikatauluista pidetty kiinni. Kyseessä ovat olleet firman _ainoat_ onnistuneet projektit ikinä. Ongelmaksi tuli vain se, että mies oli koulutetumpi kuin firman vice president, ja siten tietotaito oli hieman toista luokkaa. Mies joutui monesti selvittämään tälle vp:lle ihan peruskäsitteistöä. Vp on siis koulutukseltaan kokki ja mieheni KTM. Kyseessä ei ole siis ravintola-alaan liittyvä firma. Sen siitä saa, kun ylenee ilman mitään referenssejä, koska sattuu olemaan vain ns. hyvä jätkä.
Nyt on "sallittua" irtisanoa väkeä joutumatta kansan paheksumaksi. Yt:n vedoten tulee firmalle vuoden karenssi jolloin ei voi palkata lisäväkeä. Hiljentyneessä tilanteessa se on helppo saada kasaan. Ensimmäisinä lähtijöinä ovat ns. hankalat työntekijät (pomojen näkökulmasta), laiskat, jatkuvasti sairaslomalla, ym. Siis löysät pois.
hankalista työntekijöistä, jotka usein vaikeuttavat muiden töitä ja aiheuttavat huonoa ilmapiiriä.