No nyt pamahti pommi! Suoraan sanottuna. Eli vanha isäni 71-vuotias olettaa että jos muuttan avoliitoon
mulla ei oo yhteistä makuuhuonetta vaan jaamme avopuolison kanssa erilliset makuuhuoneet. Tämä mielipide tuli ilmi kun juttelin et olis halvempaa asua jonkun kanssa. Raivostuttaa tää ajattelu. Olen sentään kahden aikuisen lapsen äiti enkä voi tajuta tätä isäni kamalaa ahdistavaa ajattelua. Mitä se hänelle kuuluu kenen kanssa jaan vuoteeni?
Kommentit (11)
Siis sinulla ei ole yhteistä makuuhuonetta? Miten yksilöllä on yhteinen makuuhuone itsensä kanssa?
Lisäksi sun isä on ikäpolvea, jossa avoliitto, jopa pitkä, on ihan normimeninkiä, joten ihan en nyt usko tuota sepustusta.
Siis täh? Mitä sun nukkumajärjestelyt sun faijalles kuuluu? Pervoäijä kun tuollaista edes miettii! Vai oletteko jotain lestadiolaisia?
Mitä sä nyt oikein höpötät? Vaikutat itsekin seniililtä 🙄
Sen ikäpolven ihmisiä et myös avioparin jotka on jo lapset tehny nii ois paras nukkua omissa huoneissaan. Mut eipä se sun isän ongelma ole et maailma on muuttunu ja et on täysin ok et jaat sängyn kenen kanssa haluat
Minä jaan sänkyni miespuolisen kissani kanssa, olen tuhmeliini.
Omat makuuhuoneet olis just ihan parasta. Sitten vois köyhä vaan välillä ”ratsutallilla”, ja palata omaan sänkyyn nukkumaan. Mies saisi kuorsata omassa kopissaan.
Vierailija kirjoitti:
Omat makuuhuoneet olis just ihan parasta. Sitten vois köyhä vaan välillä ”ratsutallilla”, ja palata omaan sänkyyn nukkumaan. Mies saisi kuorsata omassa kopissaan.
Köyhä, voi hyvä tavaton tätä autocorrectia, tarkoitan käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat makuuhuoneet olis just ihan parasta. Sitten vois köyhä vaan välillä ”ratsutallilla”, ja palata omaan sänkyyn nukkumaan. Mies saisi kuorsata omassa kopissaan.
Köyhä, voi hyvä tavaton tätä autocorrectia, tarkoitan käydä.
Totta puhuttuna, kyllähän se omalla miehellä ratsastus tulee halvemmaksi kuin hevosharrastus. Kunhan ei ehkäisy petä.
Entä sitten? Mitä väliä?