Lue keskustelun säännöt.
Huonontaako silmälasien käyttö näköä?
06.11.2020 |
Pitääkö paikkaansa, että kun alkaa käyttämään silmälaseja, niin silmät tottuvat niihin eikä voi olla enää ilman tai ei pärjää ilman?
Kommentit (33)
Itselleni ainakin kävi näin. Kun sain ensimmäiset lasini, näköni romahti. Tarvitsin uudet lasit puolen vuoden välein, koska en nähnyt enää entisillä. Jossain vaiheessa se tietenkin tasaantui, miinuksia oli siinä kohtaa 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, kertoi silmälääkäri. Meidän 6-vuotiaalle laitettiin miinuslasit, kun oli silmäsärkyä. Hän sanoi, että laseja voi huoletta pitää vaikka koko ajan, koska ne eivät vaikuta näkökyvyn kehittymiseen eivätkä ne heikennä näköä.
No kyllä jos et oikeasti tartteis. Silmä ja aivot tottuu laseihin, joten tavallaan heikentää, mutta ei kait kukaan käytä laseja vahvuuksilla jos ei oikeasti tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ainakin kävi näin. Kun sain ensimmäiset lasini, näköni romahti. Tarvitsin uudet lasit puolen vuoden välein, koska en nähnyt enää entisillä. Jossain vaiheessa se tietenkin tasaantui, miinuksia oli siinä kohtaa 8.
Minkä ikäinen olit? Kasvuiässä? Se on ihan normaalia että näkö vaihtuu kun silmämuna kasvaa muunmukana.
Olen kuullut lukulasien käytön ehkäisevän likinäön syntymistä, vai olenko pihalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä jos et oikeasti tartteis. Silmä ja aivot tottuu laseihin, joten tavallaan heikentää, mutta ei kait kukaan käytä laseja vahvuuksilla jos ei oikeasti tarvitsisi.
Mitä jos on saanut heikot lasit ja käyttää koko ajan? Tuleeko niistä riippuvaisiksi?
Itselläni oli kausi jolloin en käyttänyt kuin pakollisissa tilanteissa. Sitten seurasi kausi jolloin käytin koko ajan. Yritin siirtyä takaisin siihen että käytän vain pakollisissa tilanteissa mutta ei enää onnistunut vaikka näkö ei ollut huonontunut. Jotenkin totuin siihen että näen kauas tarkasti aina ja alkaa melkein ahdistaa jos ei ole laseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka katselee monta tuntia päivässä kaukolaseilla lähelle, esim. lukee, niin kaukonäkö saattaa vähän heikentyä oman kokemuksen mukaan. Mutta toisaalta ei niitä käytännössä jaksa jatkuvasti ottaa pois, kun lähelle pitää katsoa.
Sain lasit teini-iässä, n. -1,5 vahvuuksilla. Nykyään -2,25. Aikaa kumminkin kulunut 25 vuotta tuossa välissä. Kaukonäköä saa terävämmäksi, kun on välillä ilman laseja, ja kokeilee parin tunnin ajan tarkentaa katsetta viittä metriä kauempana oleviin kohteisiin ilman laseja. Vaikutuksen huomaa, kun taas laittaa lasit silmille. Tuo on oma havainto.
Ei totu eikä huonona, silmän lihakset väsyy ja saa päänsärkyjä jos yrittää olla ilmn vaikka oikeasti tarvitsee.
Itsellä miinuslasit ja aamulla ennenkuin laitan lasit päähän ja katon vaikka kattolamppua niin se suurenee ja pienenee (juuri ja juuri havaittavasti) kun silmäraukkani yrittävät kohdentaa aivojen käskystä. Ei asiat enää pienene tai suurene kun laitan lasit päähän, aivot on tyytyväiset kun asiat on taas tarkkoja. Nukkuessahan ei tule silmään aistiärsykkeitä joten aamulla ei ne aivot varmaankin "miettii" että hetkinen, miksi ei näy tarkasti, tarkenna silmä.
Koko tämä asioiden pienentyminen/suurentuminen ilman laseja voi kuulostaa ihan kahjolta, tiedän, sitä olen nyt 8v asti ihmetellyt kun sain lasit. (nyk lasit -5 molemmat hajataitolla) itse olen päätellyt että ihan normaalia, nyt 40v ja kaikki ruuvit tallella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silmät tottuvat laseihin niin, että kauan käytettynä, kun on ilman laseja maailmasta on vaikea saada selvää. Kun on kauan ilman laseja, pärjää johonkin asti usein ilmankin. Kyse ei ole siitä, että näkö parantuu, vaan siitä, että ihminen oppii yhdistämään rajallista tietoaan paremmin.
Esim. Kun olen pitkään käyttänyt laseja, en näe ilman bussin numeroita. Kun olen pitkään ilman, osaan kohdistaa katseeni paremmin numeroon ja ääriviivoista aivoni alkavat päätellä numeroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli kausi jolloin en käyttänyt kuin pakollisissa tilanteissa. Sitten seurasi kausi jolloin käytin koko ajan. Yritin siirtyä takaisin siihen että käytän vain pakollisissa tilanteissa mutta ei enää onnistunut vaikka näkö ei ollut huonontunut. Jotenkin totuin siihen että näen kauas tarkasti aina ja alkaa melkein ahdistaa jos ei ole laseja.
Tuossa on varmaan sama vähän samanlainen juttu kuin jos laittaa valot pois huoneesta. Menee jonkin aikaa ennen kuin näkee paremmin tai sopeutuu muutokseen, alussa tuntuu ettei näe mitään. Itsellä sama juttu, mutta jos olen vaikka kotona ilman laseja niin muutaman tunnin jälkeen olen jo "tottunut" siihen paremmin, eikä sumuisuus häiritse samalla tavalla kuin että jos olisin ottanut äsken lasit pois silmiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä jos et oikeasti tartteis. Silmä ja aivot tottuu laseihin, joten tavallaan heikentää, mutta ei kait kukaan käytä laseja vahvuuksilla jos ei oikeasti tarvitsisi.
Mitä jos on saanut heikot lasit ja käyttää koko ajan? Tuleeko niistä riippuvaisiksi?
Jos on heikot lasit voi niitä käyttää silloin kun huvittaa tai olla käyttämättä(paitsi jos pitää ajaa autoa ja lasit on määrätty pakolluseksi, mutta oikeasti se autoajonäkökyky on oikeasti aika alhainen)
Helposti huomaa jos saa pänsärkyö siitä jos ei käytä.
Sitten on se että itseäni alkoi kuitenkin ärsyttämään se että värit olivat haaleampia ilman laseja eikä nähnyt ihan niin kauas kuin joku toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei totu eikä huonona, silmän lihakset väsyy ja saa päänsärkyjä jos yrittää olla ilmn vaikka oikeasti tarvitsee.
Itsellä miinuslasit ja aamulla ennenkuin laitan lasit päähän ja katon vaikka kattolamppua niin se suurenee ja pienenee (juuri ja juuri havaittavasti) kun silmäraukkani yrittävät kohdentaa aivojen käskystä. Ei asiat enää pienene tai suurene kun laitan lasit päähän, aivot on tyytyväiset kun asiat on taas tarkkoja. Nukkuessahan ei tule silmään aistiärsykkeitä joten aamulla ei ne aivot varmaankin "miettii" että hetkinen, miksi ei näy tarkasti, tarkenna silmä.
Koko tämä asioiden pienentyminen/suurentuminen ilman laseja voi kuulostaa ihan kahjolta, tiedän, sitä olen nyt 8v asti ihmetellyt kun sain lasit. (nyk lasit -5 molemmat hajataitolla) itse olen päätellyt että ihan normaalia, nyt 40v ja kaikki ruuvit tallella.
Olen päätellyt että jossainvaiheessa päivää aivot varmaan heittäisivät pyyhkeen kehään ja lakkaisivat käskeä silmiä tarkentamasta. Itselläni se näkökyky on tarkka 15cm päähän ilman laseja ja siitä lähtien asiat alkavat enemmän ja enemmän muuttumaan sumuiseksi.
En esim näe kunnolla toisen ilmeitä pöydän toiselta puolelta tai mihin oikeasti katsoo.
Olisin varmaan ennen silmälasien keksimistä ollut varmaankin ompelija, paimeneksi ei olisi voinut päästää olisin eksynyt ja luullut karhua kaukaa lehmäksi ja sutta koiraksi.
Lahjoitan vanhat silmälasini AINA sinne silmälasikeräykseen kehittyviin maihin sillä tiedän mitä on olla lähestulkoon "sokea" vaikka en oikeasti ole sokea kun minulla on lasit.
Vierailija kirjoitti:
Silmät tottuvat laseihin niin, että kauan käytettynä, kun on ilman laseja maailmasta on vaikea saada selvää. Kun on kauan ilman laseja, pärjää johonkin asti usein ilmankin. Kyse ei ole siitä, että näkö parantuu, vaan siitä, että ihminen oppii yhdistämään rajallista tietoaan paremmin.
Esim. Kun olen pitkään käyttänyt laseja, en näe ilman bussin numeroita. Kun olen pitkään ilman, osaan kohdistaa katseeni paremmin numeroon ja ääriviivoista aivoni alkavat päätellä numeroita.
Jos jostain syystä lasit häviäisi matkalla niin jos jostain tarvitsisi nähdä tarkasti kokeilkaa katsoa yhdestä tai kahdesta kädestä tehdyllä "kiikarilla" Se muuttaa valon tulokulmaa silmään ja niin kohde tarkentuu oikeammalle kohdalle verkkokalvolla. "putken" pitää olla aika pieni joten ei isoa aluetta näe tarkemmin. Kokeilkaa itse.
Julkisella paikalla voi ihmiset katsoa kieroon, mutta mieluummin nousisin vaikka oikeaan bussiin kuin pysäytän jokaisen jos minulla ei olisi laseja. (paaaljon miinusta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei totu eikä huonona, silmän lihakset väsyy ja saa päänsärkyjä jos yrittää olla ilmn vaikka oikeasti tarvitsee.
Itsellä miinuslasit ja aamulla ennenkuin laitan lasit päähän ja katon vaikka kattolamppua niin se suurenee ja pienenee (juuri ja juuri havaittavasti) kun silmäraukkani yrittävät kohdentaa aivojen käskystä. Ei asiat enää pienene tai suurene kun laitan lasit päähän, aivot on tyytyväiset kun asiat on taas tarkkoja. Nukkuessahan ei tule silmään aistiärsykkeitä joten aamulla ei ne aivot varmaankin "miettii" että hetkinen, miksi ei näy tarkasti, tarkenna silmä.
Koko tämä asioiden pienentyminen/suurentuminen ilman laseja voi kuulostaa ihan kahjolta, tiedän, sitä olen nyt 8v asti ihmetellyt kun sain lasit. (nyk lasit -5 molemmat hajataitolla) itse olen päätellyt että ihan normaalia, nyt 40v ja kaikki ruuvit tallella.Olen päätellyt että jossainvaiheessa päivää aivot varmaan heittäisivät pyyhkeen kehään ja lakkaisivat käskeä silmiä tarkentamasta. Itselläni se näkökyky on tarkka 15cm päähän ilman laseja ja siitä lähtien asiat alkavat enemmän ja enemmän muuttumaan sumuiseksi.
En esim näe kunnolla toisen ilmeitä pöydän toiselta puolelta tai mihin oikeasti katsoo.
Olisin varmaan ennen silmälasien keksimistä ollut varmaankin ompelija, paimeneksi ei olisi voinut päästää olisin eksynyt ja luullut karhua kaukaa lehmäksi ja sutta koiraksi.
Lahjoitan vanhat silmälasini AINA sinne silmälasikeräykseen kehittyviin maihin sillä tiedän mitä on olla lähestulkoon "sokea" vaikka en oikeasti ole sokea kun minulla on lasit.
Tämä on totta. Itsellä ei edes tule pää kipeäksi tai silmät rasittuneeksi ilman laseja, koska en vain yksinkertaisesti näe mitään tarkasti. Aivot eivät siis edes yritä tarkentaa.
t. myös yli -5
Silmälasien tarve johtuu taittovirheestä eli väärän muotoisesta silmän linssistä. Jos sulla on kaukotaitteisuutta eli plus-lasit, pystyt tiettyyn pisteeseen asti tarkentamaan näkösi silmän lihaksilla. Tällöin silmäsi pinta on liian litteä ja sitä pystyy kupertamaan lihasvoimalla. Iän myötä lihasten voima heikkenee ja tarkentaminen on yhä hankalampaa. Yleensä lapsilla alikorjataan taittovirhe, jotta lihakset pääsevät töihin. Aikuisiällä plussat lisääntyvät ja tarkennus ilman laseja hankaloituu. Lopulta tarvitaan moniteholinssit.
Likinäköisellä linssi on liian kupera, joten lihasvoima ei auta.
On tärkeää korjata lapsen taittovirhe, koska näkö koostuu silmän ja aivojen yhteistyöstä. Jos lapsi ei näe kunnolla esim. toisella silmällä, näkö ei ikinä kehity silmään hyväksi, vaikka olisi mitkä lasit. Olikohan krittinen ikä 3 vuotta. Jos alle 3-vuotias karsastaa tai tuntuu, että hän ei näe kunnolla, on tosi tärkeää hankkia hänelle lasit. Muutoin hän jää koko iäkseen heikkonäköiseksi. Itselläni toiseen silmään ei saa hyvää näkötarkkuutta mitenkään, koska sain lasit vasta 5-vuotiaana (plus-linssit).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmät tottuvat laseihin niin, että kauan käytettynä, kun on ilman laseja maailmasta on vaikea saada selvää. Kun on kauan ilman laseja, pärjää johonkin asti usein ilmankin. Kyse ei ole siitä, että näkö parantuu, vaan siitä, että ihminen oppii yhdistämään rajallista tietoaan paremmin.
Esim. Kun olen pitkään käyttänyt laseja, en näe ilman bussin numeroita. Kun olen pitkään ilman, osaan kohdistaa katseeni paremmin numeroon ja ääriviivoista aivoni alkavat päätellä numeroita.
Jos jostain syystä lasit häviäisi matkalla niin jos jostain tarvitsisi nähdä tarkasti kokeilkaa katsoa yhdestä tai kahdesta kädestä tehdyllä "kiikarilla" Se muuttaa valon tulokulmaa silmään ja niin kohde tarkentuu oikeammalle kohdalle verkkokalvolla. "putken" pitää olla aika pieni joten ei isoa aluetta näe tarkemmin. Kokeilkaa itse.
Julkisella paikalla voi ihmiset katsoa kieroon, mutta mieluummin nousisin vaikka oikeaan bussiin kuin pysäytän jokaisen jos minulla ei olisi laseja. (paaaljon miinusta)
Ennen kuin siirryin käyttämään laseja koko ajan, niin katselin välillä sormien raosta toisella silmällä, käsi silmien edessä ja näin paremmin. Näytti varmaan fiksulta :D
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka katselee monta tuntia päivässä kaukolaseilla lähelle, esim. lukee, niin kaukonäkö saattaa vähän heikentyä oman kokemuksen mukaan. Mutta toisaalta ei niitä käytännössä jaksa jatkuvasti ottaa pois, kun lähelle pitää katsoa.
Sain lasit teini-iässä, n. -1,5 vahvuuksilla. Nykyään -2,25. Aikaa kumminkin kulunut 25 vuotta tuossa välissä. Kaukonäköä saa terävämmäksi, kun on välillä ilman laseja, ja kokeilee parin tunnin ajan tarkentaa katsetta viittä metriä kauempana oleviin kohteisiin ilman laseja. Vaikutuksen huomaa, kun taas laittaa lasit silmille. Tuo on oma havainto.
Minustakin näkö tuntuu rasittuvan, jos luen lasit päässä. Ostoslistalla onkin ”lukulasit” joissa olisi vähemmän miinuksia kuin nykyinen 4. Varsinkin ruuduntuijottelua varten eli etäisyys olisi joku 30 cm ehkä? kirjoja lukiessa otan lasit pois.
No ei kai nyt sentään. Sen sijaan silmät rasittuu jos yrittää siristellä ilman laseja.