Lue keskustelun säännöt.
Eroaminen pitkästä liitosta
06.11.2020 |
Te joilla on loppunut pitkä, sanotaanko vaikka kymmenien vuosien liitto. Kertoisitteko kokemuksia.. Miten selvisitte? Miten toinen osapuoli selvisi? Miten lapset selvisi? Miten taloudellinen puoli, varsinkin jos kipristelet matala palkka-alalla?
Mitä oli eron taustalla, onnistuitteko eroamaan aikuisina ja asiallisesti vai tuliko kaikesta riitaa? Kauhisteltiinko eroa muitten taholta?
En ole tekemässä gradua aiheesta vaan ottamassa lähitulevaisuudessa omakohtaisen kokemuksen. Olen elämästäni ollut 2/3 tämän ihmisen kanssa, siksi tuleva tuntuu utopistiselta mutta välttämättömältä. Lapsia on useita, osa alaikäisiä.
Kiitos jos vastaatte.
Kommentit (41)
Lapsia ei pelinappuloiksi vaan asiat hoidetaan kunnolla. Hyvin selviävät silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erot ovat niin yleisiä ja suurin osa eroo. Voisitko tehdä vastaavasti gradua pitkistä liitoista vastaavasti mitenkä on selätetty ongelmat ja kriisit niin silloin olisi minullakin jotain kerrottavaa. Voisin antaa jotain neuvoja kun on vasta 30v yhteiselämää takana ja se on kompromissit. Saa olla terveen itsekäs mutta ei niin terveen ettei ota puolisoaan huomioon. Pitää olla omiakin harrastuksia eikä takertua toiseen. Pitää osata olla yksinkin ja luottaa. Pitää antaa toiselle omaa tilaa ja rauhaa. Ei saa olla koko ajan ohjaamassa ja määrämässä. Muistaa ettei ole mikään työnantaja parisuhteessa. Pitää muistaa kehua ja kannustaa pienistäkin asioista. Tehdä yhdessä ruokaa ja harrastaa kotona yhdessä kodinhoitoa sillä se yhdistää.
Kaikkein helpointa on aina vaihtaa kumppania eikä tarvitse itse muuttua kun tulee ongelmia. Vaihtaessa se näyttämö vaan muuttuu mutta ihmisen ei tarvitse mitään vaivaa nähdä. Etsitään vain toinen teatterin esittäjä siihen kunnes se teatteri ei enään kiinnosta ja taas uusi tilalle.
Toinen gradun aihe miksi ihmiset ovat muuttuneet niin itsekeskeiseksi etteivät pysty parisuhteessa elämään ollenkaan.
pitää aloittaa hyvissä ajoin niistämään omia salatilej tyyhjiksi joku 60 donaa per viikko vielä menee ja ne jemmataan kiven alle joksikin aikaa mutta älä kuitenkaan tee kuten minä että unohdin mihin ne piilotin ja meni 6 vuotta kun löysin ne 160 donaa
Vierailija kirjoitti:
Hyvin selvisin. Minä halusin eron 20 vuoden jälkeen. Taustalla kylmä avioliitto vuosien ajan, mikä johti siihen, että ihastuin toiseen mieheen. Eroa olin miettinyt jo pari vuotta. Tuo ihastuminen sitten ratkaisi kaiken. Elämänlaatuni ja talous parani eron jälkeen. Avioliitossa kun minä paremmin tienaavana vastasin kaikesta. Lapset oli jo teinejä ja hyvin ottivat asian lopulta. Äitini vähän kauhisteli, kunnes vakuutin että nyt on hyvä. Muut ei ole sanoneet mitään.
Asiallisesti erosimme ja mitään syytä ei ole olla yhteydessä. Lasten isä ei juurikaan ole mukana lasten elämässä. Ei kutsu lapsia luokseen ollenkaan. Joskus käy tapaamassa luonani. Taloudellinen apu on olematonta, mutta olkoon. En halua miettiä koko ihmistä.
En tiedä exän elämästä muuta kuin että heti hankki itselleen suhteen ja ilmeisesti asuu tämän naisen kanssa. Asuu satojen kilometrien päässä.
Elikää olisit vieläkin edellisessä jos et olisi löytänyt utta. Eikö se kerro läheisriippuvaisesta ihmisestä jolla pitää olla joku niin kauan kunnes parempi löytyy. Olit itse sairaampi yksilö kuin se ns. kylmä tyyppi johonka tyydyit 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin selvisin. Minä halusin eron 20 vuoden jälkeen. Taustalla kylmä avioliitto vuosien ajan, mikä johti siihen, että ihastuin toiseen mieheen. Eroa olin miettinyt jo pari vuotta. Tuo ihastuminen sitten ratkaisi kaiken. Elämänlaatuni ja talous parani eron jälkeen. Avioliitossa kun minä paremmin tienaavana vastasin kaikesta. Lapset oli jo teinejä ja hyvin ottivat asian lopulta. Äitini vähän kauhisteli, kunnes vakuutin että nyt on hyvä. Muut ei ole sanoneet mitään.
Asiallisesti erosimme ja mitään syytä ei ole olla yhteydessä. Lasten isä ei juurikaan ole mukana lasten elämässä. Ei kutsu lapsia luokseen ollenkaan. Joskus käy tapaamassa luonani. Taloudellinen apu on olematonta, mutta olkoon. En halua miettiä koko ihmistä.
En tiedä exän elämästä muuta kuin että heti hankki itselleen suhteen ja ilmeisesti asuu tämän naisen kanssa. Asuu satojen kilometrien päässä.
Elikää olisit vieläkin edellisessä jos et olisi löytänyt utta. Eikö se kerro läheisriippuvaisesta ihmisestä jolla pitää olla joku niin kauan kunnes parempi löytyy. Olit itse sairaampi yksilö kuin se ns. kylmä tyyppi johonka tyydyit 20 vuotta.
Tuskin olisin edellisessä liitossa. Olin miettinyt eroa, mutta en todellakaan kevyin perustein ollut suhteesta lähtemässä, kun oli lapsetkin. Rakastin vielä puolisoa suhteen lopullakin, mutta hän ei minua. Sitten rakkaus loppui
Läheisriippuvainen tuskin olen. Exäni varmaankin on ja siksi ei minusta eronnut, kun hällähän suhteessa oli kaikki hyvin. Ex etsi itselleen suhteen heti eromme jälkeen ja kehuskeli olevansa parisuhde - ihminen. Itse olen hyvin itsenäinen. Rakkaani kanssa olen edelleen vuosien jälkeen yhdessä. Etäsuhteessa kuitenkin ja näemme 1-2 viikon välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteesta toiseen hyppivillä aina elämänlaatu paranee mutta ihmettelen miksi se edellinen suhde on päästetty niin huonoon jamaan. Mitä huumaa siinä alussa on ollut että siihen on lähdetty.
Alkuhuuman jälkeen suhde ei ole rakkaudeksi muuttunut. Nuorena rakastutaan ensin ulkonäköön ja sitten kun iän myötä luonteet muuttuvat ja elämän arvotkin niin ei mitään yhteistä enää jää muuta kuin lapset.
Aina eronneilla oli se vika kokonaan siinä toisessa. Koskaan kukaan ei kerro mitä vikaa oli itsessä ja sehän ihmetyttää. eron ottaja on aina itse ollut ihan täydellinen ja kaikki vika ollut vain siinä toisessa osapuolessa. Mitenkä ihmeessä se voi olla mahdollista. Yksi sörssii ja toinen on aivan täydellinen. Mitenkä voi olla tuollaisia suhteita niin ihmettelen.
Meillä ovat vain vastoinkäymiset lujittaneet yhteen ja yhteispelillä kaikista selviydytty ikäkriisestäkin joita on kummallakin ollut tässä 30-v aikana. Lapsia ei ole mutta olemme kumpikin työhulluja joka yhdistää ja on riitojakin aiheuttanut kun koko ajan pitää olla joku projekti päällä ja sen kun saa päähänsä mitä haluaa toteuttaa niin ei voi luovuttaa siitä. Meitä yhdistää aika samanlainen luonne. Vaikkei ensin ihan hyväksytä niin sitten lähdetään mukaan tukemaan toista niin ettei voida yksinkään jättää. Pitää vaan vähän aikaa nieleskellä että ei helkutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhteesta toiseen hyppivillä aina elämänlaatu paranee mutta ihmettelen miksi se edellinen suhde on päästetty niin huonoon jamaan. Mitä huumaa siinä alussa on ollut että siihen on lähdetty.
Alkuhuuman jälkeen suhde ei ole rakkaudeksi muuttunut. Nuorena rakastutaan ensin ulkonäköön ja sitten kun iän myötä luonteet muuttuvat ja elämän arvotkin niin ei mitään yhteistä enää jää muuta kuin lapset.
Aina eronneilla oli se vika kokonaan siinä toisessa. Koskaan kukaan ei kerro mitä vikaa oli itsessä ja sehän ihmetyttää. eron ottaja on aina itse ollut ihan täydellinen ja kaikki vika ollut vain siinä toisessa osapuolessa. Mitenkä ihmeessä se voi olla mahdollista. Yksi sörssii ja toinen on aivan täydellinen. Mitenkä voi olla tuollaisia suhteita niin ihmettelen.
Jos ei ole kokenut itse niin ei voi tietää miten suhteet latistuu. Ihmiset muuttuvat. Niin kävi exällenikin. En vain voi tajuta kuinka kylmä ja itsekäs ihmisestä tuli. Sitten vielä se ilkeys, kun yritti puhua asiasta. Ei mitään joustoa tai vastaantuloa missään asiassa. Mitä itse voi tehdä muuta kuin lähteä tai kärsiä?
Erottiin 29 vuoden avoliitosta kolmisen vuotta sitten. Lapset on jo aikuisia joten kivuttomasti lopulta sujui.
Joka päivä olen ollut kiitollinen että vihdoin erosimme. Nyt olen seurustellut jo vuoden uuden miehen kanssa ja voin kertoa että on ihanaa.
Ja juu olen matalapalkka alalla ja pärjään kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin selvisin. Minä halusin eron 20 vuoden jälkeen. Taustalla kylmä avioliitto vuosien ajan, mikä johti siihen, että ihastuin toiseen mieheen. Eroa olin miettinyt jo pari vuotta. Tuo ihastuminen sitten ratkaisi kaiken. Elämänlaatuni ja talous parani eron jälkeen. Avioliitossa kun minä paremmin tienaavana vastasin kaikesta. Lapset oli jo teinejä ja hyvin ottivat asian lopulta. Äitini vähän kauhisteli, kunnes vakuutin että nyt on hyvä. Muut ei ole sanoneet mitään.
Asiallisesti erosimme ja mitään syytä ei ole olla yhteydessä. Lasten isä ei juurikaan ole mukana lasten elämässä. Ei kutsu lapsia luokseen ollenkaan. Joskus käy tapaamassa luonani. Taloudellinen apu on olematonta, mutta olkoon. En halua miettiä koko ihmistä.
En tiedä exän elämästä muuta kuin että heti hankki itselleen suhteen ja ilmeisesti asuu tämän naisen kanssa. Asuu satojen kilometrien päässä.
Elikää olisit vieläkin edellisessä jos et olisi löytänyt utta. Eikö se kerro läheisriippuvaisesta ihmisestä jolla pitää olla joku niin kauan kunnes parempi löytyy. Olit itse sairaampi yksilö kuin se ns. kylmä tyyppi johonka tyydyit 20 vuotta.
Tuskin olisin edellisessä liitossa. Olin miettinyt eroa, mutta en todellakaan kevyin perustein ollut suhteesta lähtemässä, kun oli lapsetkin. Rakastin vielä puolisoa suhteen lopullakin, mutta hän ei minua. Sitten rakkaus loppui
Läheisriippuvainen tuskin olen. Exäni varmaankin on ja siksi ei minusta eronnut, kun hällähän suhteessa oli kaikki hyvin. Ex etsi itselleen suhteen heti eromme jälkeen ja kehuskeli olevansa parisuhde - ihminen. Itse olen hyvin itsenäinen. Rakkaani kanssa olen edelleen vuosien jälkeen yhdessä. Etäsuhteessa kuitenkin ja näemme 1-2 viikon välein.
En ymmärtänyt tästä kuka siis on nykyinen rakkaasi.
Muistakaa säilyttää vanhemmuus vaikka eroatte. Älkää käyttäkö lasta pelinappulana. Alku on taloudellisesti hankalaa, mutta se helpottaa. Lapset tottuu paremmin eroon, kun siihen et eletään huonossa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin selvisin. Minä halusin eron 20 vuoden jälkeen. Taustalla kylmä avioliitto vuosien ajan, mikä johti siihen, että ihastuin toiseen mieheen. Eroa olin miettinyt jo pari vuotta. Tuo ihastuminen sitten ratkaisi kaiken. Elämänlaatuni ja talous parani eron jälkeen. Avioliitossa kun minä paremmin tienaavana vastasin kaikesta. Lapset oli jo teinejä ja hyvin ottivat asian lopulta. Äitini vähän kauhisteli, kunnes vakuutin että nyt on hyvä. Muut ei ole sanoneet mitään.
Asiallisesti erosimme ja mitään syytä ei ole olla yhteydessä. Lasten isä ei juurikaan ole mukana lasten elämässä. Ei kutsu lapsia luokseen ollenkaan. Joskus käy tapaamassa luonani. Taloudellinen apu on olematonta, mutta olkoon. En halua miettiä koko ihmistä.
En tiedä exän elämästä muuta kuin että heti hankki itselleen suhteen ja ilmeisesti asuu tämän naisen kanssa. Asuu satojen kilometrien päässä.
Elikää olisit vieläkin edellisessä jos et olisi löytänyt utta. Eikö se kerro läheisriippuvaisesta ihmisestä jolla pitää olla joku niin kauan kunnes parempi löytyy. Olit itse sairaampi yksilö kuin se ns. kylmä tyyppi johonka tyydyit 20 vuotta.
Tuskin olisin edellisessä liitossa. Olin miettinyt eroa, mutta en todellakaan kevyin perustein ollut suhteesta lähtemässä, kun oli lapsetkin. Rakastin vielä puolisoa suhteen lopullakin, mutta hän ei minua. Sitten rakkaus loppui
Läheisriippuvainen tuskin olen. Exäni varmaankin on ja siksi ei minusta eronnut, kun hällähän suhteessa oli kaikki hyvin. Ex etsi itselleen suhteen heti eromme jälkeen ja kehuskeli olevansa parisuhde - ihminen. Itse olen hyvin itsenäinen. Rakkaani kanssa olen edelleen vuosien jälkeen yhdessä. Etäsuhteessa kuitenkin ja näemme 1-2 viikon välein.
En ymmärtänyt tästä kuka siis on nykyinen rakkaasi.
Miten et muka ymmärtänyt. Erosin avioliitosta, kun rakastuin toiseen. Hän on rakas.
Suhteen ratkaisija on rakkaus. Niin kauan kuin molemmat rakastaa niin suhde on hyvä. Kun on rakkautta niin haluaa toiselle vain hyvää ja on valmis joustamaan. Näin kun molemmat toimivat niin suhde kestää vaikeudetkin. Kun toisen rakkaus loppuu niin toiselle tulee ankeaa. Rakkaudeton kun hakee uden rakkauden muualta tai muuten muuttuu hankalaksi puolisoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset kun erovat niin teatteri näyttämö on ihan sama mutta ihmiset vaan siinä vaihtuvat. Vaihtelu virkistää. Itse ei tarvitse muuttua ollenkaan muuta kuin vaihdellaan vasta näyttelijöitä sopivammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kun erovat niin teatteri näyttämö on ihan sama mutta ihmiset vaan siinä vaihtuvat. Vaihtelu virkistää. Itse ei tarvitse muuttua ollenkaan muuta kuin vaihdellaan vasta näyttelijöitä sopivammaksi.
Miksi pitäisi muuttua? Itse ainakin olen ollut aina suhteessa se rakastava, joustava ja yrittänyt pitää toisen tyytyväisenä. Valitettavasti minua ei ole kohdeltu samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteesta toiseen hyppivillä aina elämänlaatu paranee mutta ihmettelen miksi se edellinen suhde on päästetty niin huonoon jamaan. Mitä huumaa siinä alussa on ollut että siihen on lähdetty.
Alkuhuuman jälkeen suhde ei ole rakkaudeksi muuttunut. Nuorena rakastutaan ensin ulkonäköön ja sitten kun iän myötä luonteet muuttuvat ja elämän arvotkin niin ei mitään yhteistä enää jää muuta kuin lapset.
Aina eronneilla oli se vika kokonaan siinä toisessa. Koskaan kukaan ei kerro mitä vikaa oli itsessä ja sehän ihmetyttää. eron ottaja on aina itse ollut ihan täydellinen ja kaikki vika ollut vain siinä toisessa osapuolessa. Mitenkä ihmeessä se voi olla mahdollista. Yksi sörssii ja toinen on aivan täydellinen. Mitenkä voi olla tuollaisia suhteita niin ihmettelen.
Jos ei ole kokenut itse niin ei voi tietää miten suhteet latistuu. Ihmiset muuttuvat. Niin kävi exällenikin. En vain voi tajuta kuinka kylmä ja itsekäs ihmisestä tuli. Sitten vielä se ilkeys, kun yritti puhua asiasta. Ei mitään joustoa tai vastaantuloa missään asiassa. Mitä itse voi tehdä muuta kuin lähteä tai kärsiä?
Mielenterveysongelmia voi tulla kenelle tahansa ja milloin tahansa ja jos puolisolleni tulisi niin en jättäisi ja voisi hakea ulkopuolista apua. Exäsi on halunnut että lähdet ja siihen se viittaa. Tuo on selvaästi siihen viittaavaa että hän haluaa sinun häipyvän. Kyllä ehdin kokea latistuvia suhteita ennen kuin löysin sen oikean jotenka tiedän mihinkä suhteisiin ei kannata panostaa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kun erovat niin teatteri näyttämö on ihan sama mutta ihmiset vaan siinä vaihtuvat. Vaihtelu virkistää. Itse ei tarvitse muuttua ollenkaan muuta kuin vaihdellaan vasta näyttelijöitä sopivammaksi.
Miksi pitäisi muuttua? Itse ainakin olen ollut aina suhteessa se rakastava, joustava ja yrittänyt pitää toisen tyytyväisenä. Valitettavasti minua ei ole kohdeltu samoin.
Olet sitten vain varalla ja jos kumppanisi löytää paremman niin lennät kuin leppäkeihäs jonnekkin sinne mistä olet tullutkin.
Puolet ihmisistä ovat tällaisiä jotka tyytyvät kakkos osaan. Olla vain vara kaveri kunnes löytää paremman ja sitten jättää kuin nallin kalliolle. Miksi nämä keikarit kelpaa kumppaneiksi joita on sekä miehissä ja naisissa niin sitä ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Erot ovat niin yleisiä ja suurin osa eroo. Voisitko tehdä vastaavasti gradua pitkistä liitoista vastaavasti mitenkä on selätetty ongelmat ja kriisit niin silloin olisi minullakin jotain kerrottavaa. Voisin antaa jotain neuvoja kun on vasta 30v yhteiselämää takana ja se on kompromissit. Saa olla terveen itsekäs mutta ei niin terveen ettei ota puolisoaan huomioon. Pitää olla omiakin harrastuksia eikä takertua toiseen. Pitää osata olla yksinkin ja luottaa. Pitää antaa toiselle omaa tilaa ja rauhaa. Ei saa olla koko ajan ohjaamassa ja määrämässä. Muistaa ettei ole mikään työnantaja parisuhteessa. Pitää muistaa kehua ja kannustaa pienistäkin asioista. Tehdä yhdessä ruokaa ja harrastaa kotona yhdessä kodinhoitoa sillä se yhdistää.
Kaikkein helpointa on aina vaihtaa kumppania eikä tarvitse itse muuttua kun tulee ongelmia. Vaihtaessa se näyttämö vaan muuttuu mutta ihmisen ei tarvitse mitään vaivaa nähdä. Etsitään vain toinen teatterin esittäjä siihen kunnes se teatteri ei enään kiinnosta ja taas uusi tilalle.
Toinen gradun aihe miksi ihmiset ovat muuttuneet niin itsekeskeiseksi etteivät pysty parisuhteessa elämään ollenkaan.
Tuliko hyvä mieli kun pääsit pätemään ihan aiheen vierestä?
Vierailija kirjoitti:
Erottiin 29 vuoden avoliitosta kolmisen vuotta sitten. Lapset on jo aikuisia joten kivuttomasti lopulta sujui.
Joka päivä olen ollut kiitollinen että vihdoin erosimme. Nyt olen seurustellut jo vuoden uuden miehen kanssa ja voin kertoa että on ihanaa.
Ja juu olen matalapalkka alalla ja pärjään kyllä.
Älä puhu lastesi sulla. Vai oletko kysynyt, menikö kivuttomasti? Me käytiin veljen kanssa pitkät terapiat, kun mutsi ja faija erosi 35v avioliiton jälkeen. Siinä sitten tilittivät sotkujaan ja vetivät mukaan uusiin suhdesoppiinsa. Nyt on toiseen heistä erittäin etäiset välit, ja meni siltä puolelta koko suku meiltäkin, koska jotenkin me kolme lasta ilmeisesti "valitsimme" väärän puolen erossa. Vaikka mulla on omakin perhe, en vieläkään pysty oikein juhlimaan jouluja tai juhannuksia, tuntuu kuin olisin kaksi puolikasta – lapsuudenperheen palaset jotka on revitty irti toisistaan ja joista ei saa puhua/muistella sen rajan yli. Erossa meni lapsuusmuistot siinä samalla.
Hyvin selvisin. Minä halusin eron 20 vuoden jälkeen. Taustalla kylmä avioliitto vuosien ajan, mikä johti siihen, että ihastuin toiseen mieheen. Eroa olin miettinyt jo pari vuotta. Tuo ihastuminen sitten ratkaisi kaiken. Elämänlaatuni ja talous parani eron jälkeen. Avioliitossa kun minä paremmin tienaavana vastasin kaikesta. Lapset oli jo teinejä ja hyvin ottivat asian lopulta. Äitini vähän kauhisteli, kunnes vakuutin että nyt on hyvä. Muut ei ole sanoneet mitään.
Asiallisesti erosimme ja mitään syytä ei ole olla yhteydessä. Lasten isä ei juurikaan ole mukana lasten elämässä. Ei kutsu lapsia luokseen ollenkaan. Joskus käy tapaamassa luonani. Taloudellinen apu on olematonta, mutta olkoon. En halua miettiä koko ihmistä.
En tiedä exän elämästä muuta kuin että heti hankki itselleen suhteen ja ilmeisesti asuu tämän naisen kanssa. Asuu satojen kilometrien päässä.