Jos olisit 55-vuotias nainen,
Kommentit (41)
Odotan että saan jäädä varhaiseläkkeelle, pysyä terveenä, matkustaa paljon, jatkaa rakkaita harrastuksiani ja elää onnellisena.
Matkoja, kivoja tapahtumia, uusia harrastuksia, kenties uusia ystäviä jne...... Ihan samoja asioita odotan kuin ihmiset yleensä. Ja olen jo hieman vanhempi kuin 55.
Kuolemaako aloittajan mielestä yli viisikymppisen pitäisi odottaa...?
Varmaan samaa kuin nyt eläkkeellä olevana 40+ vuotiaana, jolla suurin osa lapsista on aikuisia ja katselen puhelimestani lapsenlapseni kuvia. Että ei tässä taida tapahtua vuosikymmeniin enää muuta muutosta kuin oma kuolema. Ja tietysti vanhemmat kuolee, joku lapsistakin voi kuolla. Ylipäätään kuolemista loppuelämä.
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä. Mammat tekee kuolemaa ja +55v miehet vikittelee tsirkkoja farmarihousuissaan
mies52v
In your dreams!
Olen N. päälle 60v ja odotan vaikka mitä kivaa. Viimeiset vuodet kivassa työpaikassa. Mukavaa tekemistä kavereitteni kanssa, uusia ystäviä. Puhumattakaan mitä kaikkea hauskaa aion tehdä eläkkeellä.
Jaa-a. Mun sukupolvelleni nuo varhaiseläkkeet taitaa jäädä vain haaveeksi... Ehkäpä kutoisin sukkia kiikkustuolissa töiden välissä?
- N17
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä. Mammat tekee kuolemaa ja +55v miehet vikittelee tsirkkoja farmarihousuissaan
mies52v
Ihan vapaasti. Miehet ei kiinnnosta eikä niiden tekemiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä. Mammat tekee kuolemaa ja +55v miehet vikittelee tsirkkoja farmarihousuissaan
mies52v
In your dreams!
Ei todellakaan minun unelmissani. Mammat lepää vielä pitkään lihaksikkaan, karvarintaisen miehen rinnalla ja huokailevat..
mies52v
Vierailija kirjoitti:
Varmaan samaa kuin nyt eläkkeellä olevana 40+ vuotiaana, jolla suurin osa lapsista on aikuisia ja katselen puhelimestani lapsenlapseni kuvia. Että ei tässä taida tapahtua vuosikymmeniin enää muuta muutosta kuin oma kuolema. Ja tietysti vanhemmat kuolee, joku lapsistakin voi kuolla. Ylipäätään kuolemista loppuelämä.
Ehkä noinkin nuorena eläkkeelle jääminen lamaannuttaa, mutta kirjoita vain omasta puolestasi.
Suurin osa 55+ vuotiaista on vielä työelämässä täysillä mukana, harrastaa jne.
Monella on vielä kotona asuvia lapsiakin. Ovat vireitä ja aktiivisia, eivätkä vaan laillasi" katsele kännykältä lastenlastensa kuvia!! Vielä vähemmän odottavat kuolemaa. Kyllä se kuolema aikanaan kaikille tulee, ilman että sitä täytyy jo nelikymppisenä alkaa odottaa!
Ajattelin alkaa matkustella kun korona on ohitse. Nyt vaan odottelen rauhassa aikaa parempaa.
EN MITÄÄN UUTTA, vetäytyisin luolaan tai luostariin kuolemaan. Luultavimmin luolaan, sillä nykyään sinne saattaisi eksyä joku hottis retkeilijä.
Että tämä korona on ohi. Viime vuosina on ollut mahdollista tehdä jopa kuusi ulkomaanmatkaa/vuosi, kun on varaa ja sellainen asema töissä, että voi ottaa saldo- tai palkattomia vapaita.
Haaveissa oli myös oma hevonen, mutta taidan olla allerginen heinälle.
Työelämää vielä jäljellä kymmenisen vuotta, aloitin viime kuussa jälleen yhdet opinnot, jotka edistävät kehittymistä ammatissa ja uralla.
Olen 55v. ja elän elämääni. En odota yhtään mitään elämältä vaan nautin joka päivästä niin kun aikaisemminkin.
Ai kyllä mä odotan niitä ripsiä mitkä kohta saan.
Odotan että kuopus muuttaa kotoa (surullista tietenkin myös), voin ryhtyä taas kasvissyöjäksi ja elämästä tulee vapaampaa.
Olen 55v. En odota mitään tulevaisuudelta, koska yritän keksiä työn oheen kivoja juttuja itselleni ja perheelleni nykytilanteessa. Voinhan kuolla, kuten te nuoretkin, vaikka huomenna.
Rahaa tähän ei tarvita aina.
Hmm.
55-vuotiaana olisin varmaan tarpeeksi aikuinen toteuttamaan ne ideat, joiden kanssa nuorempana jossittelin. Koska elämää olisi kuitenkin vielä 20-40 vuotta elettävänä, alkaisin aikaisempaakin enemmän panostamaan siihen omaan arjen turvasatamaan, eli kotiin. Hankkisin vaikka vesisängyn, vaikka ne menivät muodista jo vuosituhannen vaihteessa, tai kenties kokopinkin kylppärin. Toteuttaisin jokaisen hölmöimmänkin idean.
Kenties hankin moottoripyörän?
Tai vaikka ensimmäisen tatuointini?
Kotona nyhjäämisen vastapainoksi haluaisin matkustella, eritoten siksi, että se jäi nuorena väliin. Kotimaassa ja ulkomailla, pakettimatkoja ja itsesuunniteltuja. Koto-Suomessa on päästävä ainakin Nuorgamiin keskelle ei-mitään, kolmen valtion rajalle, ja Lapin lasi-igluun. (Heh, vähän on pohjoispainotteista...) Niiden vastapainoksi vaikka jollekin valkoiselle hiekkarannalle, joka on kuin suoraan postikortista.
Että sellaisia asioita ”odottaisin” vielä elämältä. Suurin osa arjesta olisi tietty ... noh, ihan sitä arkea, mutta ei siinäkään mitään vikaa ole – varsinkaan, jos on kaltaiseni sohvalla kirjan kanssa viihtyvä ”leppoisampi” luonne. :P
Ryyppäisin itseni henkiltä.
Sincc
Vierailija kirjoitti:
Hmm.
55-vuotiaana olisin varmaan tarpeeksi aikuinen toteuttamaan ne ideat, joiden kanssa nuorempana jossittelin. Koska elämää olisi kuitenkin vielä 20-40 vuotta elettävänä, alkaisin aikaisempaakin enemmän panostamaan siihen omaan arjen turvasatamaan, eli kotiin. Hankkisin vaikka vesisängyn, vaikka ne menivät muodista jo vuosituhannen vaihteessa, tai kenties kokopinkin kylppärin. Toteuttaisin jokaisen hölmöimmänkin idean.
Kenties hankin moottoripyörän?
Tai vaikka ensimmäisen tatuointini?
Kotona nyhjäämisen vastapainoksi haluaisin matkustella, eritoten siksi, että se jäi nuorena väliin. Kotimaassa ja ulkomailla, pakettimatkoja ja itsesuunniteltuja. Koto-Suomessa on päästävä ainakin Nuorgamiin keskelle ei-mitään, kolmen valtion rajalle, ja Lapin lasi-igluun. (Heh, vähän on pohjoispainotteista...) Niiden vastapainoksi vaikka jollekin valkoiselle hiekkarannalle, joka on kuin suoraan postikortista.
Että sellaisia asioita ”odottaisin” vielä elämältä. Suurin osa arjesta olisi tietty ... noh, ihan sitä arkea, mutta ei siinäkään mitään vikaa ole – varsinkaan, jos on kaltaiseni sohvalla kirjan kanssa viihtyvä ”leppoisampi” luonne. :P
Älä odota vaan ala toteuttaa noita asioita jo nyt! Minä en pystynyt matkustelemaan nuorempana niin paljon kuin halusin (80- ja vielä 90-luvullakin se oli hankalaa kun ei voinut ostaa lentoja ja majoituksia netistä, 2000-luvun alkupuolella oli taloudellisia huolia, vasta 2010-luvulta alkaen olen voinut matkustella), nyt kun vihdoin maailma olisi auki ja olisi varaa matkustaa ja tehdä mitä vaan niin korona estää sen :-(
Minä olen kohta ja odotan, että tämä koronahomma menee ohitse ja se minun vapauteni kunnolla alkaa. Ja kainosti toivon, että saisin olla edes näin terve vielä pitkään ja että puolison ja lasten kanssa menee hyvin jatkossakin.