Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

tunnen syyllisyyttä kun vien lapseni yöksi hoitoon

Vierailija
01.05.2009 |

alkoi oikein itkettää tänään, kun mietin lapsia ikävöimässä ja itkemässä. etten olekaan paikalla lohduttamassa tai antamassa turvaa.



pienin menee ensimmäistä kertaa yökylään, siksi ehkä äidille näin kova paikka. ei nuo isommatkaan ole olleet kuin pari kertaa aiemmin yötä poissa.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
01.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

menemme mieheni kanssa ystävien häihin. tällä kertaa kahden ilman lapsia.



ap

Vierailija
2/6 |
01.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huomaat, että kyllä lapset pärjää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
01.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen samanlainen ja itken aina lastn perään salaa kun ovat mummulassa yötä. Ja tykkäävät olla siellä ja mummu ja pappa tykkäävät olla lastenlasten kanssa.



Ja tärkeintä minä saan nukkua univelkoja pois!



nauti kun saat olla yön rauhassa nukkumassa tai nauttimassa olostasi muuten :)

Vierailija
4/6 |
01.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinulla on varmaan suunniteltuna jotain hyvää tekemistä yökylän ajaksi. Nauti siitä. Pieni ero tekee vain hyvää. Lapsesi pärjäävät ihan hyvin.

Vierailija
5/6 |
01.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotenkin tuntuu vaan kurjalta kun isompi sanoi jo että tulee ikävä isiä ja äitiä. ja kun pienempi (täytti juuri 1v) menee ekaa kertaa yöksi pois kotoa, ja vierastaakin hiukan. eikä edes nuku öitä putkeen.



toivottavasti on kuitenkin äidille kovempi paikka kuin lapsille. =)



ap

Vierailija
6/6 |
02.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

päässyt jyvälle näistä ihmisistä, jotka eivät meinaa pystyä olemaan ollenkaan erossa lapsistaan. Multa puuttuu varmaan joku todellinen äitiysgeeni, kun olen pystynyt ongelmitta jättämään yökylään muutaman kuukauden ikäisestä lähtien.



Lapsi on jo nelivuotias, reipas ja tasapainoinen. Aina nukkunut yönsä hyvin, ei mikään kova itkeskelijä, joten vaikea ajatella, että olisi noista yökyläilyistä mitenkään traumatisoitunut. Mummoonsa ihanan läheinen suhde, mitä osaan arvostaa.