Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään muulla äitiä, joka toivoo lahjaksi rahaa?
18.04.2009 |
Minun äitini on sellainen. Hänellä on omaisuutta selvästi keskivertoeläkeläistä enemmän, eläke ihan normaali työeläke, matkustelee ulkomailla kaksi kertaa vuodessa. Silti joka kerta sanoo merkkipäivän, äitienpäivän ym. lähetessä, että ei tarvitse mitään lahjaa. Kaikkea kuulemma on jo tarpeeksi. Sitten sivulauseessa jatkaa, että jos välttämättä haluat antaa jotain, niin vaikka rahaa. Siskoni antaa hänelle usein muutaman kympin ja voi sitä riemua äitini kasvoilla, kun hän saa rahaa.
Minusta minun, kolmen lapsen työssäkäyvänä ja ison velkataakan omaavana, ei ole kauhean fiksua antaa lahjaksi äidilleni rahaa. Jotenkin tökeröä ja alentavaa ja hassuakin, koska me olemme niitä, jotka nyt sitä rahaa tarvitsemmekin, ei äitini. Kukkakimppukin on minusta kivempi antaa. Onko muilla tällaisia äitejä, joiden ajatuksenjuoksua en oikein ymmärrä.
Kommentit (14)
Aika noloa olisi antaa jollekulle aikuiselle lahjaksi kymppi! Vaikka olisi kuinka ahne paska, en minäkään sentään niin alas vajoa, että kymmpejä alan lahjaksi jakelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan jotain lapsuuden traumoja. Oma äitini saisi slaagin, jos joku meistä lapsista antaisi hänelle lahjaksi rahaa. Hädin tuskin saamme maksaa ravintolalaskua tms.
Minusta tuntuu tökeröltä antaa kenelle tahansa aikuiselle ihmiselle kortin välissä rahaa. Parikymppiselle opiskelijalle voisin vielä laittaa, mutta en kyllä muille. Mieluummin lahjakortti tai rahaa johonkin häämatkatilille, kuin käteistä.
En voisi kyllä kuvitellakaan antavani vanhemmilleni rahaa lahjaksi. Lahjakortteja johonkin tiettyy tarkoitukseen kyllä ja niistä tykkäävätkin. Omat vanhempani kyllä saattavat antaa mulle ja veljelleni rahaa edelleen lahjaksi, samoin lasten hankintoihin äitini tuputtaa usein rahaa vaikkei sitä periaatteessa tarvittaisikaan. Myös jos ollaan vanhempieni kanssa jossain vaikka syömässä, he aina maksavat myös minun ja perheeni ruokailut. Eivät suostu siihen että maksettaisiin itse. Usein siis kutsuvat meidät ulos syömään, kun äitini ei niin nauti ruuanlaitosta ja haluaa muutenkin välillä päästä valmiin pöydän ääreen. Mutta siis meillä ei äitini tai anoppini varmaan suostuisi rahaa ottamaan lahjaksi, kukkia kylläkin mielellään.
Näin olen ajatellutkin, koska en ole koskaan kenenkään muun antaneen vanhemmilleen rahaa, mikäli nämä pärjäävät ihan hyvin muutenkin.
Äitini ei lahjakorteista perusta, olen kokeillut joskus esim. antamalla lahjakortin johonkin ravintolaan, että menisivät hyvään paikkaan syömään, kun äitini ei itse koskaan raskisi. Kaksi viikkoa jaksoi sen jälkeen marmattaa, kuinka rahat meni ihan hukkaan, kun oli niin kallis ravintola. Kerran vanhempani kutsuivat meidät siskokset perheineen vappulounaalle ja me innoissamme minimme, kunnes paikanpäällä isäni ilmoitti, että jokainen sitten maksaa oman perhensä laskun ihan itse. Emme todellakaan olisi menneet, jos olisimme tämän tienneet, koska meillä on kolme lasta ja lasku oli sen mukainen. Tunnelma oli kertaheitolla ihan pilalla.
Olen pähkäillyt tätä vanhempieni suhdetta rahaan ja nyt siis vihdoinkin minullekin kirkastuu totuus.
Minä olisin voinut vaikka lähetä siltä istumalta kotiin, jos en olisi vielä ehtinyt tilausta tehdä. Aika törkeää isältäsi. Mikä idea on kutsua toisia ravintolaa, jos ei ole valmis maksamaan. Voisihan sitä vaikka vaan ehdottaa, ett jokso mensisimme kaikki samaan aikaa syömään.
Luulisipa, että ainakin äidilläsi on jonkinlaista turvattomuutta. rahahan tuo turvallisuutta. Aika tökeröä on silti haukkua lajhaansa, jos sattuu vaikka sen lahjakortin saamaan, josta itse ei niin perusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei riittänyt pokka lähteä kävelemään. Posket punoittaen puhisin vaan, että tottakai, kyllä me omamme maksetaan. Ja sitten jälkeenpäin äitini selitteli, koska arvasi minun loukkaantuneen, että heidän mielestään meillä hyvin oli varaa maksaa omat laskumme. Niinkuin tietenkin olikin, mutta asia olisi kyllä kannattanut sopia jo ennen ravintolaan menoa. Tänä vuonna isäni kyseli taas, että mitä teemme vappuna. Tajusin sekunnissa, että edessä olisi taas omakustanteinen kallis vappulounas, joten kiirehdin sanomaan, että meillä on jo omat suunnitelmat.
Vaikka kyseessä ei ole mikään suurenluokan ongelma, äärimmäisen kiusallinen kuitenkin.
AP taas
Aina tarkkana, että saa eniten ja parasta, muuten naama näkkärillä. No, hankalista ystävistä pääsee eroon, hankalista sukulaisista ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No appiukkoni ja anoppini oli kutsuttu appiukon äidin 80v.synttäreille ravintolaan(meitä ei kutsuttu).Kun tuli laskun aika niin vasta siinä vaiheessa appiukon siskopuoli ilmoitti että jokainen maksaa itse syömisensä!Siis todella törkeetä.Appiukolla sitten tuurilla sattui olemaan tavallista enemmän rahaa lompakossa ja pystyi maksamaan laskunsa.Ravintola ei myöskään ollut halvimmasta päästä.Tuskin olisivat menneet koko synttäreille,jos oisivat etukäteen tienneet että jokainen maksaa omat syömisensä kun pieni eläke heilläkin.
kun mennään ravintolaan syömään
Olipa kyseessä arki tai juhla. Joskus yllätytään positiivisesti, että kutsuja maksaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mekin harrastamme usein sitä, että mennään porukalla syömään ravintolaan, mutta silloin se on yhdessä sovittu juttu. EI sellainen, että "me kutsumme teidät syömään" -minkä pitäisi tarkoittaa, että kutsuja myös maksaa laskun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saa maksaa koko porukkamme laskua.
Itse en kukkia arvosta ja kaikkea ja tuntuu olevan, jotain mitään en osaa toivoa ja koriste-esineet ym. ei enää yksin kertaisesti mahdu mihinkään. Joten toivon kovasta että jos joku joskus jotain tuo niin se olisi kulutustavaraa, ettei sitä tarvitse mihinkään säilöä. Joitakin lahjoja annan jopa eteenpäin kun ei yksin kertaisesti enää mahdu mihinkään se tavara määrä. Enkä edes usein pitä mitään juhlia ym.
Niin ja ikää siis vasta 30v. jos se joitan kiinnostaa.
Ja nuo sisarukset sen ostavat. Harvemmin kyseessä on mikään ihan pieni lahja. Rahaa menee 50-100e/perhe ihan normina synttäripäivänäkin.