Voi miten toivon että kaikki loistavat kasvattajat

niin... minulla on lapsi, joka on helppo. Hän kyllä osaa olla itsepäinen, mutta kuintekin aina lopussa antaa periksi. Jos hän olisi ainut lapseni, pitäisin itseäni erinomaisena kasvattajana.



Mutta sitten minulla on lapsi, joka pitää minut nöyränä. Olen kaikin puolin ollut johdonmukainen. Mutta hän ei anna periksi, ei sitten koskaan....

Älä tuhlaa enegiaasi moiseen. Ihan turhaa ja se syö vain SINUA sisältä. He eivät luultavasti muutu ja ei kai kukaan voi toivoa kenellekkään vaikeuksia (lapsi kyseessä). Voimia sulle ap!

Voi miten toivon että kaikki loistavat kasvattajat saisivat lapsen jonka kanssa toteaisivat että joskus kasvattaminen onkin haaste!

Eikä kaikki ole äidin erinomaisuuden ansiota.

Ns. loistavilla kasvattajilla on usein vain yksi lapsi, eli ei vertailupohjaa. Kaikista kaikkitietävimpiä kasvattajia olen huomannut olevan niiden, joilla ei ole lapsia ollenkaan :D

pitäisin itseäni maailman parhaana äitinä, joka ei koskaan huuda ja erittäin hyvänä kasvattajana. mutta esikoinen onnistuu pitämään minut maan pinnalla ja enpä useinkaan tunne itseäni hyväksi äidiksi, ennemminkin äreäksi pirttihirmuksi... niin ne lapset vaan on erilaisia.

Lapsi joka antaa aina periksi on vaarassa olla liian kiltti isossa maailmassa. Silloin pitää opettaa vaan kovuutta, vaikeaa sekin.

Meillä on kolme alle 5- vuotiasta. Kaikki haluu eri juttuja. Pidän itseäni hyvänä vanhempana. Eikö sitten saisi?

Eikö ihminen enää saa tuntea itseään hyväksi vanhemmaksi. Jos sinä et, niin ei ole minun vika!



Haasteet kuuluu elämään. Lapset ei ole ollut meillä mikään mullistus, ihan tavallisia olentoja joista joskus kasvaa toivottavasti tasapainosia ja ilosia aikuisia.



Ps. aina olen ajatellut että haluan suuren perheen ja pitänyt jalat maassa: on oksennustauteja, allergioita, astmaa. Niitä on ollut maailma täynnä ennen omia lapsia ja niitä mahtuu meidänkin perheessä. Buuhuu. Silti voin olla erinomanen vaikka joku pennuista vetää kaupassa hepulin kun ei saa tikkaria.

Elämää oli ennen lapsiani, on nyt lapsien kanssa ja tulee olemaan kun ne kotoa joskus muuttaa omilleen.

juuri haasteellisten lasten äitejä ja siksi kehittyneet loistaviksi?

loistava ammattikasvattaja 20v ja ollut tekemisissä lasten kanssa joilta luonnetta löytyy ja joka on omasta 1v lapsestaan sitä mieltä, että luonnetta löytyy myös. Pitääkin löytyä, jos ei löydy ni sit sitä opetellaan. Tekee se mitä vaan niin sisäinen hymy ja rakkautta kehiin. Rakkautta kehiin ja silloin eniten mitä vähemmän sitä ansaitsee.

Pidän itseäni hyvänä kasvattajana ja lapsia on 4. On mahtunut myös sairauksia ja yhdellä lapsista neurologisia ongelmia. Silti olen sitä mieltä, että olen hyvä kasvattaja ja onnistunut siinä suhteessa, että saan paljon kehua siitä, että lapsemme osaavat käyttäytyä ja eivät koskaan kiusaa ketään.



En ole koskaan nostanut käsiäni pystyyn ongelmien edessä ja huoahtanut, että en voi lapselle mitään, tehkööt mitä haluaa. Toistamista, käskyjä, kieltoa ja erittäin paljon rakkautta niin on pärjätty.



Miksi ei saisi pitää itseään hyvänä äitinä?

pystyttekö rehellisesti väittämään että ette koskaan huuda lapsillenne?

(tämä asia ei siis millään lailla liity siihen onko hyvä äiti vai ei, hyvä äitikin voi huutaa ja olla kiukkuinen joskus)

Hienosti löytyi täydelliset kasvattajat viisinekymmenine vaikeine kakaroineen taas tähänkin ketjuun.

Ja ap, älä tosiaan anna moisten sua lannistaa, se syö voimia ihan suotta. Hyvää jatkoa sulle.

En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisten huonoa itsetuntoa ja itsesäälissä rypemistä. Lapsiinkin heijastuu jos äiti hokee olevansa huono kasvattaja ja hokee, ettei osaa ja pysty.

Jokainen tekee virheitä ja lapsi kasvattaa äitiä äidiksi. Mutta luulisi nyt tavallisella naisella olevan sen verran itsetuntoa, ettei ihan tuhkaa koko aikaa ripottele päällensä. Jos sinä koet olevasi huono kasvattaja niin kannattaisi ehkä hakea apua itselleen ennen kuin heijastaa tämän ajatuksen lapsilleenkin.

Hienosti löytyi täydelliset kasvattajat viisinekymmenine vaikeine kakaroineen taas tähänkin ketjuun.

Ja ap, älä tosiaan anna moisten sua lannistaa, se syö voimia ihan suotta. Hyvää jatkoa sulle.

aika erikoinen ajatus. Minusta hyvä kasvattaja on äiti, inhimillisine tunteineen, joka kuitenkin luottaa itseensä kasvattajana.

En ymmärrä, miksi äideillä on niin huono itsetunto, etteivät usko itseensä ja kykyihinsä.

pystyttekö rehellisesti väittämään että ette koskaan huuda lapsillenne?

(tämä asia ei siis millään lailla liity siihen onko hyvä äiti vai ei, hyvä äitikin voi huutaa ja olla kiukkuinen joskus)

lapset juoksutetaan virikehoitoon, koska ei luoteta itseensä kasvattajina. Kriteerit koetaan niin korkeiksi, että annetaan mieluummin ylisuuriin ryhmiin ammattikasvattajien hommaksi ja niin saadaan vastuu itseltä siirrettyä pois.

hyvän ja huonon kasvattajan eroissa on kyse vain siitä, että hyvä pitää itseään hyvänä kasvattajana vaikka huutaisi lapsilleen, mutta jotkut äidit taas lannistuvat siitä, jos pitää korottaa ääntään.

eli joku ketä käyttää tukistusta ja läpsimistä kasvatuksessa voi pitää itseään hyvänä äitinä ja sellainen taas joka ei ikinä lyö lapsiaan, voi pitää itseään huonona äitinä.

ymmärrättekö mitä tarkoitan?



-6



ja ihan korjauksen vuoksi, en tarkoita että kaikki, jotka pitävät itseään hyvänä kasvattajana, käyttäisivät fyysistä väkivaltaa.

ja kaikki, jotka ei koe onnistuneensa kasvatuksessa, ovatkin niitä todella hyviä äitejä ja kasvattajia.

Eli mummonpotkijoiden ja raiskaajien äidit on niitä hyviä ja keskustelevia äitejä jos sanovat, että kokevat olevansa huonoja kasvattajia. Ja ne, joiden lapset ovat hyvin pärjänneet elämässä, ovatkin huonoja äitejä jos kehtaavat olla tyytyväisiä omaan työhönsä äiteinä.

Ei muuta kuin ryvetään itsesäälissä vain kaikki ja ei missään nimessä uskalleta kehua itseään, sillä jossain on aina joku mamma, joka kateellisena siitä saa kitisemisen aihetta.

hyvän ja huonon kasvattajan eroissa on kyse vain siitä, että hyvä pitää itseään hyvänä kasvattajana vaikka huutaisi lapsilleen, mutta jotkut äidit taas lannistuvat siitä, jos pitää korottaa ääntään.

eli joku ketä käyttää tukistusta ja läpsimistä kasvatuksessa voi pitää itseään hyvänä äitinä ja sellainen taas joka ei ikinä lyö lapsiaan, voi pitää itseään huonona äitinä.

ymmärrättekö mitä tarkoitan?

-6

ja ihan korjauksen vuoksi, en tarkoita että kaikki, jotka pitävät itseään hyvänä kasvattajana, käyttäisivät fyysistä väkivaltaa.

hakkaavat äidit OLISIVAT hyviä äitejä. lukekaa pliis kunnolla ennen kuin tulette tuomitsemaan. tarkoitin vain että asia ei ole niin mustavalkoinen kuin voisi luulla. se on eri asia että pitääkö itseään hyvänä äitinä ja se, että onko muiden mielestä sitä. samoin kuin joku voi pitää itseään huonona äitinä ja olla toisen mielestä hyvä äiti. eli enemmänkin siitä äitien luonteesta ja yleisen itseluottamuksen määrästä kuin siitä että onko joku OIKEASTI hyvä tai huono äiti.

on tuo outoa että mitä tahansa täällä sanoo, tulee aina joku pilkun nussija joka kääntää asian toisin päin ja ymmärtää tahallaan väärin.

ja by the way, en todellakaan piekse lastani.

ellei ole jo kasvattanu kaikkia lapsiaan jo täysi-ikäisiksi.



Ei ole mikään mitta, etteikö huutaisi lapsilleen. Olet onnistunut kasvattamisessa vasta sitten, lapsesi käyttäytyy hyvin, pärjää hyvin elämässä täysi-ikäiseksi tultuaan sekä on kaikin puolin tunne-elämältään tasapainossa.



Av-mammat taitavat olla vain vähän liian nuoria, jotta voivat ilmoittautua loistaviksi kasvattajiksi. Myös minä - lapseni kyllä käyttäytyvät kaikin puolin mallikelpoisesti ja ovat oikein tasapainoisen oloisia, mutta vasta 8 v ja 6 v. Kasvatusvastuustani on vasta 1/3 takanapäin.

ja pärjää hyvin elämässään, että olen onnistunut kasvatustyössä, vaikka olen joskus huutanutkin.

se neljän lapsen äiti, joka vastasi jo aiemmin.



[



i]ellei ole jo kasvattanu kaikkia lapsiaan jo täysi-ikäisiksi.



Ei ole mikään mitta, etteikö huutaisi lapsilleen. Olet onnistunut kasvattamisessa vasta sitten, lapsesi käyttäytyy hyvin, pärjää hyvin elämässä täysi-ikäiseksi tultuaan sekä on kaikin puolin tunne-elämältään tasapainossa.



Av-mammat taitavat olla vain vähän liian nuoria, jotta voivat ilmoittautua loistaviksi kasvattajiksi. Myös minä - lapseni kyllä käyttäytyvät kaikin puolin mallikelpoisesti ja ovat oikein tasapainoisen oloisia, mutta vasta 8 v ja 6 v. Kasvatusvastuustani on vasta 1/3 takanapäin.

[/quote]

mä olen ihan hyvä kasvattaja ja minulla on neljä lasta, olen koulutukseltani kasvatustieteiden maisteri.



yksi lapsistani ei usko mitään, ei tottele, ei käyttäydy kunnolla, provosoi, provosoituu, huutaa lujaa, käyttää fyysistä aggressiota, haastaa kaupan kassajonossa kenet tahansa, haistattelee ja vastustaa tasaisesti kaikkea, mitä ei ole ennen kokenut.



Lapsi tekee tätä yhä ja silti hänen kanssaan on tehty piiitkä matka ja hurjaa kehitystä on tapahtunut.



Lapsen käyttäytymisestä voi harvoin päätellä sitä, miten paljon kasvatukseen on panostettu tai miten hyvin se on onnistunut. Sitä ei voi ulkoapäin arvostella, vain perheenjäsenet tuntevat sen prosessin, jossa kasvatus on edennyt.