2 tunnin bussimatka 4-vuotiaan kans?

Istukaa eteen, jotta poika näkee maisemia.



Ota matkalle mukaan tekemistä, värityskirja, kirjoja jne. Tietty myös eväitä. Siinähän se aika kuluu. Lisäksi voit miettiä jotain leikkejä, kuten vaikka sinisten autojen bongaamista liikenteestä.

Otatte evästä (paljon kaikkea "pientä" syötävää, jossa menee aikaa; rusinoita, viinirypäleitä, porkkanatikkuja, voileipiä jne.), muutaman kirjan, piirustusvälineitä (ihan kynä ja pieni lehtiö riittänee, bussissa ei kai välttämättä ole pöytää). Ja jos teillä on mp3-soitin tai kannettava cd-soitin, niin siihen mukaan lastenmusiikkia.



Luulisi, että poika viihtyy tuon matkan melkein ihan vain maisemia katsellessa. :)

kolme vuotta täyttävän poikani kanssa, riippuu niin lapsesta. Tekemistä ja eväitä mukaan, hyvin se menee!

Kyllä minä olen matkustanut lasteni kanssa syntymästä alkaen, joskus junalla ja joskus lentäen.

2h bussissa olisi helppo nakki, meneehän jo ihan arkiseen ajeluun helposti 30 min ilman mitään mukaan otettuja viihdykkeitä.



Mukaan vaan muutama kirja, äänisatu korvalappuihin, vihko ja kyniä, eväitä jne.

Matkan keskustaan, n30min., juuri ja juuri jaksaa olla paikoillaan. Tosin mitään "viihdettä" ei noilla reissuilla mukana ole. Mutta kiivaasti pitää keskustella ja viedä huomiota muualle matkustamisesta. Toivon mukaan pinna pitenee pikkuhiljaa : )

Tottakai onnistuu!



Itsekin olen matkustanut junalla/bussilla monenkin tunnin matkoja lasten kanssa. Yksin siis kolmen kanssa. (mm.syksyllä 3,5v, 2v ja 2kk). Ja hyvin on matkat menny. Junalla kyllä meneekin helpommin kuin bussilla, mutta bussimatkusteluakin on tullut harrastettua!



Lapsetkin tykkää kun kulkuneuvo vaihtuu, ettei aina autolla matkusteta. Se on lapsille jo itsessään seikkailu kun matkustaa junalla/bussilla. Eväiden syönti on hauskaa -ja nälkä tietysti iskee jo alkumatkasta kun tietää että repussa odottavat eväät. ;)

Mitä ihmeen yli superhyperyliaktiivisia mukuloita täällä niin hemmetisti on... Kaksi tuntia, haloo ja 4-vuotias. Jos hän ei ole sairas, niin kyllä on jotain kasvatuksessa mennyt pahasti pieleen. Eikö teidän lapset osaa ollenkaan vaan OLLA ja rentoutua, pitääkö olla virikkeitä, kuten telkut, pelit, musa jne. Kauhaen kamala ja surullinen aloitus. Jos, lapsi sairas, niin eri asia.

kun muistan kuinka kerran lähdin kolmen lapsen kansa bussilla Pietariin, silloin Leningrad. Isäni oli mukana, piti matkustelusta, lapset olivat 1½v, 4½v sekä 5½v. Joku matkustaja kertoi jälkeen päin että kun nousin bussiin lasten kanssa, hän luuli heidän tulevan saattamaan minua, mutta tulivatkin pitkälle matkalle. Rajalla tullissa odottaminen oli vähän tuskaista, kun ei päässyt ulos, mutta muuten pitkä matka sujui hyvin, tekemistä oli mukana ja lapset nukkuivat osan aikaa.



Hyvää matkaa, lapsellasi on varmasti muisteltavaa isosta autosta ja kyydistä,

kuinka paljon on harjoitellut tota matkustamista... ilmeisesti ei kovin paljon, kun kerran asiasta täällä kyselet.



Mulla itselläni on 3-vuotias tyttö, joka alle vuoden ikäisenä vielä inhosi paikoillaan istumista ja autossa/junassa olemista, siksi pyrittiin matkustaa niin että tyttö nukkuisi suurimman osan matkasta. No, sitten noin vuoden ikäisenä ihan yllättäen huomasin, että tyttö istui viiden tunnin bussimatkan (joka sisälsi vaivaiset kaksi n. 5 min. jaloittelutaukoa) ihan rauhallisesti ja nätisti. Mukana oli kyllä kirjoja ja tekemistä, syötävää yms. mut aika vähän niitä tarvittiin silloin ja nykyäänkin - eli tuo rauhallinen matkustaminen on jatkunut edelleen. Muuten tyttö on hyvin levoton, ei todellakaan pitkiä aikoja pysy paikallaan, ei edes yhtä pikku kakkosen ohjelmapätkistä jaksa istua paikallaan katsomassa, mut sit junassa/bussissa saattaa helposti istua tunninkin paikoillaan ja tuijottaa vain maisemia.



Kannattaa ehkä varautua siihen, että matka voi olla vähän raskas, jos siis on ensimmäinen laatuaan. Se nimittäin hermostuttaa paitsi sinua, varmasti jännittää myös lasta. Varaa mukaan esim. kirjoja, joita lapsi tykkää lukea, naposteltavaa - rusinat, kuivatut hedelmät, keksit, pillimehut tms. on ihan käteviä.

Pojan käytökselle on syynsä, jolle minä tai pojan isä emme voi yhtään mitään, mutta kasvatuksesta ei ole kiinni! Parhaamme teemme!

Pojan kanssa on ainoastaan matkusteltu paikallisliikenteessä, jossa matkat enimmillään yhteenmenoon kestäneet 20min ja omissa rattaissa istuen. Ne matkat ovat kyllä sujuneet hyvin ja mukavasti, kun niin paljon ihmeteltävää ja kommentoitavaa riittää! :D



Onpa mukavaa lukea kannustavia viestejä! :)



Poika ei ole siis omani, vaan miesystäväni. Korjauksena vain..

Pojan käytökselle on syynsä, jolle minä tai pojan isä emme voi yhtään mitään, mutta kasvatuksesta ei ole kiinni! Parhaamme teemme!

eikö sitten kannattaisi alkaa pienemmillä matkoilla? Siitähän se "taito" sitten kehittyy. Kyllähän nelivuotias yleensä pari tuntia voi olla "riehaantumatta".

Jos hän sairas ilmeisesti, niin olisiko sitten paras mennä muulla kuin julkisella kulkuvälineellä? Ikävä kyllä, julkisilla matkustettaessa on aina otettava huomioon myös ne kanssamatkustajat, niin aikuiset kuin lapsetkin.

Poika ei ole sairas (ei varsinaisia "vammoja" tai muuta), mutta eräät asiat vaikuttavat ja tulevat todennäköisesti vaikuttamaan pitkään, jos ei ihan loputtomiin..

Paljon on poika joutunut kokemaan ennen kuin isänsä sai pojan luokseen asumaan ja sai tämän yksinhuoltajuuden.

eikä ymmärrä tämä 13, että maailmaan mahtuu paljon erilaisuutta.



13 ei ole varmaan onnellinen mistään, kuten Sinä voit olla esim. kuulumalla miehesi lapsen elämään. Ette onneksi yritä piiloitella lasta vaan annatte hänelle mahdollisuuden kasvaa yhteiskunnan normeihin, joihin kuuluu julkiset liikenneyhteydet, kaupassakäynnit jne.



Pois sulkemalla näistä tavallisista asioista ei lapsi kasva siihen, mihin tähdätään, sillä hän on myöhemmin joka tapauksessa keskellämme ulkomailmassa. Nyt on tilaisuus kohdata eri asioita turvallisessa aikuissuhteessa, lapsi omaksuu tavat ja säännöt aivan varmasti hyvällä esimerkillä, keskusteluilla ja välittämällä lapsesta ..ja jos 13 kaltaiset huomaúttelijat pysyisivät kaukana lapsista. On sanonta eräältä ..."Ken lapseen koskee, koskee hän herkimpään." Hyvää matkaa, hyvä kun lapsi saa elää kuten muutkin.

Bussissa kieltämättä, ei vaikea, mutta haasteellinen. Me ollaan ton meidän nyt 5-vuotiaan kanssa matkustettu junalla 3kk:n iästä lähtien, siis vähintään kolmen tunnin reissuja. On tottunut junamatkustamiseen. Vuosi sitten piti tehdä kolmen tunnin bussimatka ja se olisi ollut ehkä vaikeaakin, mutta meillä oli läppäri mukana ja dvd-piirrettyjä ja matka meni kuin tanssi. Sai lapsi kerrankin katsoa omasta mielestään tarpeeksi lasten ohjelmia putkeen:)

meillä 2v ja 3v jaksavat lentää Thaimaahan/Venezuelaan ym riehaantumatta, niin luulisi nyt 2h menevän helposti...

No kyllä meilläkin on matkustettu kolmen kanssa ja paljon pidempiä matkoja eri liikennevälineillä ja hyvin on mennyt MUTTA musta on helppo ymmärtää, että jos ap ei pojan kanssa ole kulknut niin tietenkin se jännittää! Ei lapsen tarvitse sairas olla eikä edes erityisen vilkas. Mutta täydellinen, itsevarma av-äiti ei jännitä mitään, ja on valmis kivittämään jokaisen, joka ei ole yhtä varma...



Ap, uskon, että matka menee hyvin. Meillä kolmesta vanhin on myös varsin vilkas 6-vuotias, mutta matkat onnistuvat aina hyvin. Tekemistä mukaan, ennakkoon matkasta kannattaa puhua ja sitten matkan päällä keskittyä häneen, jutella mukavia, piirtää yhdessä tai lukea kirjaa - mistä nyt lapsi tykkää. Itselle ei kannata varmaan ottaa lukemista tms. mukaan vaan valmistautua menemään lapsen ehdoilla.

Kylläpä helpottaa, kun saa lukea positiivisiakin viestejä!

Tämä on minun ja pojan ensimmäinen pidempi reissu kahdestaan. Jännittää jo sekin että miten poika suhtautuu siihen, kun isi jääkin kotiin.. Mutta eiköhän me bussimatkasta selvitä, kun ei se kuitenkaan loputtomiin kestä.. ;)





Btw, mikä on tuo ap (äiti)? :D Olen uusi tällä sivustolla..