Muita KOTIKAUPUNKIINSA takaisin haikailevia??? Jatkuva ikävä, huoh....

Minulla sama juttu, kavereita ja vanhojakin ystäviä on vaikka kuinka paljon täällä pk-seudulla, mutta muuten ei ole mitään intressejä asua täällä.

Maksaa hullua hintaa asunnosta ja elää täällä saasteen ja lian keskellä. Mieluummin palaisin myös kotiin, varsinkin kun omat vanhemmat alkavat olla

" huollettavassa" kunnossa about 10 vuoden päästä.



Mieheni on taas täätlä kotoisin enkä usko hän lähtisi kovinkaan kauaksi, varsinkin kun hänen omat lapsensa asuu täällä äidillään.

Mutta minua ei pidättele täällä mikään, edes mieheni ;)

Kuihtuva pieni savupiippukaupunki, josta ei leipää lähtisi. Opiskelukaverit, ystävät ja sisko pk-seudulla, perhe ja koti kivalla alueella kivojen naapurien keskellä, työt - mitäpä sieltä vanhalta kotiseudulta enää saisi. Niin joo, ilmaisen tontin ja puoli-ilmaisen talon ja jokusen vanhan alakoulukaverin.



Lisäksi mies on lähtöisin muutaman sadan kilsan päästä minun kotiseudusta, eikä tulisi mieleenkään vaatia hänen muuttamistaan minun kotiseudulleni.



Mun mielestä viihtyminen on paljolti asennoitumiskysymys ja enemmän elämästä nauttii kun päättää viihtyä siellä, missä kulloinkin asuu. Tällä periaatteella me on selvitty muutot ja ulkomaankomennukset.

Me muutettiin miehen työn perässä Helsinkiin kohta viisi vuotta sitten. Mä en tuntenut täältä ketään, en ollut edes kunnolla käynyt Helsingissä aikaisemmin. Ratikalla ajelin ensimmäisen kerran elämässäni, kun oltiin puoli vuotta asuttu täällä:))



Lapsi oli ½-vuotias kun muutettiin, eli olin vielä kotona hoitamassa lasta. En olisi missään nimessä halunnut muuttaa tänne, koska mun mielestä Helsingissä ei voinut ihmiset asua. Ainoastaan narkkarit ja muut rikolliset, sitä paitsi helsingiläiset oli mun mielestä kamalia ja ylpeitä juppeja:))



Muuttopäivän jälkeisenä päivänä otin kaikki mahdolliset ilmaisjakelut ja muut kirkot ja kaupungit esille ja päätin, että mun on vaan tehtävä itselleni elämä tänne. Sitten mä lähdin srk:n perhekerhoon, työväenopiston vauvamuskariin, puistoon, ihan minne vaan. Kartta kädessä ajelin bussilla ja muilla ja opettelin kulkemaan ympäriinsä.



Sain kavereita, joiden kanssa vietettiin aikaa päivisin lasten kanssa, menin töihin jossain vaiheessa ja sieltä löytyi lisää kavereita. Enkä mä enää täältä pois muuttais. Meidän koti ja elämä on nyt täällä.



Jos työ tai muut syyt "pakottaa" asumaan pois kotoa, on se elämä tehtävä sinne uudelle paikkakunnalle, muuten on todella hankala olla!

Luitko ollenkaan ap:n viestiä? Hän pyysi kommentteja sellaisilta, jotka ovat SAMASSA TILANTEESSA. Sinä ilmeisesti et ole!



Ja etkö lukenut, että ap:n KAIKKI ystävät ja sukulaiset asuvat kotikaupungissa, sinulla EI!!!



Joten et varmaan ymmärrä ap:ta ollenkaan. Luulen, että ap on kotoisin vähän isommasta kaupungista, jonne siis voi palata, ei mistään pikku kylästä ja jos kaikki ystävät asuvat siellä, niin kyllä minäkin kaipaisin takaisin ja kovasti. Ei se kuule auta, että päättää, että viihdyn täällä nyt! Jos ei ole ystäviä, ei kylä paikkoja ei mitään, niin se on varmaan aika vaikee viihtyä.



t. itse kotikaupungissa asuva eikä pois muuttoa ikinä harkitseva

"Me muutettiin miehen työn perässä Helsinkiin kohta viisi vuotta sitten. Mä en tuntenut täältä ketään, en ollut edes kunnolla käynyt Helsingissä aikaisemmin. Ratikalla ajelin ensimmäisen kerran elämässäni, kun oltiin puoli vuotta asuttu täällä:))"

Eli mulla ei ollut täällä yhtään sukulaista,ei ystäviä, ei kavereita. Mä en ollu edes käynyt Helsingissä, koska olen maalaistollikka! Ei ollut kyläpaikkoja eikä mitään. Ja mä vaan päätin viihtyä. Se on mahdollista, jos niin päättää.

Luitko ollenkaan ap:n viestiä? Hän pyysi kommentteja sellaisilta, jotka ovat SAMASSA TILANTEESSA. Sinä ilmeisesti et ole!

Ja etkö lukenut, että ap:n KAIKKI ystävät ja sukulaiset asuvat kotikaupungissa, sinulla EI!!!

Joten et varmaan ymmärrä ap:ta ollenkaan. Luulen, että ap on kotoisin vähän isommasta kaupungista, jonne siis voi palata, ei mistään pikku kylästä ja jos kaikki ystävät asuvat siellä, niin kyllä minäkin kaipaisin takaisin ja kovasti. Ei se kuule auta, että päättää, että viihdyn täällä nyt! Jos ei ole ystäviä, ei kylä paikkoja ei mitään, niin se on varmaan aika vaikee viihtyä.

t. itse kotikaupungissa asuva eikä pois muuttoa ikinä harkitseva

Kuulostat minulta muutama vuosi sitten... Meillä oli ihan sama tilanne, joka päättyi niin, että muutimme takaisin kotipaikkakunnallemme pois pääkaupunkiseudulta. Nyt ollaan asuttu täällä kaksi vuotta, aluksi oli aivan tosi nostalgista ja mukavaa, mutta sanotaanko että tuossa reipas puoli vuotta sitten palautui mieleen kaikki vanhat jutut ja pienet kuviot ahdasmielisine ilmapiireineen, jotka saivat minut aikoinaan muuttamaan pääkaupunkiin ja täytyy myöntää, että nyt on sellainen fiilis, että haluaisin muuttaa takaisin sivistyksen pariin. No, mies ei lähdekään enää, kun kuulemma hänet tänne jurnutin takaisin ja hän on täältä myöskin kotoisin. Täällä sitä nyt pikkupaikkukunnalla kökitään ja valitetaan, kun kaikki tuntee toistensa asiat, ei ole kunnon vaatekauppoja, palkka on surkea yms yms. Älä palaa, jos vähänkin viihdyt siellä, koska ei se ihan totta se ruoho olekaan vihreämpää aidan takana!

Rutina ja kaipaaminen ei auta, parasta on tehdä eläminen mukavaksi siellä missä asuu.

Luitko ollenkaan ap:n viestiä? Hän pyysi kommentteja sellaisilta, jotka ovat SAMASSA TILANTEESSA. Sinä ilmeisesti et ole!

Ja etkö lukenut, että ap:n KAIKKI ystävät ja sukulaiset asuvat kotikaupungissa, sinulla EI!!!

Joten et varmaan ymmärrä ap:ta ollenkaan. Luulen, että ap on kotoisin vähän isommasta kaupungista, jonne siis voi palata, ei mistään pikku kylästä ja jos kaikki ystävät asuvat siellä, niin kyllä minäkin kaipaisin takaisin ja kovasti. Ei se kuule auta, että päättää, että viihdyn täällä nyt! Jos ei ole ystäviä, ei kylä paikkoja ei mitään, niin se on varmaan aika vaikee viihtyä.

t. itse kotikaupungissa asuva eikä pois muuttoa ikinä harkitseva

1. Olen kotoisin Oulusta, joten kyseessä ei todellakaan ole mikään "pikkukaupunki", vaan yli 130 000 tuhannen jatkuvasti kasvava kaupunki.



2. En ymmärrä miten elämän voi tehdä minne vaan, en ole sen kaltainen ihminen. Kuka voisi korvata rakkaat lapsuuden ystäväni, joiden kanssa ollaan oltu parhaimmat ystävät kohta yli 25 vuotta?? Kuka voisi korvata rakkaat ja läheiset vanhempani, kuka voisi olla tärkeämpi kuin rakas siskoni perheineen??? Ei tällaisia ihmissuhteita voi korvata jollain uusilla ystävillä, jotka tulevat töistä tai jostain mammakerhoista. Toki uusistakin ystävistä tulisi varmaan läheisiä, muttei ikinä samallalailla kuin kotikaupugissani olevista.



3. Pk-seutu ei vain kolahda. En ymmärrä miten voisi yrittää kotiutua paremmin. Täällä ei vain ole mitään mikä kiinnostaisi, laajat aluee "eri alueita", ei mitään keskustoja missään, paitsi Hki:n keskusta, joka on aivan liian suuri ja ankee. Välimatkat todella pitkät, liikenne ruuhkaista ja ihmiset kiireisiä.



Mieheni on kotoisin täältä ja hän on aivan samaa mieltä kuin minä. Mahdollisimman pian pois! Tullaan saamaan asunto kohtuu hinnalla, mökki 30 km etäisyydeltä kotoa, paremmat mahdollisuudet rakkaaseen harrastukseen yms., kunhan muutamme.



Kiva, että vastaatte, mutta en muistaakseni pyytänyt vastauksia kuin niiltä, jotka ovat samassa tilanteessa, joiden kanssa voisi ruikuttaa, eikä tarvis puollustella omia valintoja. :)

pois muuttaneena, että onni ei todellakaan (välttämättä) ole siellä vanhalla paikkakunnalla.

Mutta, koska olen itse ollut tuossa samaissa tilanteessa ja lähtenyt sieltä pk-seudulta pois 13 vuoden asumisen jälkeen, tiedän tunteen. Ja sen mukaan olen elämässä päätökseni tehnyt. Lähdin itse katsomaan onko se elämä härmässä sen kummempaa kuin mitä pään sisällä oli ajatellut. No, arki se on tullut vastaan täälläkin. Parasta kuitenkin on se, että se semmoinen polte jonnekin on loppunut. Voi olla, että joskus muutamme takaisin pk-seudulle, mutta ainakaan en haikaille omasta kodistani enää pois. Oli se missä tahansa.