Turhautuminen työhaastatteluihin

Tämä sama kuvio on jo nähty niin monesti niin alkaa olla vaikea innostua enää koko haastatteluista. Tuntuu kaikkien ajan tuhlaamiselta. Ap

Up

Lopputulos on myös usein se, että talon sisältä on otettu jostain muusta projektista jo joku. Miksi haastatella turhaan niin montaa ihmistä ja vieläpä, jos minulla ei ole edes täsmälleen samaa kokemusta ja se on ratkaisevinta? Miksi ihmeessä tällaista tehdään, osaako joku sanoa? Tai onko muita saman kokeneita?

Olen miesvaltaisella alalla, ja on tullut fiilis että naisen pitää esittää tietty esitys,esim kysellään onko kysyttävää yrityksestä, mitä ovat mieltä strategiasta ym.

Sit ne vanhemmat 60% alkoholisoituneet miehet,ja bikertyyppiset nuoremmat miehet joita tiedän firmoihin palkatun, en vaan usko että niiltä kysellään tuollaisia kysymyksiä. En vaan yksinkertaisesti usko siihen.

Ikävää, jos sinulla on tuollainen kokemus. Voisin melkeimpä sanoa, että kyse on oikeasti sattumasta. Ei niinkään siitä, että olisit joku kiintiöhaastateltava. Ei kukaan turhaan ketään haastattele.

Älä tuo tätä turhautumista esiin työnhaussasi. Se on luotaantyöntävää käytöstä. Työn haku on edelleen hymyilyä ja sitä "hyvää asennetta" paljon.

Tsemppiä työn hakuun! Eiköhän sut vielä napata!

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, jos sinulla on tuollainen kokemus. Voisin melkeimpä sanoa, että kyse on oikeasti sattumasta. Ei niinkään siitä, että olisit joku kiintiöhaastateltava. Ei kukaan turhaan ketään haastattele.

Älä tuo tätä turhautumista esiin työnhaussasi. Se on luotaantyöntävää käytöstä. Työn haku on edelleen hymyilyä ja sitä "hyvää asennetta" paljon.

Tsemppiä työn hakuun! Eiköhän sut vielä napata!

En tietenkään tuo esiin turhautumista. Tottakai joka haastatteluun lähden asenteella, että nappaan sen työn. Mutta koska olen ihminen niin takaraivoon hiipii tuo ajatus, että toki olen parhaiden joukossa, mutta vain koska täytyy useampaa haastatella. Yhdessä haastattelussa tuleva esimieheni vain katseli ikkunasta ulos ja toisessa yksikön johtaja ei ollut edes vaivautunut paikalle vaikka muut oli ja haastatteli etänä. Noista alkaa väkisin ajatella, että ei tarvinnut olla läsnä, koska päätös oli jo kohdistunut siihen kellä oli täsmälleen samaa työkokemusta.

Kiitos tsempeista! Toki aina nämä haastattelut antavat toivoa, että vielä se minullakin tärppää. Pientä kisa väsymystä varmaan havaittavissa... Ap

Up

Työkokemus on yliarvostettua. Kokemusta toki tarvitaan mutta haastatteluissa tuntuu että se on ainoa asia jota haetaan. Vrt. käydään CV:tä tunteella läpi ja etsitään avainsanoja, jotka osuisivat haettavaan tehtävään.

Älykkyydellä, varsinaisella osaamisella, systeemiajattelulla jne. ei ole alkuvaiheessa mitään merkitystä.

Olet onnekas, sut sentään kutsutaan haastatteluihin. Toiset kun saavat pelkkiä "kiitti-eikiitti" - viestejä. Tai ei minkäänlaista elonmerkkiä.

Et ole vielä löytänyt mätsäävää paikkaa. Joku haku onkin juuri se, mikä on kuin tehty sinulle. Itse hain vakkarihommaa 13 vuotta ennen, kun tärppäsi. Kaikki pätkäduuni siinä välissä kerrytti osaamista ja satuin sopimaan tähän vakiduuniin kuin käsi hanskaan. Olin jo tosi rutinoitunut työnhakija, työnhakutaidoista ei ollut enää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Olet onnekas, sut sentään kutsutaan haastatteluihin. Toiset kun saavat pelkkiä "kiitti-eikiitti" - viestejä. Tai ei minkäänlaista elonmerkkiä.

Toki tiedostan, että on paljon hakijoita, joita ei edes kutsuta haastatteluihin. Mutta ei sekään paljon lämmitä, kun lopputulos on sama eli ei työtä. Ap

Kun ei edes työkokeiluun näytä pääsevän tänä päivänä ilman hyvää cv:tä niin miten ikinä on toivoa saada oikeaa työtä..

Näinhän se on

Työhaastattelussa luvataan ilmoittaa valinnasta tai hylkäyksestä, mutta lähes aina ei tule mitään tietoa milloin valinta on tehty. Se, että vielä kerrottaisiin miksi ei valittu, on pelkkää sanahelinää.

Kunnan ja valtion virat on pakko laittaa hakuun, ja "pakko" haastatella ainakin osa hakijoista. Vaikka toimeen olisi jo epävirallisesti valittu joku.

Hae yksityiselle puolelle, siellä ei ole moista pelleilyä.

Työhaastattelun jälkeen kannattaa hiostaa työnantajaa ja ainakin näyttää että paikka olisi hakijalle ehdottoman tärkeä. Kerran harrastin urakalla tätä menetelmää, ta varmaan kyllästyi soittoihini mutta paikan sitten sain. Enkä ollut edes nuori vaan 43-vuotias.

Samaa p.a.skaa se on täälläkin. Ja opiskelijana on entistä hankalampaa löytää töitä, koska opinnot vievät niin paljon aikaa ja energiaa. Enkä yksinkertaisesti voi omistautua työlle. Tosin nyt olen pari kuukautta aivolomalla ja opintoihin palaan ensi vuoden alussa.

Olen tässä taannoin perunutkin yhden haastattelun. Se olisi ollut etänä, mutta rekrytoija kertoili avoimesti, että keikat menevät alta aikayksikön vakkareille, joten päätin että minulla on parempaakin tekemistä kuin tuhlata aikaani tuollaisen mainospuheen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelun jälkeen kannattaa hiostaa työnantajaa ja ainakin näyttää että paikka olisi hakijalle ehdottoman tärkeä. Kerran harrastin urakalla tätä menetelmää, ta varmaan kyllästyi soittoihini mutta paikan sitten sain. Enkä ollut edes nuori vaan 43-vuotias.

Miksi alapeukku? Juuri näin halutaan ja SAADAAN se työpaikka.

Minuakin turhauttaa. Lisäksi kadehdin niitä jotka ovat työvoimapula-alalla. Tuttu lastentarhanopettaja haki muutamaan työpaikkaan ja olisi päässyt niistä jokaiseen. Siitä sitten valitsemaan paras paikka. Epätoivoni näkyy varmasti haastattelijalle asti vaikka sitä peittelen. Työvoimakoulutuksen rekrykoulutuksiinkin on 100 hakijaa ja pitää olla työkokemusta, vaikka koulutuksen harjoittelu on palkaton...

Ongelma on juurikin se että valtion paikat on pakko avata julkiseen hakuun, vaikka tekijä olisi jo tiedossa. Tämä säädös pitäisi kyllä muuttaa, älytöntä ajan haaskausta puoleen ja toiseen.

Mutta kyllä yksityisellä puolellakin tehdään tätä, osa pitää työpaikkailmoituksia firman markkinointivälineenä.