Haluan että kotona on moitteettoman siistiä koko ajan.

SIivoilen käytännössä koko ajan ja lisäksi on aina mielessä monta hommaa, jotka pitäisi tehdä _heti_. EI käy siivoojaa meilläkään, lapset ja mies sotkevat ja mä raivoan ja siivoan enkä voi itselleni mitään :( Mutta kyllä ahdistaa, jos on sotkuja.



Paras keino lienee se, että kaikelle on paikkansa ja kaiken laitaa heti paikalleen. Lisäksi "vie mennessäs, tuo tullessas" on vanha neuvo. Ja sit tietty roinan määrän vähentäminen...

Ainoa varma tapa on a) ei yhtään irtotavaraa missään b) siivoa koko ajan

ja koska joku voi tulla käymään ja silloin pitää näyttää hyvältä.



Tää uudistu on outo -ensin syötetään kirjaimia ja sit ei voi laittaa vastauksia liian nopeasti tai pitää odottaa :/

Ihana avata ovi kun joka tavara on paikoillaan ja on puhdasta.

että "on moitteettoman siistiä KOKO ajan". Se ei nimittäin ole mahdollista. Mutta helpompaa siistinä pito on, kun krääsä ja turhat tavarat poistetaan, lopuille tavaroille on omat paikkansa johon ne palautetaan käytön jalkeen ja että kaikki perheenjäsenet osallistuvat kodin siistinä pitämiseen omalla panoksellaan.

Mitä se oikein tarkoittaa, eikö saa mitään olla esim. lattioilla, leluja edes?



Mä tykkään että on siistiä ja meillä onkin. Joka päivä imuroin, pesen lavuaarit ja keittiö on puhdas. Illalla saatan vielä lakaista muruset keittlön lattioilta. Tiskit menee suoraan koneeseen, en jätä niitä tiskipöydälle lojumaan. Lapset saavat leikkiä olkkarissakin leluilla, mutta ne pitää viedä illalla siitä pois, toki vähän rajoitan, ihan kaikkia leluja ei kerralla levitetä meidän alakertaan. Murut pois pöydiltä heti. Ei mulla ole tunnetta että siivoan koko ajan, mä ehkä vähän siistin paikkoja mutta en varsinaiseti siivoa hulluna.

Kun on aina perussiistiä, niin ei tartte pahemmin stressata.

Mäkin haluisin, että olisi kaikki pöydät tyhjät ja nurkissa ei olisi koirankarvaa ja hiekkaa. En vaan osaa pitää paikkoja järjestyksessä! Mies oli miltei neuroottinen tavaroiden järjestelijä kun muutettiin yhteen, mutta senkin olen mennyt pilaamaan. Enää ei ole kaukosäätimet rivissä olkkarin pöydällä.



Imuroin vähintään joka toinen päivä, mutta mikään puunaaminen ei tunnu rittävän kun koira kantaa rapaa sisään. En varmaan koskaan opi ihan siistiksi kun äitini alkoholismin takia meillä ei lapsuudenkoti ollut mitenkään erityisen järjestyksessä. Voiko oppia järjestämään kaiken paikoilleen vielä kolmekymppisenä?

mies on tommonen ja se on ihan sairasta. Mun pitäis muka koko ajan vaan kulkea lasten perässä siivoamassa. Ihan kun mulla ei olis muuta tekemistä tai ei sais olla vapaata ollenkaa, kun koko ajan pitää siivota. Ero tässä varmaan tulee, kun itse en ole niin tarkka. Mua ahdistaa toi siivoomisesta ahdistuminen.

minusta kaapien pitää olla siistit, tosin nekään eivät pysy minulla sellaisina. Koti saa olla asutun näköinen eikä mitään asuntomessu/huoneistonäyttelykohde.



Mieluummin sekainen koti kuin sekainen pää (sisältä)

mun mielestä on aika helppoa pitää siistinä niin, että

a) jokaiselle tavaralle on paikka

b) tavarat laitetaan siihen paikkaan käytön jälkeen

c) tavaroita ei välivarastoida mihinkään (tyyliin likaiset astiat tiskipöydälle, puhtaat pyykit korissa)



jos näin tekee ja kerää lasten kanssa lelut iltaisin, niin ei tarvitse erikseen järjestellä ikinä. Toki sitten joutuu siivoamaan, mutta sekin on helppoa kun voi aloittaa suoraan imuroinnista eikä siitä, että laittaa tavarat paikalle ensin.

YLLÄPITOSIIVOUS on kaiken a ja o. Ja lisäksi se, että raskii luopua turhasta tavarasta ja osaa varastoinnin.



Esteettinen makuni on muutenkin sellainen, etten pidä ylimääräisestä roinasta. Vähempi parempi useimmissa tapauksissa.



Meillä siis pistetään kiertoon surutta kaikki, mitä ei vähään aikaan tarvita ja pinnat ovat suhteellisen avoimena. Tavaroilla on omat paikkansa, ja jokainen perheenjäsen osaa laittaa tavarat käytön jälkeen niiden paikoille. En ole koskaan tajunnut, miten tämä muka olisi mahdotonta tai edes kovin vaikeaa. Usein se hoituu ihan samalla vaivalla, kuin tavaran laittaminen johonkin, mihin se ei kuulu.



Esimerkiksi, miksi riisua vaatteet illalla makuuhuoneen lattialle? Sisustuksellisen vaatekorin voi vaikka asettaa makuuhuoneen nurkkaan, jolloin likaiset vaatteet voi riisua suoraan siihen. Ihan samalla vaivalla, kun ne tiputtaa nurkkaan tai tuolille, ne voi tiputtaa siihen pyykkikoriin. Näin jopa säästää vaivaa, sillä jonkunhan ne täytyy jossain vaiheessa sieltä lattioilta noukkia ja viedä pyykkikoriin. Samoin, jos on vaikka syönyt iltapalaa olkkarissa, noustessaan ylös sohvalta ja kävellessään huoneiston poikki, voi varmasti ihan yhtä hyvin saman tien ottaa ne astiat mukaansa ja laittaa matkalla keittiöön SUORAAN TISKIKONESEEN...jne.



Kun tällaiseen toimintaan ehdollistuu, ei sitä tosiaan tarvitse miettiä ja erikseen sitten tehdä isoja järjestys- ja siivousprojekteja, kun ei kämpän pinnoilla loju astioita, vaatteita, mehutölkkejä ym. Tällöin pinnat on helppo pyyhkäistäkin silloin, kun pölyä kertyy.



Lapsen lelut toki ovat aina pitkin poikin, mutta minusta on kaikin puolin fiksuakin opettaa lapsi siivoamaan omat jälkensä. PÄIVÄN PÄÄTTEEKSI LELUT KERÄTÄÄN NIIDEN OMILLE PAIKOILLE. Piste. Meillä on aina ollut periaatteena, että jos lelut jaksaa levittää, ne jaksaa myös kerätä. Ja siinä vaiheessa, kun leikkejä on pitkin poikin huoneistoa, saatankin lapselle muistuttaa, että "kannattaako kerätä nyt edelliset pois, ennen kuin aloitat uuden leikin, ettei sitten illalla ole niin paljon siivottavaa".



Meillä ei siis tosiaan kuljeta kovat kaulassa ja koko ajan puunata, vaan nimenomaan ihan luonnollisesti viedään tavarat/astiat/vaatteet aina heti käytön jälkeen sinne, minne ne kuuluvat. Viikkosiivous tehdään sitten kerran viikossa.



Tavaraa ei kerätä nurkkiin turhaan ja siivousvälineet pidetään paikassa, josta ne on helppo ottaa esiin (eteishallin yhdessä peilikaapissa), jolloin esim. satunnaiset hiekat ja pölyt tulee herkemmin imuroitua/pyyhkäistyä.



Minusta kämpän pitäminen järjestyksessä on aika helppoa. Ja itse ainakin VIIHDYN paljon paremmin siistissä ja esteettisesti rauhallisessa kodissa.

Entäs jos juuri on saanut levitettyä työhuoneen pöydälle ja kaikille pinnoille jonkun suuren projektin tarvikkeet?



Pitääkö nämä kaikki aina iltaisin tai kun lähtee keittiöön tekemään ruokaa korjata pois ja taas aloittaa alusta?



Minusta tuollaisessa kodissa on kuin hotellissa, ei mitään elämää, elämä on elettävä kodin ulkopuolella ja se ei sovi minulle!

muutatte sieltä pois.

Entäs jos juuri on saanut levitettyä työhuoneen pöydälle ja kaikille pinnoille jonkun suuren projektin tarvikkeet?

Pitääkö nämä kaikki aina iltaisin tai kun lähtee keittiöön tekemään ruokaa korjata pois ja taas aloittaa alusta?

Minusta tuollaisessa kodissa on kuin hotellissa, ei mitään elämää, elämä on elettävä kodin ulkopuolella ja se ei sovi minulle!

Hallittu kaaos on ihan ok! Sellanen kun tietää että nää on nyt tässä vähän aikaa, eriasia on ne romut jotka vaan lojuu päivästä toiseen lattioilla tai pöydällä, vaikka tietää että ne ois pitänyt siivoa aikoja sitten.

mutta kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa se ei ole mahdollista. Aina on karvoja, hiekkaa, leluja tai muuta likaa lattioilla. Tai leluja ei nykyisin niin paljoa kun lapset ovat kasvaneet mutta varsinkin eteinen on toisinaan kuin pommin jäljiltä (miljoona kenkäparia ja satoja pipoja, lapasia, villasukkia jne lattioilla kun kavereita tulee kylään omien lisäksi) sekä kuopuksen huone. Olkkarin ja keittiön saan pidettyä suht siistinä, kaksi vanhinta lasta huolehtivat omista huoneistaan. Mutta tämä on tätä aikaa. Niinhän sitä sanotaan että lapsuus kestää vain hetken ja siivous koko elämän.

siis ei välttämättä siivota leluja paikoilleen joka ilta jos on joku tosi hyvä juttu menossa. Mutta eivät siis loju viikkoa levällänsä. Ja se on ihan hyvä systeemi että entinen leikki/tavarat paikoilleen ennen uuden aloittamista.

Ei meillä sikolätissä asuta, mut miehelle ei riitä mun siisteystaso, välillä ärsyttää kun esim. jynssää keittiön tasoja vaikka juuri olen ne pyyhkinyt... No, täytyy kai olla tyytyväinen et siivoo. =)

Moni vaimohan on kyllä siivonnut miehensä vieraisiin. Samoin lapset viihtyvät naapurin sekaisemmassa kodissa monesti paremmin.



Mutta onpahan naisella siisti ja yksinäinen koti, mitä ihailla.



Mun äidilleni nimittäin kävi näin.

Kodin siivous

kun lapset ovat pieniä on kuin

lumenluonti lumisateessa.



Eli jatkuvaa turhaa siivoamista