Hei te muut jotka joudutte jatkuvasti kiusatuksi! Miten olette kehittäneet itseänne?
Aina kuulee sitä, että pitää hankkia parempi itsetunto ja osata puolustaa itseään ja olla rohkeampi ja ties mitä.
Olen itse sitä tyyppiä, joka jää aina ulkopuoliseksi ja monesti joutuu jopa suoraan kiusatuksi. Kouluissa, työpaikoilla, harrastuksissa, oikeastaan kaikissa ryhmissä. En ole ainakaan tietoisesti ilkeä muille (ellei minulle olla ensin, ja pidemmän aikaa), mutta olen hitaasti lämpiävä tarkkailija. Kovin sovinnainen en ole, eli jos en vaikka tykkää jostain tv-ohjelmasta jota muut seuraavat, niin sanon että ei ole ihan mun makuun, en esitä tykkääväni.
Itsetunto on kyllä huono kaiken kiusaamisen jäljiltä, mutta en kerta kaikkiaan keksi miten sitä voisi kohentaa, kun kokemus aina vain toistaa itseään. Joka kerta uudessa ympäristössä käy samalla tavalla!
Mä ymmärrän sua. Mua ei enää ulkopuolisuus haittaa, kiusatuksi tuleminen haittaa. En opi koskaan puolustamaan itseäni, olen kai siinä asiassa jotenkin vammainen. En muutenkaan oikein jaksa jakaa tätä näkemystä että elämä on kamppailua elintilasta ja resursseista, tai ehkä se on mutta olen valinnut jättäytyä sen taistelun ulkopuolelle. En mä tiedä mitä mun pitäisi sanoa ihmisille jotka keskenään pilkkaavat mua joten en sano niille mitään. Olen päätynyt vain välttämään ihmisiä. En ole työelämässä eikä mun tarvitsekaan olla.