Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako muita tämä maailmanmeno?
26.10.2020 |
Olenkohan ainoa, kun tuntuu, että koko elämän tahti vuosi vuodelta nopeutuu ja pitäisi ehtiä enemmän ja enemmän. Täytyisi olla enemmän, ja ehtiä enemmän jokapaikkaan ja olla kaikkialla. 24/7. Tavoitettavissa, valmiina suorittamaan ja palvelemaan aina jotain muuta kuin omia tarpeitasi.
Onko kenelläkään muuta samaa tunnetta ja ahdistusta asiasta? Vai olenko vain yliherkkä luuseri, joka ei vaan kykene elämään oikealla tavalla tässä maailmassa?
Kommentit (10)
Todellakin. Maailma muuttuu ihan tajutonta tahtia. Mietin juuri tänään, miten asiakaspalvelukin on muuttunut. Eihän mistään saa oikeaa asiakaspalvelua. Saa vaan jonkun seuraavan puhelinnumeron, johon pitää soittaa tai nettiosoitteen, jossa hoitaa asia parhaan tahtonsa mukaan digisti.
Minä kuulun 1800-luvulle, tosin noidanpolttajia olisi pitänyt varoa nykypäivää enemmän. Onhan nytkin kyllä lasut ja sossut eli siinä mielessä hienot perinteet jatkuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BLM mellakoiden ja Ohisalo/Haaviston ISIS projektien myötä minulla alkoi iltaisin sydämentykytykset ja hengenahdistusoireet. Aina kun on juuri nukahtamassa, niin pulssi nousee ja haukon henkeä. Ei hyvä...
En tee ylitöitä ja laitan puhelimen vapaa-ajalla äänettömälle. Illat ja vkl on siis kiireetöntä aikaa :)
1 ainoa tuttu valittaa että ei saa mua kiinni. Saisi kyllä, mutta monesti jätän vastaamatta koska en hänen jorinoitaan niin usein jaksa kuunnella.
Ei kannata ottaa noita lööppien hehkuttamia asioita ihan noin tosissaan. Elämä on aina ollut paskaa, ja se on sitä jatkossakin. Jokainen tekee juuri sen verran kuin ehtii ja viitsii. Jos se ei riitä jollekkin, niin se on hänen ongelmansa. En minäkään stressaa, jos en ehdi vaikka vastaamana puhelimeen lounaani tai vessakäynnin aikana. Esimiehelle/työkavereille/sukulaisille soitan takaisin kun ehdin, muut saa itse soittaa uusiksi.
Älä lue uutisia niin paljon. Se auttaa heti.
Ja muutakin median ja somen käyttöä kannattaa rajoittaa.
Ikävien uutisten tulva on nykyään niin tyrmäävä, ettei ole mikään ihme jos jo vähän väsyy ja ahdistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ainoa.
Ei vaan. Pistä puhelin kiinni ja unohda maaailma. Helpottaa.
Ei ahdista. Kaikki hyvin ja aina paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ainakin ihmetyttää tää Helsingin kantakaupungin tekokiireellisyys. Onneks en asu siellä. Lähiöissäkin on jo piirun verran lungimpaa ja nyt en puhu lähiöiden mamujengeistä.
T: junantuoma yliopisto-opiskelija
Tuntuuko teistä todella tuolta vaikka pandemia on hiljentänyt koko yhteiskunnan (no ehkei tiettyjä työpaikkoja vaikka hoitoalalla) mutta luulisi että muuten jokaisen elämä olisi rauhoittunut?
Joo en minäkään tämän kiireen kultin vaatimuksiin oikein pysty.