Mitä korkeampaa koulutusta vaativa tehtävä, sitä vähemmän poissaoloja töistä

mutta puolesta välin alaspäin ammatit ovat fyysisesti raskaita, jotkut jopa vaarallisia, joten ihan ymmärrettävää tuo sairauspäivien määrän ero.

Toinen asia on sijaisten saatavuus. Jos teet ns. asiantuntijatöitä työt odottavat sinua kun palaat sairaslomalta ja kiire on entistä pahempi kun deadlinet painaa päälle.



Jos oot esimerkiksi keittiöapulainen ei ne työt kasaudu viikon sairaslomaasi vaan joku muu tekee ne puolestasi.



Yleensäkin näissä keskiarvoissa kannattaa muistaa että pieni vähemmistö työntekijöistä pitää valtaosan sairaspäivistä. Eli ei kaikki siivoojat sairasta sitä 30 päivää, siellä on osa jotka sairastaa sen 100-200 päivää vuodessa ja moni ei vastaavasti ollenkaan.

Anoppi on lähihoitaja ja joka kuukausi töistä pois milloin mistäkin syystä. Olen ihmetellyt, että mitä ne siellä töissä oikein ajattelee, kun yksi on koko ajan jollain saikulla. Tiedän myös, että anoppi ei viihdy töissään, mutta kumpi on muna ja kumpi kana? Tuleeko sairastelut siksi, että ei jaksa vai siksi että haluaa olla poissa töistä ja siksi ottaa herkästi lomaa?



Itse olen aineenopettaja, enkä edes muista koska olisin ollut pois töistä oman sairastelun takia. Lasten sairasteluiden vuoksi kylläkin, mutta en omien. Meillä on huonosti sijaisia saatavilla, joten en halua jättää oppilaita ja työkavereita pulaan, ellei ole aivan pakko. Nuha ja yskä eivät ole este töihin menolle, kuume vasta, mutta sekin nousee aina vain lomilla tai viikonloppuna jostain syystä... Ja pidän työstäni paljon, mikä sekin vaikuttanee asiaan.

mutta onko kenellekään tullut että nuo jotka sairastavat paljon tekevät myös fyysisiä töitä? Siellä oli päivähoitajat esimerkiksi jotka työssään saavat kaikki mahdolliset nuhat ja mahataudit...Siivoojat joiden tuki- ja liikuntaelin sairaudet..

Toki myös lääkärit työssään törmäävät kaikkiin mahdollisiin tauteihin..

Toki myös työn motivoinnilla on vaikutusta asiaas, mutta mielestäni myös fyysisyydellä..

ei kai esim. hammashoitajan työ ole fyysisesti vaativaa?

Minäkin olen aineenopettaja ja olen näiden kymmenen vuoden aikana ollut sairauslomalla 0-3 päivää vuodessa. Menen töihin, jos pysyn tolpillani.

kyllä muista koska olisin ollut edes tuota kymmentä päivää pois töistä! Ehkä max. 5 per lukuvuosi.

onhan tuo nyt tiedettyä, että vähemmän koulutetuilla ei ole sillä tavoin vastuuta työstään edes sillä tasolla, että miettisi, miten työt järjestetään poissaolon aikana. Lisäksi heissä esiintyy pinnareita paljon enemmän ja tunnetusti saikkuahan voi hakea mistä vaan. Tämä yleistys, joukossa on ihan fiksujakin, mutta keskinmäärin enemmän kuvailemaani porukkaa.

Sairastan tosi paljon flunssia, keuhkoputkentulehduksia ja pidän kirjaa sekä sairastamisesta (5-6 tautia/v) että poissaolopäivistäni. Ja viime vuoden saldo oli 10 sairaspoissaolopäivää. Olin välillä tosi kipeänäkin töissä, mutta myös kotona sairastamassa ja mielestäni normaalin 1-2 flunssaa fuodessa sairastavban ei pitäisi saada kokoon noin paljoa sairaspoissaoloja kuin listassa on.



Kyllä ne päivät taitavat kertyä niiltä henkilöiltä, joilla on vakavampia sairauksia.

Flunssassa, mahataudissa jne. ollaan ihan poikkeuksetta töissä. Yleensä vasta korkea kuume saa meidät jäämään sairaslomalle, sittenkin vain päiväksi, pariksi. Pää kainalossa tullaan töihin ja valitettavasti esimiehetkin siihen suorastaan kannustavat. Tokihan lääkäreillä on keskiveroa paremmat dropitkin eri tauteihin, mutta silti soisi työympäristön kannustavan enemmän siihen, että sairaana ei saa töissä olla.

t. lääkäri, joka oli viime vuonna 1 päivän poissa töistä, mutta päivystikin tosi pahassa flunssassa

ja sairastuvuus sen takia on suurempaa. Samoin opettaja voi ottaa joskus päivän rauhallisestikin, kun taas siivoojan on pakko olla liikkeessä - se ei ole sairaana oikein mahdollista.



Itse olen aineenopettaja ja tosiaankin menen töihin vaikka pää kainalossa, kun ne korjaus- ja suunnittelutyöt jäävät kuitenkin minun tehtäväkseni ja asioiden järjestäminen sijaista varten (jos sellaisen sattuisi saamaan) on mielestäni raskaampaa kuin töihin meno itse. Matalampaa koulutusta vaativilla aloilla joku toine vain tekee ne työt (tai ne jäävät tekemättä), mutta ne eivät yleensä ole saikun jälkeen odottamassa.



Ja kyllä opettajatkin muuten ovat aikamoisessa pöpöpesässä koko työpäivänsä...

osalla lääkäreistä palkkaa koostuu ns "nuppikorvauksesta" eli jos ei ole potilaita ei ole palkkaa...

mitä korkeampi koulutus, sitä edesvastuuttomampi ja itsekkäämpi asenne?!

Istumatyötä voi tehdä flunssassa ja jalka paketissakin.



Itse olen psykologi ja sairastamaan jäämisen kynnys on suuri, koska poissaolollani aiheuttaisin sen, että sihteeri aloittaisi aamunsa perumalla asiakkaat. Ne asiakkaat, jotka olisivat jo ehtineet lähteä jostain maaseudulta ajelemaan kohti kaupunkia, yrittäisi ehtiä tutkimaan kollegani, jolla on kalenteri täynnä omia potilaita. Peruttujen potilaiden lääkärinkäynnit siirtyisivät, koska psykologin tutkimus on tekemättä. Ja minähän ne perutut potilaat ottaisin vastaan myöhemmin ja jonot kasvaisivat, tai sitten yrittäisin saada ajat ujutettua täyden kalenterin rakosiin. Näistä syistä minun on myös vaikea lähteä hakemaan sairastavaa lasta kesken päivän, onneksi mieheni on sellaisessa toimistotyössä, josta voi lähteä. En pidä sinänsä itseäni korvaamattomana, mutta lyhyisiin sijaisuuksiin ei tekijöitä löydy - pidempiin äitiysloman sijaisuuksiin yms. toki löytyy.

mitä korkeampi koulutus, sitä itsekeskeisempi ja vastuuttomampoi ihminen.



siis lääkäri sairaana ja hoitamassa toisia sairaita?! suorastaan epäeettistä!

Sairauspoissaoloja tosi vähän. Sairas olen kyllä ollut.

Kynnys jäädä lomalle on korkea koska se koskettaisi 4 hoitolasta ja heidän 8 vanhempaa (mahdollisesti koskettaa heidän työpaikkojaan.

Koskettaa myös päiväkodin kahta ryhmää, niiden lapsia ja koko päiväkodin henkilökuntaa.