Jo 80-luvulla pitkäaikaistyötön laitettiin työskentelemään kehitysvammaisten kanssa

Ehkä samasta syystä kuin silloin 80-luvullakin.

Kasarilla oli työllistämistöitä julkisella puolella, siis työpaikkoja, joihin saattoi ottaa työttömän, joskin työttömyysprosentti oli niin alhainen, että niille oli hädintuskin tarvetta. Työpaikan sai käytännössä, kun käveli ovesta sisään. Erästä perhetuttavaa lainaten; irtisanouduit yhtenä päivänä, ja toisena olit jo toisessa työpaikassa.

Silloin maksettiin työttömyyskorvausta, siis korvausta työttömyydestä. Työttömyys nähtiin taloussuhdanteellisena ongelma, ei työttömän pään sisäisenä ongelmana, joka vaati näitä ihmeellisiä työnhaun opetteluita, sosiaalistumisia työpajoilla ja mitä ihmeellisimpiä kommervenkkeja- Työttömyys oli sen verran harvinaista, että käytännössä se ei kiinnostanut poliitikkoja eikä vaikuttajia. Kukaan ei jauhanut "menetetyistä sukupolvista".

Kaikki muuttui ysärillä, joten epäilen aloitusta.

Kasari tarkoittaa juutalaista joka kieltää Jeesuksen .

Totanoin . Kehitysvamma alan koulutukset . Voi tutustua niihin . Vammaisilla joita jotkut tänne synnyttää , on monia sairauksia . On myös kolarin uhreja sekä mm.talidomilapset . Heillä on sama perushoito kuin tavallisilla ihmisillä sairaaloissa ,siihen vaaditaan koulutus .

80-luvulla oli vähemmän narkomaaneja ja muita vastaavia joita ei kyllä kannata päästää yhtään mihinkään missä niillä on mahdollisuus varastaa tavaraa taikka rahaa.

Noista 80-luvun tukitöistä sai palkkaa, työnantaja sai työllistämistuen työntekijän työttömyydesn keston perusteella. Harjoittelut tulivat 90-luvulla ja silloinkaan ei vielä ihan ketä tahansa lähetetty harjoitteluun. Harjoittelusopimuksia myös saatettiin purkaa, jos huomattiin esim. että harjoittelija on työpaikalla yksin, työvoimaviranomaisen puolelta. Palkka motivoi aina. 

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla oli työllistämistöitä julkisella puolella, siis työpaikkoja, joihin saattoi ottaa työttömän, joskin työttömyysprosentti oli niin alhainen, että niille oli hädintuskin tarvetta. Työpaikan sai käytännössä, kun käveli ovesta sisään. Erästä perhetuttavaa lainaten; irtisanouduit yhtenä päivänä, ja toisena olit jo toisessa työpaikassa.

Silloin maksettiin työttömyyskorvausta, siis korvausta työttömyydestä. Työttömyys nähtiin taloussuhdanteellisena ongelma, ei työttömän pään sisäisenä ongelmana, joka vaati näitä ihmeellisiä työnhaun opetteluita, sosiaalistumisia työpajoilla ja mitä ihmeellisimpiä kommervenkkeja- Työttömyys oli sen verran harvinaista, että käytännössä se ei kiinnostanut poliitikkoja eikä vaikuttajia. Kukaan ei jauhanut "menetetyistä sukupolvista".

Kaikki muuttui ysärillä, joten epäilen aloitusta.

Heti kun cuckoomus pääsi hallitukseen lopetettiin työllisyystyöt ja samalla alettiin syyllistää työttömiä. Uusliberalismin väri on sinipuna

Vierailija kirjoitti:

Noista 80-luvun tukitöistä sai palkkaa, työnantaja sai työllistämistuen työntekijän työttömyydesn keston perusteella. Harjoittelut tulivat 90-luvulla ja silloinkaan ei vielä ihan ketä tahansa lähetetty harjoitteluun. Harjoittelusopimuksia myös saatettiin purkaa, jos huomattiin esim. että harjoittelija on työpaikalla yksin, työvoimaviranomaisen puolelta. Palkka motivoi aina. 

9e orjatyöt tulivat vasta velvoittavaksi 2006 jolloin Demari Filatov ne työministerinä keksi ja samalla sääti ikikarenssin. Demarit ovat aina kyykyttäneet työttömiä. Nyt Marin ja Haatainen laittaa karenssin uhalla työttömät tekemään turhia hakemuksia ja juoksemaan 2 viikon välein työkkärissä.

Jaa-a. Kyllä minut laitettiin 80- ja 90-luvuilla työllistämistuella töihin. Se tarkoitti sitä että työaika ja -palkka oli jotain 80% täysiaikaisen palkasta. Toki silloinkin saattoi käteen jäädä vähemmän kuin ansiosidonnaisesta, kun työmatkakulut miinusti kun aina joutui toiseen kaupunkiin.

Kehitysvammaisten kanssa olen työskennellyt vain ollessani kouluavustajan tuuraajana laitoksessa. Tosin johonkin työpaikkaan nyt joku huonommin pärjäävä työkokeilija sattui työkaveriksi.

Kiitän onneani etten ole koskaan joutunut näihin 9€/päivä-orjahommiin, vaan minut pukattiin minimieläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Noista 80-luvun tukitöistä sai palkkaa, työnantaja sai työllistämistuen työntekijän työttömyydesn keston perusteella. Harjoittelut tulivat 90-luvulla ja silloinkaan ei vielä ihan ketä tahansa lähetetty harjoitteluun. Harjoittelusopimuksia myös saatettiin purkaa, jos huomattiin esim. että harjoittelija on työpaikalla yksin, työvoimaviranomaisen puolelta. Palkka motivoi aina. 

80-luvulla olin ns. nuoriso(?)työllistetty keskuslaitoksen terapiatalossa, koska minulla oli kotiteollissuuskoulu käyty. Alussa siis sen kehitysvammaisohjaajan "apuohjaajana", se poiki 3 seuraavan vuoden ajalle kehitysvammaisohjaajan pitkäaikaisiakin (esim. äitiysloma) sijaisuuksia: kudonta,ompelu,nahkatyö,leikkitoiminta,köksä,"teollisuustyö"(ruuvit reikiin ja pussitus, sanomalehtien sivujen avaaminen kukkakauppiaille... Tuohon aikaan minulla ei ollut edes lankapuhelinta, vaan "pomo" tuli kotiovelta kutsumaan töihin:-)

Onhan noilta vuosilta vähemmän kivojakin muistoja: huollettavat (nyk. asiakkaat) heitteli tuolilla, kuristi... mutta suurimmaksi osaksi kehitysvammaiset olivat hyväntuulisia, ihania persoonia!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä samasta syystä kuin silloin 80-luvullakin.

1980- ja 1990-luvuilla ja 2000-luvun alussa oli vielä hyviä työllistämistöitä, joissa palkka ja työaika saattoi olla 85 % ammatin ja koulutustason mukaisesta työstä. Työttömät pääsivät myös suhteellisen säännöllisesti 6 kuukaudeksi töihin kaupungin tai valtion hommiin, ja ne olivat yleensä aivan mielekkäitä töitä, joihin tarvittiin tekijöitä.

Nykyisin palkkatuki on enää 50 % ja työn pitäisi olla semmoista, joka on hakijan oman vahvuusalueen ulkopuolelta eikä semmoista työstä, jossa hän tietää olevansa hyvä.