Gradu ja väitöskirja

Maisterivaihe sinällään on kaksivuotinen, joka sekään ei ole pelkkää gradua. Väitöskirja on aika hemmetin paljon laajempi ja vaativampi kokonaisuus.

No ei kyllä mitenkään. Jos teet väikkärin pituisen gradun olet tehnyt todella paljon "ylimääräistä" työtä. Toki jos haluat jatkaa sitten lisuriin/väikkäriin niin onpa valmiiksi tehtyä työtä sitten. :)

Pituus ei ole väitöskirjassa oleellinen vaan se, että tuotat uutta tieteellistä tietoa. Voit kirjoittaa vaikka kymmenen gradun verran asiaa, mutta jos vaatimus ei täyty, ei tule väittäriä.

Opintopisteinä tohtorikoulutuksen laajuus on suunnilleen 250, josta itse väitöskirjan osuus on suunnilleen 200. Gradun laajuus on yleensä 30 opintopistettä.

Vierailija kirjoitti:

Pituus ei ole väitöskirjassa oleellinen vaan se, että tuotat uutta tieteellistä tietoa. Voit kirjoittaa vaikka kymmenen gradun verran asiaa, mutta jos vaatimus ei täyty, ei tule väittäriä.

Ei tässä kysytty pituutta vaan työmäärää.

Vierailija kirjoitti:

Opintopisteinä tohtorikoulutuksen laajuus on suunnilleen 250, josta itse väitöskirjan osuus on suunnilleen 200. Gradun laajuus on yleensä 30 opintopistettä.

Oho, hupsista, ai siinä on noin valtavan ero? En olisi uskonut.

-ap

Heh, ei sinne päinkään! Jos teet oikein hyvän gradun, siitä voi saada muokattua yhden tieteellisen artikkelin. Väitöskirjassa on taas vähän alasta ja yliopistosta riippuen kolme artikkelia + yhteenveto-osuus. 

Vierailija kirjoitti:

Heh, ei sinne päinkään! Jos teet oikein hyvän gradun, siitä voi saada muokattua yhden tieteellisen artikkelin. Väitöskirjassa on taas vähän alasta ja yliopistosta riippuen kolme artikkelia + yhteenveto-osuus. 

Jos siis tekee nipputyön. Monografia on toki edelleen mahdollinen, mutta ehkä tuo artikkeliesimerkki auttaa hahmottamaan skaalaa.

Vierailija kirjoitti:

Heh, ei sinne päinkään! Jos teet oikein hyvän gradun, siitä voi saada muokattua yhden tieteellisen artikkelin. Väitöskirjassa on taas vähän alasta ja yliopistosta riippuen kolme artikkelia + yhteenveto-osuus. 

Tuo kolme on siis minimi, usein niitä artikkeleita on enemmänkin. Itsellä oli neljä.

Väitöskirjaan pitää tehdä aina myös tutkimustyötä. Gradussa se ei ole välttämätöntä.

Minä tein gradua varten tutkimustyötä, joten periaatteessa olisin voinut sen tutkimuksen pohjalta kirjoittaa artikkelin, jonka olisin voinut liittää osaksi väitöskirjaa, jos olisin tohtorin tutkinnon tehnyt.

Lisäksi väitöskirjaa tehdään usein joko apurahalla tai työsuhteessa yliopistolle tai muuhun projektiin. Toki suomalaisen tieteen rahoittamisen realiteetit monesti tarkoittavat, että väikkäriä tehdään ajoittain muiden töiden ohella. Väitöskirjan työmäärä vastaa kuitenkin on kuitenkin monen vuoden täyspäiväistä työskentelyä ja on siten ns. oikeaa työtä toisin kuin gradu.

Graduni oli väitöskirjan tasoinen uusine tutkimuksineen. Se julkaistiin lehdistötiedoitteineen, ja lehdistö soitteli kovasti asiasta.  En kuitenkaan jatkanut alaa vaan siirryin ihan muihin hommiin. 

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä mitenkään. Jos teet väikkärin pituisen gradun olet tehnyt todella paljon "ylimääräistä" työtä. Toki jos haluat jatkaa sitten lisuriin/väikkäriin niin onpa valmiiksi tehtyä työtä sitten. :)

Ei niitä väikkäreitä arvostella sen peruseella miten paljon niissä on sivuja.

Jos tekee sisällöllisesti saman laajuisen gradun kuin väitöskirja, niin käy mielessä, että onko ymmärtänyt tehtävän antoa. - Ja jos gradulla on ollut, niin kuin sillä pitäisi olla työn (e. ässä gradun) ohjaaja, niin hänen tulisi minusta kertoa ja ai huomauttaa opiskelijaa, että jos hän oikeasti omaa huomattavaa intohimoa tutkimuksen tekoon, niin sen sijaan että pyrkisi "täydelliseen graduun", jota voisiatsiin oikeastaan pitää jo väitöskirjana, niin, että opiskelija olisi teitoinen, vähempikin työ riittäisi laudaurin graduksi.

ja, etä opsikelija  voisi mahd pian gradun valmistumisen jälkeen kohdiisaa intonsa ja  kiinnostukensa siihen, mitä kusutaan väitöskirjaksi.

Mutta väitöskirjakin on yhä useammin vain "pakollinen paha" joka on monesi "vain" tehtävä, jos tai kun mielii mm.  yleisesti arvostetun "oikean tutkijan" uralle.

Eli ts. ei siitä väitöskirjasta(kaan) ole tarkoitus tehdä maailman lopun selitystä. Tai mahduttaa lukemaon määrä vastauksia ja/ tai uusia tieteellisiä löytöjä yksien kansien väliin. Sen monesti arvostettavamman tieteen ja tieteellisten löytäjen ja keksintöjen "tekeminen" tapahuu yhä useammin vasta väiöskirjan teon jälkeen. Voisikin sanoa, etä väitöskirja on eräänlainen ajokortti, jonka suoritamien antaa yleisen hyväksynnän sille, että n.n on kykenevä itsenäiseen ja tieteelliseen tutkimustyöhön.      

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Graduni oli väitöskirjan tasoinen uusine tutkimuksineen. Se julkaistiin lehdistötiedoitteineen, ja lehdistö soitteli kovasti asiasta.  En kuitenkaan jatkanut alaa vaan siirryin ihan muihin hommiin. 

Ok... just. 

Kuten aikaisemmin sanottu, on väitöskirja useimmiten kolme tai neljä artikkelia + yhteenveto (+ n. 55-60 op tohtoritason kurssiopintoja). Jokaisessa artikkelissa pitää olla ns. uutta tutkimusta, eli gradusi vastaa maksimissaan 20-25% väitöskirjasta. 

Tarkoitushan on, että kaikki artikkelipohjaisen väitöskirjan tuotokset julkaistaan erillisinä julkaisuina, mutta useimmiten väitöskirjatutkijat saavat n. kaksi julkaistua. Alan tiedelehdissä (journaaleissa) on myös pikkaisen eri kriteerit, kuin joissain lehtiartikkelissa tai "lehdistötiedotteessa" ja korkeimmissa JUFO -tasoissa on erittäin kova kilpailu - sinne on turha kuvitella gradulla pääsevänsä (ellei oma gradu ole osa laajempaa tutkimusta, jolla saattaa saada nimensä julkaisuun, jossa päävastuu on muilla tohtoritason kirjoittajilla). Alemmille JUFO -tasoille, joilla ei akateemisin silmin ole mitään merkitystä, voi päästä myös yksin kirjoitetulla hyvällä gradulla.

Itsellä meni 5 v DI-tutkintoon ja 6 v tohtorintutkintoon. Ja jälkimmäisen aikana tein kyllä rutkasti enemmän töitä, vaikka DI-tutkinto olikin huippuarvosanoilla.