Psyyke ei kestä enää elämää eikä arkea.
Olen 33v ja tämä arki ja elämä on pelkkää tervenjuontia. Tilanteen on moneen kertaan vaihtunut paljon on tapahtunut silti elämänhalu on jo 11 vuotta ollut täysin nollissa.
En vain kestä enkä tykkää nykyajan yhteiskunnasta, en ihmisistä enkä koe eläväni luonnollista elämä.
Nykyajan elämä vie liikaa mehuja pois ja on aivan liian vaativa. En ole masentunut ja silti kävin terapiassa, minua ei voi auttaa mitrnkääm kun olen vain kyllästynyt tähän ilmapiiriin ja nykyaikaan.
Kaikki on niin merkityksetöntä, ohimenevää ja tylsää, nykyään. Ylipäätän tuntuu että ihmisetkin ovat vain kertakäyttösiä.
Vaikee löytää motivaatio elämiseen kun kaikki on nykyään pirstaloitunutta, tietoyhteiskunta silti elämä on liian helppo kun kaikki on yhden klikkauksen päähän.
Kunpa en enää heräis. Nykyelämä on aivan liian kuormittavaa henkisesti
Kommentit (18)
Kokeile aswagandhaa 0,5 grammaa aamuisin. Kuulostaa hippitouhulta, mutta toimii. Laskee todistetusti kortisolia ja tekee seesteisen olon(malta jatkaa kokeilua ainakin pari viikkoa. Myös henkilökohtainen kokemus, niin jaksan mainostaa.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3573577/
Ja ei ole pahan hintaista. Prismasta saa vuoden annokset alle kympillä ja netistä vielä edullisemmin.
Ollut ihan samanlaisia ajatuksia. Ihmiset ja yhteiskunta on itsessään jo niin vastenmielisiä että menee mielenkiinto olla tuottavana osana tätä. Tekis mieli paeta vaan jonnekkin omiin oloihin. Sais olla jossain sellanen 80-luvun city. Ei yhtään älyluuria eikä muutakaan nykymaailman tuotosta. Ihmiset ei siellä olis ehkä loppupeleissä juuri sen parempia mut olis ainakin vähän takapakkia tästä helvetistä ja omaan napaan tuijotuksesta.
No, tee jotain konkreettista muuttaaksesi tilannetta. Jos et tiedä mitä, niin mieti. Keksit kyllä. Nykyajan hapatusta kysellä netistä.
Sitten vaan ostamaan jokin mökin rähjä keskeltä perähikiää. Sinne ne kaikki muutkin elämään kyllästyneet itseään etsivät naiset menee voimaantumaan.
Pyyhi elämäntaulu tyhjäksi ja aloita uudestaan. Yleensä muutto ja maisemanvaihto auttaa. Ehkä sinulle ei sovi isot kaupungit, vaan pienempi alue on sinulle rauhallisempi ja kodikkaampi ympäristö. Olisi ehkä syytä tehdä töitä myös itsensä ja oman mielensä kanssa. Kun voi henkisesti hyvin, on sopeutuminen paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Sitten vaan ostamaan jokin mökin rähjä keskeltä perähikiää. Sinne ne kaikki muutkin elämään kyllästyneet itseään etsivät naiset menee voimaantumaan.
Mä tein just näin, ja ainakin mulle sopeutuminen mökkeilyturneen jälkeen kaupunkiin, palavereihin, yhteiskuntaan ja työelämään oli entistä rankempaa.
ehkä pari päivää jaksoin iloita siitä, että ei tarvinnut lämmittämiseen takkaa ja ei tarvinnut pilkkoa puita ja ei tarvinnut lämmittää saunaa kun halusi peseytyä. kuinka kaikki tapahtui vain napista painamalla. mutta sen jälkeen iski tämä tyhjyyden tunne.
se on jännää, että syrjäisellä mökillä, keskellä erämaata, mulla ei ikinä ollut "tyhjyyden ja tarkoituksettomuudentunnetta".
toisaalta sinne erakoituu helposti.
Niin kyllä se luonto maadottaa vaan pääkoppaa monella tavalla. Ainakin kannattaa kokeilla miten se vaikuttaa.
Jos onnistuu ni vuokraa jonkun mökin tai lähtee teltaillee.
Ei ihmistä ole luotu tällasee nykyelämään.
Toisaalta osa varmasti tarvii niitä sosiaalisia kontakteja että on psyyke kuosissa ja siihen ei erakkoilut ole ratkaisu.
Miten olisi vaikka maanviljely tai joku eläintilan perustaminen, alpakkatila tms.? Ei tarvitsisi olla ihmisten kanssa niin paljon tekemisissä.
Hyviä ideoita mutta millä rahalla?
Paras lääke tähän on vanha veteraanimallin talo maaseudulta omalla isolla tontilla ja mielellään avarilla maisemilla. Ikkunan viereen pitkä pöytä ja pitkät penkit. Aamusella kun heräät, keität kahvit ja juot ne siinä pöydässä katselleen pihalintujen puuhailua ulkona. Kahvilukemiset paperisessa muodossa.
Kävin Sveitsin Genevessä lomalla ennen koronaa, ihana kaupunki ja seutu muutenkin. Kävin eräässä putiikissa, siellä nuori nainen kyseli mistä olen, kerroin, jatkoimme jutustelua, hän sanoi, että hän ei ymmärrä miksi ihmiset tulevat Geneveen lomalle, koska hänen mielestään Geneve on tylsä eikä siellä ole mitään tekemistä. Itse taas näin asian toisin, voisin jopa asua siellä. Paljon parempi vaihtoehto Suomelle. Mutta näinhän se menee, ihminen sokeutuu ympäristölleen vaikka se olisi kuinka kaunis ja upea tahansa. Itse pidän Genevestä, sopisi juuri minulle asuinpaikaksi.
Muutos on susta kiinni. Maailma ei muutu, joten sun on tehtävä se. Muuta pienempään kaupunkiin tai kylään. Siellä on rauhallisempaa. Mitä teet työksesi? Haluatko jatkaa samaa alaa? Opiskele jotain uutta. Vaikkapa fysioterapeuttina on suht rauhallinen työ, asiakkaita löytyy sieltä Perähikiältäkin ja niitä riittää, kun porukka vanhenee. Palkkakin riittää hyvin, jos asuu korvessa. Työt loppuu, melkein minuutilleen kun viimeinen potilas lähtee kotiin, eikä tarvitse miettiä mitään projektien aikataulua vapaa-ajalla. Tai puutarhuri. Koirankouluttaja. Sulla on kaikki langat käsissäs, nyt vaan rohkeesti teet irtioton!
Mä en jaksa jatkuvaa negatiivista ilmapiiriä. Helsingissä on tosi ankeeta!
Voimia ja jaksamista teille! Te pärjäätte kyllä! Koska en halua teidän vaipuvan totaaliseen masikseen. Olette rakkaita, just sinäkin siellä, maani asukas, olet Tärkeä :)
Ainakin mulle tämä korona tekee elämästä raskasta ja ankeaa.
Nyt kun ei voi tai uskalla tehdä ja mennä.
Ehkä sitten on paremmin kun tämä menee ohi.
ÄR AA KOO AA ÄS... kulta kultasein, mä turhan reissun sinne tein, vain täällä tuoksuu havupuu ja paistaa vanha kunnon kuu, se onkin onni että saan taas maalla kuuta tuijottaa ja rakastaa.... Aplle hyvää matkaa maalle-se vedetön,sähkötön mökki taitaa olla paras ensiapu kaupunkiahdistukseen.
Muuta uuteen ympäristöön joko Suomeen tai ulkomaille. Opiskele.