Lue keskustelun säännöt.
Äidilläni on alzheimer ja minulla palaa pahasti pinna!!
Ainoa Lapsi
21.10.2020 |
Kai kaipaan jotain tukea täältä. Äidilläni diagnosoitiin aiemmin tänä vuonna alzheimer. Olen (onnekkaasti) ainoa lapsi. Jeesin äitiäni sen kun pystyn, soittelen monta kertaa päivässä, näen häntä miltei päivittäin, hankin kotisiivousta ym ym...mutta nyt alkaa palaa pinna. Tottakai hän toistaa asioita, ehkä noin 5-10 kertaa saman puhelun aikana. Lisäksi hänestä on tullut ahdistunut masentunut ja äreä. Valittaa koko ajan miten yksin on, vaikka oikeasti hän ei ole kyllä yksinäistä vanhusta nähnytkään koska minä ja perheeni asumme miltei vieressä.
Olen jaksanut äitiä aika hyvin tähän asti, mutta nyt töissäni on melko haastavaa ja perheen pyöritys lisäksi niin minultakin alkaa pinna mennä. Tietysti ei saisi suuttua, mutta eilen sanoin kyllä että en JAKSA TÄTÄ JANKKAAMISTA!! (josta äiti tietty loukkaantui ja sain itsekin hirveän morkkiksen.
Mitä tässä kannattaisi tehdä. En tiedä mitä apuja edes kaupunki tarjoaa koska hänellä on niin hyvä eläke, että ei varmaan mitään.
Kommentit (53)
Olet selvästikin tilanteessa jossa et voi mitenkään omin voimin pidemmän päälle jaksaa. Jo vaativatn työn ja perheen hoitaminen yhtäaikaa on kuormittavaa ja siihen päälle alzheimer-omainen, ei toimi...
Ainoa tapa on varmaan saada hänet hoivakotiin. Ei ole helppoa ja voi olla lisäksi kallista, mutta ei pidemmän päälle muuta keinoa.
Jos olisi monta sisarusta hoitamassa asioita, niin sitten ehkä voisi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hyvä eläke estä kaupungin palvelujen saamista. Niistä vaan pitää maksaa enemmän kuin pientä eläkettä saavat. Ota yhteyttä kaupungin kotipalveluun. Onkohan siellä mitään sellaista toimintaa, johon saisit äiti "päivähoitoon"? Silloin hänellä olisi seuraa ja virikkeitä ainakin päivän ajaksi.
Onhan lääkitys kohdallaan? Muistia lääkkeet eivät paranna, mutta käytösongelmiin voi olla apua.
Asumisjärjestelyjä kannattaa miettiä juuri nyt, vaikka ei varsinaisesti vielä niitä tarvitse. Tässä vaiheessa hän kuitenkin sopeutuu paremmin uuteen kotiin ja ympäristöön kuin sitten myöhemmin, kun ei enää pärjää itsekseen.
Just toi hoitolaitos on vähän niin ja näin, koska epäilen ettei äiti suostu lähtemään. Kiikun kaakun on nyt tuon kotona pärjäämisen kanssa...syö ja peseytyy itse yms. mutta ostaa vain paria samaa ruokaa kaappiin jos en hänelle vie muuta, ei osaa maksaa itse laskuja, osaa vain tietyn lenkkireitin...
...ehkä kuitenkin selvittelen niitä laitoksia. Ainakaan siellä ei ole niin yksinäistä.
Täysin itse kustannettuna nuo hoivapaikat on varmaan luokkaa 4000-5000e/kk, pk-seudulla ehkä halvimmillaan tuo 5000e/kk, kaikkine kuluineen. Jotain voi saada sinun perheen kotitalousvähennyksiin ja lisäksi kaupungista riippuen voi kai saada palveluseteleitä. Ja olikos Kelallakin joku pienehkö tukimuoto?
Kannattaa nyt heti alkaa selvittää tuota taloudellista puolta.
Alzheimer potilaan omaisena sanoisin, että ota nyt kuitenkin yhteys sinne kaupungin vanhuspalveluihin, Eläkkeellä ei ole muuta merkitystä palvelujen suhteen kuin hinnoittelu. Ainakin nyt jotain päivätoimintaa äitisi tarvitsee, että saa päiviin sisältöä, ihmiskontakteja ja tekemistä. Noissa usein on kuljetuspalvelu mennen tullen. Sitten se kotihoito, että joku tosiaan käy päivittäin katsomassa, että lääkeet ja ruuat on syöty. Ja patistelee suihkuun ja siivoamaan kotia. Kaikki liikunta on tuossa vaiheessa tärkeää. Ja hanki itsellesi tietoa tuosta taudista, se helpotti ainakin omaa ärtymystä kun ihan sai lukea sen, mikä kuuluu taudinkuvaan ja mikä ei. Ja sitten vaan välillä et vastaa. vaikka se pahalta tuntuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap kirjoitti:
Just toi hoitolaitos on vähän niin ja näin, koska epäilen ettei äiti suostu lähtemään. Kiikun kaakun on nyt tuon kotona pärjäämisen kanssa...syö ja peseytyy itse yms. mutta ostaa vain paria samaa ruokaa kaappiin jos en hänelle vie muuta, ei osaa maksaa itse laskuja, osaa vain tietyn lenkkireitin...
...ehkä kuitenkin selvittelen niitä laitoksia. Ainakaan siellä ei ole niin yksinäistä.
Noita päivätoimintoja kannattaa selvitellä.
Yksityisen kotihoidon päivittäiset käynnit olisi järkevin. En usko, että pääsee vielä mihinkään hoivakotiin.
Yksityinen kotihoito siksi, että ei vaihdu koko ajan hoitaja. Suosittelen vahvasti. Hoitakan kanssa voi käydä vaikka kävelyllä tai ihan mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alzheimer potilaan omaisena sanoisin, että ota nyt kuitenkin yhteys sinne kaupungin vanhuspalveluihin, Eläkkeellä ei ole muuta merkitystä palvelujen suhteen kuin hinnoittelu. Ainakin nyt jotain päivätoimintaa äitisi tarvitsee, että saa päiviin sisältöä, ihmiskontakteja ja tekemistä. Noissa usein on kuljetuspalvelu mennen tullen. Sitten se kotihoito, että joku tosiaan käy päivittäin katsomassa, että lääkeet ja ruuat on syöty. Ja patistelee suihkuun ja siivoamaan kotia. Kaikki liikunta on tuossa vaiheessa tärkeää. Ja hanki itsellesi tietoa tuosta taudista, se helpotti ainakin omaa ärtymystä kun ihan sai lukea sen, mikä kuuluu taudinkuvaan ja mikä ei. Ja sitten vaan välillä et vastaa. vaikka se pahalta tuntuukin.
Kaupunkien kotihoito on yleensä surkeaa, voi toki olla kaupunkien välisiä eroja tässä. Mutta pahimmillaan sitä että ne hoitajat käy 5 min kääntymässä 2x päivässä. Ja sekin voi olla TOSI KALLISTA! Hoitajat voi vaihtua ihan koko ajan ja välillä tulee täysin kädetöntä porukkaa ovesta siihen. Itselläni aika karuja kokemuksia yhden kaupungin osalta tästä. Ehkä siinä kaupungissa toiminta oli jotenkin täysin aliresurssoitua suhteessa palvelutarpeeseen... Yllättävää oli se kuitenkin, että palvelu oli varsin kallista, jos oli hyvä eläke.
Suosittelen ennemmin yksityistä kotihoitopalvelua jos henkilöllä on hyvä eläke.
Kannattaa jo alkaa kyselemään äitille paikkaa joka pystyy huolehtimaan hänestä, kun alkaa tuntua ettet handlaa tätä. Hän ei ehkä tuntisi oloa edes yhtä yksinäiseksi hoitokodissa. Tiedät, että tämä asia ei tule paranemaan, vain pahenemaan. Jossain vaiheessa sinunkin pitää asettaa rajat sille mitä voit ottaa vastaan, itsesi ja perheesikin vuoksi. Älä uhraa omaa mielenterveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla auttaa se, että tarvittaessa muistutan itselleni, että se, että dementoitunut isäni ei ole tahallaan hankala, hän on sairas. Hän ei voi käytökselleen mitään, se käytös johtuu Altzheimerin taudista, ei siitä, että isäni niin haluaisi käyttäytyä. Lisäksi aina välillä myös yritän ajatella, miltä itsestäni tuntuisi, jos pääni ei pelaisi, koska ainakin omasta isästäni näkee ja tietää, että hän kyllä itse tajuaa tilanteen ja oikeasti välillä kärsii aivan suunnattomasti siitä, ettei muista, osaa ja pysty. Jos itse saisi valita, ottaisin oikeasti minkä tahansa fyysisen sairauden ja vaikka päätyisin sängyn pohjalle kuin vaihtaisin paikkaa isäni kanssa.
Ja tärkein eteenpäin auttava voima on se, että vaikka isälläni tänä kesänä oli ensimmäistä kertaa hetki, kun hän ei muistanut meitä lapsiaan ja keitä me olimme, ennen kuin hänen kanssaan rauhassa juttelin läpi, kuka kukin on ja lohduttelin, että emme me pahoita mieltämme, vaikka hän ei aina muistaisikaan, vaan kerromme aina tarvittaessa uudestaan, keitä olemme, hän on ja tulee aina olemaan se sama, rakas isä, joka lähti vapaahetoisesti valvojaksi luokkaretkille koulun kauheimman luokan kanssa, kun kukaan muu vanhempi ei koskaan "ehtinyt", oli joulupukkina urheiluseuran pikkujouluissa ja joukkueen johtajana mukana ties kuinka monella pelireissulla, opetti sahaamaan ja naulaamaan ja maalaamaan ja luotti siihen, että tytöt osaavat ihan siinä missä pojatkin, auttoi ja tuki ja antoi pohjan hyvälle elämälle. Kyllä minä näinä viimeisinä yhteisinä vuosina voin siitä hyvästä muutamankin ärstyksen ja harmituksen niellä.
Mun äidille piti tilata kotiin fysioterapeutti, joka käy ihan itsenäisesti kerran viikossa ja se 45 minuuttia on todellakin osoittautunut korvaamattomaksi avuksi. Ilman sitä ei pystyisi itse kävelemään enää edes wessaan. Kukaan muu - kotiapu ym - ei sitä tee, vaikka kuulemma kaupungin palkkalistoillakin on olemassa joku fysioterapeutti. Vaipat maksaa kaupunki, 6 kpl, mutta niihin täytyy olla varastotilaa muualla kuin eteisessä ja jonku täytyy ne sille järjestää, kun tulee 6 isoa pahvilaatikollista kerralla. Tilausta ei huolehdi kukaan, vaikka pyytää. Kyllä siinä sinuakin tarvitaan! Mut selvitä ensin liiat lääkkeet pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin turhautumisesi. Oma äitini on sairastanut Alzheimeria jo 13 vuotta. Kaikki nuo mitä mainitsit ovat hyvinkin tuttuja. Ajan myötä vielä vain pahenee. Kannattaa ottaa yhteyttä kaupungin/kunnan vanhustenhuoltoon. Kotihoito voi käydä 1-4 kertaa päivässä tarpeen mukaan ja auttaa monissa asioissa mitkä pitää sopia yhdessä.
Tavallisesti tämä alkaa kartoituksella, jossa ovat mukana vanhus, omainen ja vanhustenhuollon edustaja. Kotihoidon kaupunki/kunta hankkii yleensä ostopalveluna ja myöntää siihen myös tukea. Kotihoidon käynnit ovat nopeita 5-15min, joten se ei pysty tekemään kaikkea mutta auttaa silti paljon. Jos äitisi haluaa välttämättä asua kotona tämä voi olla hyvä vaihtoehto.
Hoitokoti on tietenkin toinen ja niihinkin kaupunki voi myöntää tukea, jos se ostaa paikan ostopalveluna. Näin korona- aikana hoitokoti on siitä ongelmallinen, etteivät omaiset pääse välttämättä käymään siellä. Oma äitini on nyt jo hoitokodissa ja tapaamiset mahdollisia vain ulkona.
Viimeistään nyt on oikea aika myös hankkia itsellesi edunvaltuutus.
Vierailija kirjoitti:
Täysin itse kustannettuna nuo hoivapaikat on varmaan luokkaa 4000-5000e/kk, pk-seudulla ehkä halvimmillaan tuo 5000e/kk, kaikkine kuluineen. Jotain voi saada sinun perheen kotitalousvähennyksiin ja lisäksi kaupungista riippuen voi kai saada palveluseteleitä. Ja olikos Kelallakin joku pienehkö tukimuoto?
Kannattaa nyt heti alkaa selvittää tuota taloudellista puolta.
Ei pidä paikkaansa. Tuo 5000 euroa on kustannus sellaisen henkilön hoidosta, joka tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa, siis ei pysty enää itse käymään suihkussa jne. Kuulostaa siltä, että ap:n äiti tarvitsee tässä vaiheessa paljon vähemmän tukea ja ongelmat ovat enemmän päivän rytmittämisessä ja seuran puutteessa. Tällöin kustannukset ovat paljon alhaisemmat. Palvelukoti on erittäin hyvä ratkaisu, mutta äitisi ei tarvitse kotiin palveluja kuin ehkä pari kertaa viikossa. Tässä vaiheessa kalleinkin palvelukoti pääkaupunkiseudulla olisi äidillesi ehkä 2500-2800 euroa kuussa ja huomattavasti halvemmallakin pääsee. Lisäksi tulee verovähennyksiä.
Terveisin muistisairaan omainen, pääkaupunkiseudulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ainakin hoitaa edunvalvonta kuntoon. Jos ei osaa maksaa laskuja ja diagnoosi on, niin maistraattiin tutkintapyyntö edunvalvonnan tarpeesta. Ap voi toimia edunvalvojana ja niin se kannattaakin tehdä. Jos äiti on yhteistyökykyinen, asia hoituu keskustelulla maistraatissa. Jos panee vastaan, tulee oikeuskäsittely ja siihen hän wi osaa kirjoittaa vastinetta, koska toimintakyky ei riitä.
Oman äitini kohdalla alkuun oli yhteistyökykyä, mutta kun tuli se päivä että mennään maistraattiin, oli vaikea saada äiti suostumaan siinä kohtaa. Maistraatissa äiti luuli minua siskokseen ja mietti onko hankalaa kun asun eri paikkakunnalla. Tulivat siihen tulokseen ettei äiti nyt ole niin tolkuissaan että asia hoituisi hänen suostumuksella. Juttu meni käräjäoikeuteen ja sieltä lähetettiin äidille kirje, että tällainen prosessi menossa ja annettiin äidille mahdollisuus esittää oma kantansa. Äiti oli saakelin vihainen, että mitä oikein olen mennyt tekemään hänen selkänsä takana, mutta ei osannut kirjoittaa vastinetta ja niin minusta tuli edunvalvoja.
Virallinen esunvalvojan status helpottaa kaikkien asioiden hoitamista. Laskut ja kaikki sopimusasiat sujuu helposti. Vanhukset ovat mm. puhelinmyyjien riistaa ja myös pankissa oli höperölle äidilleni tehty rahastosäästösopimus. Tällaiseen kaikkeen saa edunvalvojana stopin ja pystyy myös tilaamaan vanhukselle vaikka ateriapalvelun kautta ruokaa kotiin.
Tuli minunkin aikanani äidille huudettua ja tiuskittua, kun en jaksanut loputtomiin niitä vainoharhaisia juttuja. Muistisairaalla on näköharhojakin, ne on vähän rasittavia joskus. Lohdutin itseäni sillä, että seuraavana päivänä äiti ei enää muista. Joskus tylysti laitoin luurin kiinni tai jätin luurin pöydälle ja äiti sai siellä horista sen aikaa kun jaksoi.
Äitini kuoli jo 2008 ja ehti sitä ennen olla 2,5v ympärivuorokautisessa hoitopaikassa. Nykyisin noihin pääsee vasta kun on tekemässä kuolemaa, liian sairaita yritetään hoitaa kotona. Jos äidillä on varallisuutta, niin kannattaa suosiolla ostaa sillä hänelle ihmisarvoiset viimeiset vuodet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alzheimer potilaan omaisena sanoisin, että ota nyt kuitenkin yhteys sinne kaupungin vanhuspalveluihin, Eläkkeellä ei ole muuta merkitystä palvelujen suhteen kuin hinnoittelu. Ainakin nyt jotain päivätoimintaa äitisi tarvitsee, että saa päiviin sisältöä, ihmiskontakteja ja tekemistä. Noissa usein on kuljetuspalvelu mennen tullen. Sitten se kotihoito, että joku tosiaan käy päivittäin katsomassa, että lääkeet ja ruuat on syöty. Ja patistelee suihkuun ja siivoamaan kotia. Kaikki liikunta on tuossa vaiheessa tärkeää. Ja hanki itsellesi tietoa tuosta taudista, se helpotti ainakin omaa ärtymystä kun ihan sai lukea sen, mikä kuuluu taudinkuvaan ja mikä ei. Ja sitten vaan välillä et vastaa. vaikka se pahalta tuntuukin.
Kaupunkien kotihoito on yleensä surkeaa, voi toki olla kaupunkien välisiä eroja tässä. Mutta pahimmillaan sitä että ne hoitajat käy 5 min kääntymässä 2x päivässä. Ja sekin voi olla TOSI KALLISTA! Hoitajat voi vaihtua ihan koko ajan ja välillä tulee täysin kädetöntä porukkaa ovesta siihen. Itselläni aika karuja kokemuksia yhden kaupungin osalta tästä. Ehkä siinä kaupungissa toiminta oli jotenkin täysin aliresurssoitua suhteessa palvelutarpeeseen... Yllättävää oli se kuitenkin, että palvelu oli varsin kallista, jos oli hyvä eläke.
Suosittelen ennemmin yksityistä kotihoitopalvelua jos henkilöllä on hyvä eläke.
Mulla ei ole kuin hyvää sanottavaa Helsingin kodinhoidosta, Samat ihmiset (4-5 henkilöä) kävi 3xpvässä mummia hoitamassa sen pari vuotta kun tarve oli. Katsoivat lääkkeet, patistivat suihkuun, vaihtoivat lakanoita, kurkkasivat ruokakaappiin ja laittoivat mummon kauppana hakemaan maitolitraa ihan vaan jotta sai liikuntaa. Soittelivat jos tarve oli mulle päin ja muutaman kerran ihan lääärinapujakin. Kun mummi sitten kuoli, niin siinä me puhelimessa sitten yhdessä itkettiin sen mummin varsinaisen hoitajan kanssa.
Jos olet fb:ssä niin liity ryhmään Muistisairaiden läheiset. Saat vertaistukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin itse kustannettuna nuo hoivapaikat on varmaan luokkaa 4000-5000e/kk, pk-seudulla ehkä halvimmillaan tuo 5000e/kk, kaikkine kuluineen. Jotain voi saada sinun perheen kotitalousvähennyksiin ja lisäksi kaupungista riippuen voi kai saada palveluseteleitä. Ja olikos Kelallakin joku pienehkö tukimuoto?
Kannattaa nyt heti alkaa selvittää tuota taloudellista puolta.
Ei pidä paikkaansa. Tuo 5000 euroa on kustannus sellaisen henkilön hoidosta, joka tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa, siis ei pysty enää itse käymään suihkussa jne. Kuulostaa siltä, että ap:n äiti tarvitsee tässä vaiheessa paljon vähemmän tukea ja ongelmat ovat enemmän päivän rytmittämisessä ja seuran puutteessa. Tällöin kustannukset ovat paljon alhaisemmat. Palvelukoti on erittäin hyvä ratkaisu, mutta äitisi ei tarvitse kotiin palveluja kuin ehkä pari kertaa viikossa. Tässä vaiheessa kalleinkin palvelukoti pääkaupunkiseudulla olisi äidillesi ehkä 2500-2800 euroa kuussa ja huomattavasti halvemmallakin pääsee. Lisäksi tulee verovähennyksiä.
Terveisin muistisairaan omainen, pääkaupunkiseudulta
Palvelukodissa on varmaan aika yksin. Ja palvelukodin kustannuksiinko olit nyt laskenut ihan kaiken mukaan sitten? Siis kaikki ateriat + asumiskulut? Veloitetaanko hoitokäynneistä erikseen? Entäs jos tarvitsee hoitoa keskellä yötä?
Toki jos tässä vaihessa hoidon tarve vielä kevyttä, niin täysi hoivakoti voi olla ylimitoitettu. Mutta jos taloudellisesti ei ole ongelma, niin sitäkin kannattaa harkita mielestäni.
Nuo kalliimmat hoitopaikat tarjoaa hoidon ja turvan 24/7 (paitsi Attendosta en ole ihan varma...) ja lisäksi siellä ei ole muutenkaan yksinäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alzheimer potilaan omaisena sanoisin, että ota nyt kuitenkin yhteys sinne kaupungin vanhuspalveluihin, Eläkkeellä ei ole muuta merkitystä palvelujen suhteen kuin hinnoittelu. Ainakin nyt jotain päivätoimintaa äitisi tarvitsee, että saa päiviin sisältöä, ihmiskontakteja ja tekemistä. Noissa usein on kuljetuspalvelu mennen tullen. Sitten se kotihoito, että joku tosiaan käy päivittäin katsomassa, että lääkeet ja ruuat on syöty. Ja patistelee suihkuun ja siivoamaan kotia. Kaikki liikunta on tuossa vaiheessa tärkeää. Ja hanki itsellesi tietoa tuosta taudista, se helpotti ainakin omaa ärtymystä kun ihan sai lukea sen, mikä kuuluu taudinkuvaan ja mikä ei. Ja sitten vaan välillä et vastaa. vaikka se pahalta tuntuukin.
Kaupunkien kotihoito on yleensä surkeaa, voi toki olla kaupunkien välisiä eroja tässä. Mutta pahimmillaan sitä että ne hoitajat käy 5 min kääntymässä 2x päivässä. Ja sekin voi olla TOSI KALLISTA! Hoitajat voi vaihtua ihan koko ajan ja välillä tulee täysin kädetöntä porukkaa ovesta siihen. Itselläni aika karuja kokemuksia yhden kaupungin osalta tästä. Ehkä siinä kaupungissa toiminta oli jotenkin täysin aliresurssoitua suhteessa palvelutarpeeseen... Yllättävää oli se kuitenkin, että palvelu oli varsin kallista, jos oli hyvä eläke.
Suosittelen ennemmin yksityistä kotihoitopalvelua jos henkilöllä on hyvä eläke.
Mulla ei ole kuin hyvää sanottavaa Helsingin kodinhoidosta, Samat ihmiset (4-5 henkilöä) kävi 3xpvässä mummia hoitamassa sen pari vuotta kun tarve oli. Katsoivat lääkkeet, patistivat suihkuun, vaihtoivat lakanoita, kurkkasivat ruokakaappiin ja laittoivat mummon kauppana hakemaan maitolitraa ihan vaan jotta sai liikuntaa. Soittelivat jos tarve oli mulle päin ja muutaman kerran ihan lääärinapujakin. Kun mummi sitten kuoli, niin siinä me puhelimessa sitten yhdessä itkettiin sen mummin varsinaisen hoitajan kanssa.
Joo, no tuossa toisessa kaupungissa homma oli ihan toisenlaista. Saattoi olla että heillä oli huomattavasti vaativampia kohteita ja siksi aina meillä viettivät niin lyhyen aikaa. Hinnoittelu tuntui kuitenkin aika epäreilulta kun jotain 800e/kk maksoi siitä että joku käy 5 min kerrallaan kääntymässä.
Kotihoito: ota yhteys kaupungin vanhuspalveluihin ja kysy kotihoidon saamisesta.
Kotihoidolla on maksimi maksumäärät. Omassa kaupungissani sai sitten valita, ottaako kotihoidon kaupungin kautta vai saman hintaisena palveluseteleillä, hinnalla ei eroa. Hinta esim meillä tälle palvelulle äidilläni noin 280 euroa/kk sis kaksi käyntiä päivässä ja kerran viikossa apuna mm suihkukäynnillä
Lisäpalveluna voi sitten kotihoidon lisäksi ottaa:
- ateriapalvelu eli ateriapalvelu tuo joka päivä (sen voi valita myös niin että ei tule jokaisena päivänä) lämpimän aterian äidillesi (hinta noin 8,5 euroa päivä)
- erilaisia siivouspalveluja
- turvaranneke (kaatumiset)
Eli näillä varmistat sen että äidin luona käy joku päivittäin, huolehtii lääkkeiden ja esim aamupalan syömisen.
Sinulle jää vielä riittävästi hommia tämän avun jälkeenkin eli esim laskujen maksu, sen muun ruoan hankinta (aamu/iltapalatarvikkeet) jne
Vie äiti yksityiseen hoitolaitokseen jos on hyvä eläke.