Elämä ilman rahaa...

raskasta tosin kaupassa käydessä. mutta ei perseestä.

kun osaa nauttia elämän ilmaisista iloista :)

kun elämä on jatkuvaa taistelua selviämisen kanssa. Väsyttää...

ap

tuollaisia päiviä että vaan itkettää kun rahattomuus on välillä niin vaikeeta. mutta mä mietin vaihtoehtoja. voisinhan mä viedä meidän 1,8v esikoisen hoitoon ja mennä töihin. näkisin lasta muutaman tunnin iltaisin. ei kiitos.. nautin siitä että saan itse kasvattaa lapsemme, olla kaikessa mukana, opettaa, neuvoa, hoitaa ne uhmakiukut, ulkoilut, ruokailut jne.. näen ensimmäisenä uudet temput, kuulen uudet sanat jne.. sen voimalla jaksaa

ajatusmallilla, mutta come on...ihan oikeesti

Elämä ilman rahaa on niin v***n vaikeeta ja raskasta...mä en jaksa olla joka armas viikko huolissani siitä, millä asuminen maksetaan ja ruoka ostetaan.

No tein todella todella huonoja valintoja. Olin vuosia yrittäjän ja talouden kehittyessä huonompaan suuntaan päätin vaihtaa takaisin päivätöihin. Teen tällä hetkellä kolme työtä, eikä rahat ritä mihinkään. Olen yh(leski) ja makselen järkyttäviä velkoja samalla. Jaksaminen on todella vähissä.

ap

Voisiko hänen sukulaisiltaan saada apua?

ajan, että mieheni kävelee ovesta sisään. Minulla on niin ikävä häntä! Halua n hänet takaisin.

Olen kertonut tilanteestamme appivanhemmillemi, mutta vastauksena oli tyly kommentti. Apua ei heru...me olemme yhtä kuolleita, kuin poikansa.

ap

Toivotaan että appivanhemmatkin ovat yhtä shokissa, ei sillä että heidän apuaan ehkä enää haluaisitkaan, mutta tuollainen asenne kaiken muun kurjuuden päälle on kaikille osallisille huono juttu.

ap.

tilanteesin tosiaan on paljon pahempi kuin minun. enpä osaa kuvitellakaan suruasi miehesi pois menon vuoksi :(

voimia hirmuisesti ja lämmin halaus <3

koita saada sielä omassa kaupungissasi apua jostain. varmasti raskasta kun täytyy oman surun lisäksi kanta lapsetkin surun yli :(



-2, 5

Elämäntilanteesi kuulostaa nyt niin hurjalta että ei ole mitään järkeä yrittää jaksaa yksin.

Av-logiikan mukaan köyhät ovat onnellisia.

Olen niin loppu kaiken tämän kanssa, etten oikeasti tiedä mitä tehdä. Olen hakenut apua, mutta aina saan kuulla, miten iloinen ja reipas olen. Jaksan kuulemma uskomattoman hyvin. Mutta kun minä en jaksa enää yhtään enempää eteenpäin. Stoppi tuli nyt, haluan mieheni luokse...minä en jaksa enää

ap

ap

vaikka ennakkoperinnön nimiin. Olen myös samaa mieltä, että henkistä ym muuta tukea tarvisit ihan kunnan/seurakunnan puolelta. Voimia raskaan ajan yli!

Siellä ei kukaan ole niin pässi että ihmettelisi pirteyttä vaan ymmärtää milloin ihminen on oikeasti loppu. Voi joutua jonottamaan että pääsee läpi, mutta yritä silti.

jotka heille olivat mahdollisia. Mutta tällä hetkellä olen aivan yksin. Minusta tuntuu, että olen tullut tieni päähän.

Olen niin vihainen miehelleni, kun hän jätti minut yksin. Minulla on niin ikävä häntä...miten ihmeessä voin selvitä...haluanko selvitä?

Mistä päin Suomea olet?

en voi edes kuvitella kuinka vaikeaa elämäsi on juuri nyt. Olethan hakenut kaikki mahdolliset perhe-eläkkeet ja mahdolliset joukkohenkivakuutukset ym? On niin kurjaa, että kun koittaa hakea apua kukaan ei kuuntele. Ja silloin kun on ihan loppu ei jaksa itse vaatia.



Iso voimahalaus sinulle.

ilta, etten jaksa enää.Mitä teen...en jaksa enää

Ystävä, seurakunnan diakoni..