Lue keskustelun säännöt.
Miksihän Suomessa on tilastojen mukaan eniten erityisopilaita maailmassa??
17.04.2009 |
Suomessa myös katsotaan, että joka kolmannella ekaluokkalaisella on oppimis-, tarkkavaisuus- tai käytöshäiriöitä! Luin Meidän Perhe lehdestä asiantuntijahaastattelua, jossa kritisootiin tätä nykymenoa Suommessa. Syynä tähän on suomalaisten matala erilaisuuden sietokyky.
Kommentit (20)
minun lapsellani on erityisopetuspäätös, tosin integroituna ja kyllä meidän vanhemmuutemme on ihan täydellistä. Huomattavasti täydellisempää kuin monen ns normaalilapsen vanhemman vanhemmuus. Vaikka tietenkin minua "erityislapsen" vanhempaa epäillään kaikenlaisesta... Mistä sinä edes tiedät näiden erityisoppilaiden kotiolot? Onko sinun lapsesi ehkä yksi niistä "normaalilapsista" jotka lähes asuvat meillä, koska eivät ilmeisesti viihdy omassa kodissaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisiko mitenkään millään merkitystä ylisuurilla päiväkotisyhmillä joissa lapset viettävät suurimman osan hereilläoloajastaan ennen kouluikää. Pistetään nyt sitten vaikka aikuiset diskoon viideksi vuodeksi niin onhan ihme jos ei jotain tarkkaavaisuushäitiötä tule.....
mutta toisaalta saamme olla vielä tyytyväisiä siihen, että Suomessa sentään vielä ainakin jotkut erityisapua tarvitsevat sitä myös saattavat saada.
asiantuntija, vaan erityisopetuksen.
Kyllähän siinä on kyse pitkälti koulujärjestelmän tarpeista. JOS luokat olisivat pieniä - vaikkapa max 10 lasta - niin eihän sitä erityisoppilas-diagnoosia tarvittaisi. Nyt se tarvitaan, koska sen avulla voi hakea tukitoimia (kakkonen viittasi siihen faktaan, että diagnoosillakaan niitä ei aina valitettavasti saa tai ne ovat vääränlaisia).
Minulla tuli aika kauhea olo sen professorin haastattelusta. Tuntui ihannoivan jotain "mennyttä aikaa". Oliko se jotenkin PAREMPI, että ennen esim. adhd-lapset (adhd tuntui olevan herran erityinen silmätikku) leimattiin "pahoiksi" ja "huonostikasvatetuiksi" ja he liukuivat koulujärjestelmästä ulos ja syrjäytyivät. Jotain hanttihommaa saattoi saada, mutta nykyään ei sellaisia fyysisiä, koulunkäyntiä vaatimattomia töitä enää juuri OLE.
Nyt diagnoosilla saa mahdollisesti tukitoimia, terapiaa ja - hui kamalaa - sitä lääkitystä, joka monelle adhd-lapselle mahdollistaa koulunkäynnin ja jopa -menestyksen.
Herra sitä paitsi tarjosi tilalle pelkkää integraatiota. Ihan kiva, paitti ei ole tästä maailmasta. Millä integroit vaikkapa ääniyliherkän ja ylivilkkaan lapsen nykyisiin 20-30-lapsen luokkiin, jos se integrointi esim. täällä Helsingissä tarkoittaa, että luokkaan saa koulunkäyntiavustajan KOLMEKSI tunniksi viikossa, koko luokan käyttöön? Et mienkään, siitä kärsii kaikki luokassa siitä erityisoppilaasta opettajaan.
Taloussäästöjen aikana tuskin asia kehittyy ainakaan parempaan suuntaan.
PS: panehan lähde, jossa todistetaan, että Suomessa on erityisoppilaita eniten maailmassa.
Kaikennäköinen vertailu on puhtaasti MAHDOTONTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa lasten oppimis yms. häiriöitä tutkitaan enemmän kuin muualla, siitä tuo johtuu.
ja voin todeta tähän vain sen, että nykyään oppilaita tulee mm. koulukiusaamisen takia erityisluokalle, mikä ei mielestäni missään nimessä ole suotavaa. K.o. oppilaalla ei ole minkäänmoista oppimisvaikeutta, eikä diagnoosia.
Siinä menee paikka joltakin joka oikeasti tarvitsee opetukseen eriyttämistä.
En ymmärrä - näin siis rakkaassa pääkaupungissamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika joka aloittamassa ekaa luokkaa ja jolla on neurologin diagnoosi adhd:sta ja lausunto, jonka mukaan tarvitsee joko pienluokan tai kouluavustajan luokkaan. Kumpaakaan ei hänelle myönnetty.
Ja kolmannelle menevä poika, jolla toimintaterapeutin, psykologin ja opettajan lausunto, jonka mukaan ehdottomasti tarvitsee opiskella 20 oppilaan tai alle luokassa tai vaihtoehtoisesti avustajan luokkaan kokopäiväisesti oppimisen turvaamiseksi. Näillä näkymin joutuu 30 oppilaan luokkaan ilman avustajan tukea.
Ja kummassakaan tapauksessa ei ole kyse häiriköstä vaan ainoastaan rauhallista oppimisympäristöä tarvitsevista lapsista, jotka ovat yliherkkiä ärsykkeille ja metelille. Hyvä Lahti! : (
on totta,että meillä määritellään erityisoppilaiksi ja lähetetään erityisluokilleihan liikaa lapsia joiden oikea paikka EI olisi siellä. Silti ne samat lapset on todennäkösiesti diagnosoitu ihan oikei nja tarpeellisesti. Se on vaan niin, että esim aspergerin, adhd:n, näkövamman, liikuntavamman tai muun ei-ölyllisen ongelman tai edes lukihäiriön tai auditiivisten ongelmien oikea "hoito" ei ole se, että pannaan lapsi erityisluokalle vaan se, että annetaan OIKEAA, Vammaan sopivaa kuntoutusta, Ja yleensä esim assit ja adhd:t toki pärjäävät paremmin pienluokilla, koska siellä on vähemmän häiriöitä, mutta pitkällä tähtäimellä heille olisi PAREMPI olla normaaliluokalla, koska he ottavat herkästi mallia ja sen mallin pitäisi olla mahdollisimman normaali. Sillä tavalla heistä tulisi aikanaan mahdollisimman yhteiskuntakelpoisia aikuisia - ja veronmaksajia.
Eli Kyllä se Saliviita ihan oikeassa on. Meillä on erityisoppilaita ihan liikaa ihan turhaan. Sitä lausuntoa vaan ei pidä ymmrtää niin, että ne diagnoosit silti olisivat turhia. Ne on ihan oikeita - niitä vaan hoidetaan nyt väärin erityisluokkasiirroilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut ystävältä ihan samansuuntaisia kokemuksia Lahdesta. Mutta ei ikävä kyllä ole ainoa laatuaan sekään kunta.
Suomessa ei siedeä erilaisuutta on niin totta. Onhan myös tutkittu, että Suomesa on enitein koulukiusaamista, hiemankin erilaista kiusataan. Usein myös opettajat syrjivät erilaista. Liittyisikö yksilöllisyyden korostamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suoraan sitäkin mieltä, että valtaosa adhd-diagnooseista on turhia.
Ei kai tässä kukaan olekaan ollut sitä mieltä, ettei normaaliluokka olisi paras vaihtoehto, JOS se olisi erityisluokan KOKOINEN ja siellä olisi riittävästi aikuisia tukemassa ja opettamassa. Ihan varmasti olisikin, mallioppiminen on tärkeä asia.
Näinhän ei todellakaan vain ole. Mistä otetaan ne resurssit, joilla nykyluokkien koko puolitetaan?
Sallikaa mun nauraa kuivaa ja sarkastista naurua.
Ikävää on, että nyt tämän "inkluusio sopii kaikille ja on parasta" -opin myötä karsitaan erityisopetusta ilman, että oikeasti tehdään mitään alkuopetuksen ryhmäkoolle tai koulunkäyntiavustajien saamiseksi lisää.
Esim. täällä stadissa koulunkäyntiavustajien toimi on tehty puolipäiväiseksi. Erittäin harva saa siitä kunnolla elantonsa, tuntiliksat nyt ovat mitä ovat.
on totta,että meillä määritellään erityisoppilaiksi ja lähetetään erityisluokilleihan liikaa lapsia joiden oikea paikka EI olisi siellä. Silti ne samat lapset on todennäkösiesti diagnosoitu ihan oikei nja tarpeellisesti. Se on vaan niin, että esim aspergerin, adhd:n, näkövamman, liikuntavamman tai muun ei-ölyllisen ongelman tai edes lukihäiriön tai auditiivisten ongelmien oikea "hoito" ei ole se, että pannaan lapsi erityisluokalle vaan se, että annetaan OIKEAA, Vammaan sopivaa kuntoutusta, Ja yleensä esim assit ja adhd:t toki pärjäävät paremmin pienluokilla, koska siellä on vähemmän häiriöitä, mutta pitkällä tähtäimellä heille olisi PAREMPI olla normaaliluokalla, koska he ottavat herkästi mallia ja sen mallin pitäisi olla mahdollisimman normaali. Sillä tavalla heistä tulisi aikanaan mahdollisimman yhteiskuntakelpoisia aikuisia - ja veronmaksajia.
Eli Kyllä se Saliviita ihan oikeassa on. Meillä on erityisoppilaita ihan liikaa ihan turhaan. Sitä lausuntoa vaan ei pidä ymmrtää niin, että ne diagnoosit silti olisivat turhia. Ne on ihan oikeita - niitä vaan hoidetaan nyt väärin erityisluokkasiirroilla...
sairaalloisen ujo ja usein välitunnilla yksin ja kavereita ei ollt. Nyt kuitenkin siis menestynyt ja onnellinen, täysin ns normaali kansalainen. Veikkaanpa, että nykyään tuollainen lapsi otettaisiin pihteihin ja alettaisiin leipoa Aspergeria. Ja tämä olisi latistanut itsetunnon ja johtanut syrjäytymiseen jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erityisluokka ei TODELLAKAAN ole aina se rauhallisin ympäristö... parempi työrauha on "normaaliluokassa" lähes aina. Henkkohtaisen avun saaminen vaan vaikeampaa.
Onneksi on kohta kesä, huh!
tavallinen luokka parempi vaihtoehto lapsen kannalta.
Nämä neurologiset diagnoosit, kuten adhd ja add, ovat kaksippiippuinen juttu. Ne annetaan sen perusteella kuinka tietyt käyttäytymistä kuvaavat piirteet ja ympäristön reagointi näihin sopivat lapseen. Koska siinä on mukana myös ympäristön ja lapsen yheensopivuus, voidaan hyvinkin ainakin osin kyseenalaistaa diagnoosien paljous. Mitä jos yhteiskuntamme on menossa väärään, lapsille sopimattomaan suuntaan?
Minun pojallani on ADD-diagnoosi. menimme koulun pyynnöstä tutkimuksiin, joiden tulokset olivat ristiriitaiset/ ei selkeä "tapaus". Neurologi ja psykologi eivät olleet aivan varmoja diagnoosista mutta päädyimme "haluamaan" sen, koska lääkäri oli sitä mieltä, että koulussa paremmin ymmärrettäisiin lapseni persoonallisuutta ja voitasiisiin saada tukitoimia yms. Saimme pojalle erityisoppilasstatuksen, mutta tukitoimet ovat aivan satunnaisia. Itse asiassa minusta on alkanut tuntua että lapseni käytös (ei halua kouluun, on ahdistunut, on sitä mieltä että koulussa hänestä ei pidetä, joutuu tappeluihin) johtuu rankasta kiusaamisesta, jota koulussa ei ole saatu kuriin.
Kiusaamisen käsittely koulussa on hankalaa. mielestäni se johtuu pitkälti tästä diagnoosista ja erityisoppilasasiasta. Ne pyörivät koko ajan opettajien puheissa. Nyt he ovat alkaneet jo kyseenalaistamaan kotiolojakin.
asiantuntija, vaan erityisopetuksen.
Kyllähän siinä on kyse pitkälti koulujärjestelmän tarpeista. JOS luokat olisivat pieniä - vaikkapa max 10 lasta - niin eihän sitä erityisoppilas-diagnoosia tarvittaisi. Nyt se tarvitaan, koska sen avulla voi hakea tukitoimia (kakkonen viittasi siihen faktaan, että diagnoosillakaan niitä ei aina valitettavasti saa tai ne ovat vääränlaisia).
Minulla tuli aika kauhea olo sen professorin haastattelusta. Tuntui ihannoivan jotain "mennyttä aikaa". Oliko se jotenkin PAREMPI, että ennen esim. adhd-lapset (adhd tuntui olevan herran erityinen silmätikku) leimattiin "pahoiksi" ja "huonostikasvatetuiksi" ja he liukuivat koulujärjestelmästä ulos ja syrjäytyivät. Jotain hanttihommaa saattoi saada, mutta nykyään ei sellaisia fyysisiä, koulunkäyntiä vaatimattomia töitä enää juuri OLE.
Nyt diagnoosilla saa mahdollisesti tukitoimia, terapiaa ja - hui kamalaa - sitä lääkitystä, joka monelle adhd-lapselle mahdollistaa koulunkäynnin ja jopa -menestyksen.
Herra sitä paitsi tarjosi tilalle pelkkää integraatiota. Ihan kiva, paitti ei ole tästä maailmasta. Millä integroit vaikkapa ääniyliherkän ja ylivilkkaan lapsen nykyisiin 20-30-lapsen luokkiin, jos se integrointi esim. täällä Helsingissä tarkoittaa, että luokkaan saa koulunkäyntiavustajan KOLMEKSI tunniksi viikossa, koko luokan käyttöön? Et mienkään, siitä kärsii kaikki luokassa siitä erityisoppilaasta opettajaan.
Taloussäästöjen aikana tuskin asia kehittyy ainakaan parempaan suuntaan.
PS: panehan lähde, jossa todistetaan, että Suomessa on erityisoppilaita eniten maailmassa.
kun puhutaan ihan OIKEASTI apua tarvitsevista, mutta js kolmasosa ihmisistä on jonkinlaisia, niin eihän sitä edes voi sanoa "viaksi" tai "sairaudeksi" tai "epänormaaliksi", vaan pelkästään OMINAISUUDEKSI.
Kyllä tuohon vaikuttaa myös rokotusinnokkuus ja allergiat.
valtaosalla vangeista on diagnosoimaton adhd :/
Meillä on erityisluokalla oppilaita, joiden suurin ongelma ovat vanhemmat.
Nämä vanhemmat eivät huolehdi siitä, että lapsi saisi riittävästi unta, terveellistä ravintoa ja saisi viettää aikaansa vanhempiensa kanssa.Läksyjen tekoa ei valvota, käytöstapoja ei kotona opeteta, sopivia, puhtaita ja ehjiä vaatteitakaan ei näillä lapsilla aina ole.
Onko ihme, että lapsi joka on aina saanut valvoa siihen asti, että sammuu itsekseen TV:n ääreen, jonka pääasiallinen ravinto on Cocis ja ranskalaiset, joka on 7-vuotiaasta pelannut K 18-pelejä ja katsonut K-18 filmejä ja surffannut vapaasti netissä alkaa käyttäytyä koulussa agressiivisesti, varastelee kaupasta tupakkaa ja olutta ja kiusaa toisia, eikä menesty koulussa. Mistään kotiintuloajoista ei ole tietoakaan, vanhemmat eivät tiedä missä lapsi aikaansa viettää koulun ulkopuolella - kännykällä tiedustellaan, että missä olet ja lapsi vastaa huoltoaseman baarista, että kotona tekemässä läksyjä.