Lue keskustelun säännöt.
En jaksaisi olla tällainen hylkiö :(
18.10.2020 |
Ei irl kavereita, somessakaan ketään ei kiinnosta. Ajattelin että löytäisin edes sieltä samanhenkisiä kontakteja, mutta mitä vielä, aloitukset kerää ehkä yhden säälitykkäyksen eikä kukaan kommentoi. Joku toinen kun laittaa samantyylisen postauksen, heti tulee reaktioita. Kun kommentoin muiden juttuja, sekin jää huomiotta. Ihan kuin olisin näkymätön tai sitten niin ärsyttävä että muut ignooraa tahallaan. Kohtalotovereita?
Kommentit (5)
Samoin täällä. Mietin usein, että olen oikeasti tosi yksin muutenkin. Se välillä ahdistaa, kun eilenkin mietin, että ihan omillani olen kaiken suhteen ja jos kuolisin niin eipä melkein kukaan kaipaisi. Paljon ei viitsi edes miettiä näitä, kun oikeasti pelottaviakin ajatuksia tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoin täällä. Mietin usein, että olen oikeasti tosi yksin muutenkin. Se välillä ahdistaa, kun eilenkin mietin, että ihan omillani olen kaiken suhteen ja jos kuolisin niin eipä melkein kukaan kaipaisi. Paljon ei viitsi edes miettiä näitä, kun oikeasti pelottaviakin ajatuksia tulee.
Minulla äiti pitää yhteyttä ja varmaan huolestuisi aika pian jos ei kuulisi minusta, mutta sitten kun hänestä aika jättää, niin jään kyllä aivan yksin. En vaan ymmärrä miten tähän on tultu, kun omasta mielestäni olen ihan hyvä tyyppi. Tuntuu kuin itseni ja muiden välissä on joku yksisuuntainen ikkuna, minä näen heidät mutta kukaan ei näe minua.
Ap
rupea pelaamaan videopelejä, olen kaikki kaverit sieltä löytänyt :) Pelaan pc:llä ja xboxilla.
Olen ollut kiusattu koko lapsuuden ,netti pelasti minut täydeltä tuholta. Ei kannata yrittää ystävystyä nettifoorumeilla jossa vain kommentoidaan siellä on liikaa erilaisia ihmisiä heittämässä mitä lie kommenttia. Jos sulla on harrastus niin etsi netistä tai oikeasta elämästä ihmisiä joidenka kanssa jaat samat kiinnostuksen kohteet tai sen harrastuksen
Sama. Aina välillä laitan jonkun viestin jossain WhatsApp-ryhmässä, mutta jostain syystä juuri minun viesteihini ei kukaan vastaa mitään. Oikeastaan pitäisi olla jo tottunut siihen, olenhan ollut aina, koko elämäni ajan se näkymätön.
Nyt olen ihan tosissani alkanut miettimään että katoaisin lopullisesti, ei kukaan huomaisi kuitenkaan. Ei jaksa enää noita ihmisiä jotka muistavat olemassaoloni vain silloin kun tarvitsevat jotain.
Olen samanlainen