Tuleeko muille yhtään kiusaantunut tai epävarma olo jos jossain edellytetään "hyvät vuorovaikutustaidot"?

Jos se vuorovaikutustus siis onnistuu tarkoituksessaan niin eikö siinä sitten ole osattu olla taidokkaasti?

Ap

Vuorovaikutustaitoja ovat mm.

kuuntelemisen ja havainnoinnin taidot

argumentointitaidot

taito osoittaa tukea

taito ottaa ja pitää puheenvuoroja

taito jatkaa toisen puheenvuorosta

taito ylläpitää keskustelua

Lähde: Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos.

https://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/ryhmaviesti/osallistujat/yksil…

Hyvät vuorovaikutustaidot on sitä, että osaa pistää ajatuksensa sanoiksi ja osaa myös kuunnella muita. Sinulle tulee mieleen huonoista taidoista ne hiljaiset möllöttäjät, mutta yhtä hyvin ne on niitä papupatoja, jotka eivät anna muille suunvuoroa tai puhe on sisällötöntä.

Se tarkoittaa sitä, että kannattaa pysyä kaukana sellaisista tyypeistä.

Şinkkiş

Luultavasti se on: Ole -kuten minä olen, tapainen ajattelutapa. Otetaan oma käytös normaaliksi ja siitä poikkeavia sitten arvostellaan .. 

Tuo on hyvä varoitusmerkki !

Şinkkiş

Vierailija kirjoitti:

Hyvät vuorovaikutustaidot on sitä, että osaa pistää ajatuksensa sanoiksi ja osaa myös kuunnella muita. Sinulle tulee mieleen huonoista taidoista ne hiljaiset möllöttäjät, mutta yhtä hyvin ne on niitä papupatoja, jotka eivät anna muille suunvuoroa tai puhe on sisällötöntä.

Niin, ensinnä tulee mieleen ettei saa olla "möllöttäjä" :D mutta tosiaan, oikeasti on joskus parempi olla hiljaa kuin suuna päänä. Vaikka jälkimmäistä saatettaisiin pitää parempana vuorovaikuttajana, ei niin välttämättä todellisuudessa ole, sillä eikö vuorovaikutustus ole myös tilannetajua?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät vuorovaikutustaidot on sitä, että osaa pistää ajatuksensa sanoiksi ja osaa myös kuunnella muita. Sinulle tulee mieleen huonoista taidoista ne hiljaiset möllöttäjät, mutta yhtä hyvin ne on niitä papupatoja, jotka eivät anna muille suunvuoroa tai puhe on sisällötöntä.

Niin, ensinnä tulee mieleen ettei saa olla "möllöttäjä" :D mutta tosiaan, oikeasti on joskus parempi olla hiljaa kuin suuna päänä. Vaikka jälkimmäistä saatettaisiin pitää parempana vuorovaikuttajana, ei niin välttämättä todellisuudessa ole, sillä eikö vuorovaikutustus ole myös tilannetajua?

Ap

Älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.

Şinkkiş

Minäkin kiusaannun tuosta vaatimukseta ja nykyään ensimmäisenä tulee mieleen, että tiedossa on veemäisiä kollegoita. Tämä 22 vuoden työkokemuksella.

Minäkin kiusaannun tuosta vaatimuksesta. Tulee mieleen, että kuka tuon sitten määrittelee ja millä tavalla. Esimerkiksi ujolla voi olla hyvät sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot, vaikka hänellä vain kestäisi kauemmin rentoutua uudessa ryhmässä. Joku voi tulkita sen huonoiksi vuorovaikutustaidoiksi, vaikka ei olisi kyse siitä. Ja samainen ujo voi rohkaistua tuomaan näkemyksiään esille hyväksyvässä porukassa, jossa kuunnellaan kaikkia eikä osa jyrää muita alleen. Sanaton vuorovaikutuskin on tärkeää. Hiljaisempikin voi osoittaa kiinnostuksensa aiheeseen vaikka työpaikan palaverissa eleillään ja ilmeillään ja katsekontaktilla puhujaan ja olla sillä tavalla mukana.

Kiusaannun, vaikka olen sosiaalialalla töissä, jossa vuorovaikutetaan lähes koko työvuoron ajan. Herää tunne, että etsitään jokaisesta sosiaalisesta tilanteesta täydellisesti suoriutuvaa.

Minulla on paremmat vuorovaikutustaidot kuin useimmilla. Mutta minulle on niistä kovin rajallisesti hyötyä juuri siksi, ettei useimmilla ihmisillä niitä ole. Vähän niin kuin ruotsin kielen taidosta ei ole apua sellaisen kanssa, joka ei osaa ruotsia. Esimerkiksi neuvottelutaidoista ei ole välttämättä apua, jos toinen ei ymmärrä neuvottelemisesta yhtään mitään eikä usko, että haluat vilpittömästi ottaa hänenkin etunsa huomioon.

Ne jotka sitä vaativat tuskin ymmärtävät vuorovaikutustaidoista juuri mitään. Ovat vaan jostain kuulleet, että sellaisista on työelämässä hyötyä. Vähän sama kuin yhtäkkiä joka ammattiin alettiin vaatia sosiaalisuutta. Yleensä sitäkin vaativat ne kaikkein törpöimmät tyypit.

"Niin eli mikä sen vuorovaikutuksen tarkoitus on, välittää tietoa, tarjota tukea? Mitä muuta?"

Työyhteisössä vuorovaikutuksen tarkoitus on myös lisätä yhteishenkeä. Kahvihuoneen rupattelut eivät ole ihan turhia, siellä luodaan parhaimmillaan me-henkeä. On myös hyvä laittaa työn ohessa aivot välillä narikkaan ja höpöttää niitä näitä. Sen jälkeen sujuu taas työkin paremmin, kun aivot ovat saaneet levätä. Hyvähenkisessä, hyvän vuorovaikutuksen työyhteisössä myös työn tuottavuus on suurempaa. Tämän ymmärtävät rekrytoijatkin, siksikin sitä painotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaannun, vaikka olen sosiaalialalla töissä, jossa vuorovaikutetaan lähes koko työvuoron ajan. Herää tunne, että etsitään jokaisesta sosiaalisesta tilanteesta täydellisesti suoriutuvaa.

Minusta sosiaalialalla nimenomaan pitäisi olla vuorovaikutustaitoinen. Toki se on plussaa työtiimissä, mutta ensisijaisesti asiakkaita ajatellen on hyvä, että ihmistyössä on selkeästi ihminen eikä virkaintoinen byrokraatti. Vuorovaikutukseen liittyy kuunteleminen, vastavuoroisuus, myös tietynlainen empatia.