12-vuotiaalla pojalla alkanut pakkoajatukset syyslomalla

Kokemusta tällaisesta ?

Heti lääkäriin.

Täh?

Poikasi on aivan normaali. Sano hänelle, että ei tarvitse tuntea syyllisyyttä tuollaisesta, koska seksuaaliset ajatukset ovat täysin normaalia.

Mitäs jos varaisit hänelle ajan koulupsykologilta?

Mitä jonkun toisen kokemus auttaisi poikaasi?

Ihan normaalia. Murrosikä alkamassa ja tulee seksuaalisia ajatuksia mieleen. Jos sinä tai kukaan muukaan ei niitä demonisoi niin lapsi kasvaa ihan normaalina ja normaaliksi aikuiseksi omin voimin. Vie tai pyydä että menee vaikka lenkkeilemään. Jos syyslomalla ei ole ollut riittävästi tekemistä ja on vaan sisällä pyörinyt tai pyörinyt koronan vuoksi tänä vuonna muutenkin niin selväähän on että nuppi ei kestä. Tehkää myös vaikka jokin kotimaan perhereissu lähiaikoina. Puhu pojalle myös itsetyydyksestä ja kerro että yöllisiä erektioita ja siemensyöksyjä on odotettavissa jollei ole jo alkanut. Opeta pesemään liina- ja petivaattensa itse sillä voi kokea noloksi niiden pesettämisen muilla. Äänenmurros on varmaan alkamaisillaan, meidän pojalla alkoi 12 vuotiaana. 

Hei! Kannattaa varata aika lääkäriin. Lapsilla voi tulla pakko-oireita esim. streptokokki-infektion jälkeen.

Oletteko jotenkin saanut lapsen uskomaan, että seksuaalisuus on likainen asia? Hänen ajatuksensa on täysin normaaleja ja terveitä, ne kuuluu hänen ikäkauteensa ja lisääntyvät vielä. 12 vuotiaan pojan hormonitasot on vielä aika alhaiset, että lisää on luvassa. 

Laita areenasta pojalle murrosikä-sarja näkymään. Jätä poika katsomaan yksin niin ei nolostu liikaa.

Varmaan syytä ottaa vakavasti mutta rauhoitan myös hieman. Lapsilla ja nuorilla voi tulla tuollaista ja se voi mennä ohi. En tarkoita että pitäisi jäädä odottamaan että "kyllä se siitä" mutta niinkin voi käydä.

Esimerkki. Mulla oli tuossa iässä jopa 2-3 vuotta ensin pakkoajatuksia (kirosanat yms.), sitten irvistelyhymyilyä ilman syytä, ja vielä jatkuvaa kröhimistä ja hymisemistä luokassa, johon reagoitiin ihan oikein, terveydenhoitajan kanssa keskusteltiin että kurkussa ei oikeasti ole mitään ja kröhiminen ei ole välttämätöntä jne. jne.

En tiedä miten ja miksi nuo lopulta loppuivat, mutta jäivät pois kokonaan vaikka kestivät vuosia. Persoonassa on kyllä ahdistumistaipumusta edelleen, ja siihen olisi nuorena apu ollut ehkä paikallaan.

12-vuotiaan pojan seksiajatukset aavee mammojen mielestä pakko-oireita. Voi herttileijaa, ei kumma, jos lasten kasvu vääristyy, kun normaalikin väännetään epänormaaliksi.

Noista ei yleensä puhuta äidille. Joku asiantuntijan tapaaminen voisi olla hyvä idea, ettei lähde vinoon noissa asioissa.

Voi olla alkavaa pakko-neuroosia. Poika saattaa ajatella, että jos ei tunnusta likaisia ajatuksiaan, niin jotain pahaa käy.

Itse aloitin runkkaamaan joskus 11-vuotiaana. Siihen aikaan joutui tyytymään joihinkin kuponkiuutisiin ja vastaaviin :D. Mutta kyllähän netissä nyt on vähän turhan järkkyäkin materiaalia.

Jos kyse on aidoista pakkoajatuksista, niin kaikki puheet siitä että seksuaalisuus on normaalia jne. ei tavoita ongelmaa. Vuosien ja vuosien kokemuksella voin kertoa, että jonkin verran voidaan käsitellä sitä että seksiajatukset on normaaleja jne, mutta vaarana on, että lapsi alkaa ritualisoimaan ajatuksiaan. Eli juuri varmistelee sinulta, muilta ja itseltään että itsessään ei ole mitään vikaa.

Pakkoajatuksinen henkilö on kuitenkin pään sisällöltään ns. "whack-a-mole" pelaaja, eli jossain vaiheessa se hänen ritualisointinsa onkin merkki että hänessä on vikaa. Se että hän haluaa uskotella itselleen, että hänessä ei ole vikaa, on vika jne jne. Tämä hyrrä vaan pyörii ja pyörii ja pyörii. Sitä ei voi voittaa,

Mikä neuvoksi? Alkakaa puhua pakko-ajattelusta. Ei sen aiheesta. Se on ihan sama mikä se aihe on. Puhukaa siitä, että hän harjoittelee ajatuksen sivuun laittamisesta hetkeksi. Vaikka minuutiksi. Että hän kirjoittaa sen ylös, ja päättää että palaa sen pariin vasta myöhemmin, kun olo on parempi. Että se pakonomaisen ajattelun rakenne tulee esiin. 

Hankkikaa Kerrasta poikki -kirja.

Ettekö te tosiaan ymmärrä eroa ahdistuksen, pakko-ajatusten ja normaalin seksuaalisuuden välillä? Ja jätittekö kokonaan lukematta, että lapsella on myös jatkuva tunnustamispakko? Normaalia tuo ei missään nimessä ole.

Valitettavasti pakko-oireinen häiriö puhkeaa usein murrosikäisenä. Joskus se on erittäin vaikeahoitoinen. On tärkeää saada apua heti. Koulupsykologi ei todellakaan ole oikea osoite vaan asiaan erikoistunut psykiatri. Lapsi voi tarvita myös lääkityksen.

Nuo ajatukset ei mielestäni ole aivan tavallisia seksuaalisia ajatuksia vaan ne kohdistuu myös esimerkiksi sukulaisiin ja perheenjäseniin, siis sen lisäksi että kohdistuu myös oman ikäisiin, tuntemattomiin. Poika on ahdistuneen oloinen ja kokee että on pakko tunnustaa meille vanhemmille ajatuksiaan/mielikuviaan. Ensi viikolla varmaan hakeuduttava psykiatrille jos ei helpota :,( . Ap

Hyvin vaikea uskoa, että joku tuonikäinen kertoisi moista äidilleen...

Vierailija kirjoitti:

Nuo ajatukset ei mielestäni ole aivan tavallisia seksuaalisia ajatuksia vaan ne kohdistuu myös esimerkiksi sukulaisiin ja perheenjäseniin, siis sen lisäksi että kohdistuu myös oman ikäisiin, tuntemattomiin. Poika on ahdistuneen oloinen ja kokee että on pakko tunnustaa meille vanhemmille ajatuksiaan/mielikuviaan. Ensi viikolla varmaan hakeuduttava psykiatrille jos ei helpota :,( . Ap

Häntä pystyyn! Pakkoajatukset on tunnollisten ja kilttien ihmisten ongelma, pää kehittää jonkun kaikkein kauheimman asian jota ei koskaan haluaisi tehdä tai ajatella, ja sitten alkaa ajatella sitä. Sen hoitaminen on ihan mahdollista ja on lohdullista, että kyse on vain ajatuksista.

Pojallasi saattaa mennä hetki jos toinenkin ymmärtää, että se huutomerkki johon hänen pitää keskittyä, se huutomerkki joka hänessä on "vikana" on pakkoajattelu. Hänelle se on nyt se häiriintynyt seksuaalisuus, josta hän luulee kärsivänsä. Sinun pitää pystyä olemaan menemättä siihen mukaan. Ehkä saat psykologilta (psykiatri määrää vaan lääkkeet, terapiaan pitää hakeutua itse) neuvoa miten paljon "suostut" puhumaan itse aiheesta.

Olin itse niin tyhmä, että menin mukaan siihen samaan ikiliikkujaan, jossa vakuuttelin että "et sä ole tuollainen vaan tämmönen" koska ajattelin että kunhan vaan JÄRJELLÄ perustelee niin kyllä se siitä. Mutta ei. Siitä tulee polttoainetta pakkoajatuksille. Pakko-oireinen kuuntelee herkästi ja tarkkaan kaikki mitä sanot, ja sitä aletaan vääntää ja kääntää itseään vastaan mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Kunpa uskoisit tämän heti! Älä lähde mukaan siihen yhtään. He ovat kuin narkomaaneja sen itsetuhoisen ajattelun kanssa.

Paraneminen alkoi, kun jämäkästi sanoin, että ei, mä en ala keskustelemaan sun pakkoajatuksen kanssa! Pikkuhiljaa pakko-oireinen alkoi tunnistaa, että ajattelu on pakonomaista. Että sitä ei "uskalla" jättää "ratkaisematta". Että rauhoittuminen oli jo vuosia vaatinut rituaaleja (esim pakonomaisesti nukkua, että pää tyhjenee, kuulostaa ehkä hyvältä mutta silloin ei ole mitään oikeita työkaluja käsitellä asiaa). 

Itse puhun n. 30v ihmisestä. Te olette hyvässä tilanteessa. Poika ehtii oppia terveitä ajattelutapoja ennen aikuisuutta. Tsemppiä! 

Ainakin ehdottomasti pitää rauhoittaa poikaa ettei ahdistus lisäänny. Varhaisteini luulee perspektiivin puutteessa aina että jokin ongelma on juuri hänen ja juuri hän on "viallinen."

Ennen mahdollista ammattiapua koittakaa suhtautua rauhallisesti ja kertokaa ääneen että tuollaista tapahtuu monelle muullekin, ja hän selviää kyllä tuosta yli tavalla tai toisella.

Hän on nyt aivan jumissa oman päänsä sisällä ja on tärkeätä kertoa ettei ole epänormaali ja ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo ajatukset ei mielestäni ole aivan tavallisia seksuaalisia ajatuksia vaan ne kohdistuu myös esimerkiksi sukulaisiin ja perheenjäseniin, siis sen lisäksi että kohdistuu myös oman ikäisiin, tuntemattomiin. Poika on ahdistuneen oloinen ja kokee että on pakko tunnustaa meille vanhemmille ajatuksiaan/mielikuviaan. Ensi viikolla varmaan hakeuduttava psykiatrille jos ei helpota :,( . Ap

Häntä pystyyn! Pakkoajatukset on tunnollisten ja kilttien ihmisten ongelma, pää kehittää jonkun kaikkein kauheimman asian jota ei koskaan haluaisi tehdä tai ajatella, ja sitten alkaa ajatella sitä. Sen hoitaminen on ihan mahdollista ja on lohdullista, että kyse on vain ajatuksista.

Pojallasi saattaa mennä hetki jos toinenkin ymmärtää, että se huutomerkki johon hänen pitää keskittyä, se huutomerkki joka hänessä on "vikana" on pakkoajattelu. Hänelle se on nyt se häiriintynyt seksuaalisuus, josta hän luulee kärsivänsä. Sinun pitää pystyä olemaan menemättä siihen mukaan. Ehkä saat psykologilta (psykiatri määrää vaan lääkkeet, terapiaan pitää hakeutua itse) neuvoa miten paljon "suostut" puhumaan itse aiheesta.

Olin itse niin tyhmä, että menin mukaan siihen samaan ikiliikkujaan, jossa vakuuttelin että "et sä ole tuollainen vaan tämmönen" koska ajattelin että kunhan vaan JÄRJELLÄ perustelee niin kyllä se siitä. Mutta ei. Siitä tulee polttoainetta pakkoajatuksille. Pakko-oireinen kuuntelee herkästi ja tarkkaan kaikki mitä sanot, ja sitä aletaan vääntää ja kääntää itseään vastaan mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Kunpa uskoisit tämän heti! Älä lähde mukaan siihen yhtään. He ovat kuin narkomaaneja sen itsetuhoisen ajattelun kanssa.

Paraneminen alkoi, kun jämäkästi sanoin, että ei, mä en ala keskustelemaan sun pakkoajatuksen kanssa! Pikkuhiljaa pakko-oireinen alkoi tunnistaa, että ajattelu on pakonomaista. Että sitä ei "uskalla" jättää "ratkaisematta". Että rauhoittuminen oli jo vuosia vaatinut rituaaleja (esim pakonomaisesti nukkua, että pää tyhjenee, kuulostaa ehkä hyvältä mutta silloin ei ole mitään oikeita työkaluja käsitellä asiaa). 

Itse puhun n. 30v ihmisestä. Te olette hyvässä tilanteessa. Poika ehtii oppia terveitä ajattelutapoja ennen aikuisuutta. Tsemppiä! 

Jatkan, että poika voi jo rauhoittua hieman sillä, jos hyvin lämpimästi, jämäkästi ja rohkaisevasti kerrotte hänelle, että kaikki on hyvin. Hänellä on pakkoajatuksia. Pakkoajatuksia voi tulla ihan mistä aiheesta vain, mutta pojallasi ne ovat nyt tästä aiheesta. Aiheella ei ole väliä.

Oliko niin, että poika on nyt lomalla? Luulen, että hänellä on voinut olla taipumusta ko. ongelmaan jo aikasemmin, mutta on yleistä että pakko-oireiset puskee tekemistä ja ajattelua aamusta iltaan, että ei "joudu" antamaan ajatustensa vallata itseään. Nyt se on ikään kuin levinnyt käsiin. Pakkoajatukset ei kehity hetkessä, voitte ehkä keskustella onko poika kokenut rauhoittumisen (ajatukset tunkee väkisin päähän) vaikeaksi jo pitkään jne.