Tunnetko ketään elämässään epäonnistunutta

Aika kylmä ja lapsellinen kysymys. Sitä paitsi mikä lasketaan epäonnistumiseksi? Jokaisen elämässä on epäonnistumisia silloin tällöin, isompia ja pienempiä. Ei elämä voi itsessään olla epäonnistunut.

Ei se haittaa etten mä tee mitää ku oon kuitenki saanu paljon aikaa ku synnyttäny ja siitä sitte tulee se pörssiyhtiöntoimitusjohtajainsinöörijuristilääkärilentäjä.

Itseni, mutta ei kauhean kiva aihe keskustella...

Tunnen, nimittäin äitini. Kotiäiti ja juoppo ollut koko elämänsä, vieläkin on. Siskoni on lääkäri, joten voisin sanoa, että hän on menestynyt elämässään.

Me olllaan kaikki epäonnistuneita kun oikein coronaan ja maskiiin katsotaan.

Älä nosta kissaa pöydälle.

Mun lapsista kuitenkin tulee veronmaksajia sitten kun automaatio vie työt, niin ei se haittaa etten ite oo.

Vierailija kirjoitti:

Ei se haittaa etten mä tee mitää ku oon kuitenki saanu paljon aikaa ku synnyttäny ja siitä sitte tulee se pörssiyhtiöntoimitusjohtajainsinöörijuristilääkärilentäjä.

Näin ajatteli äitisikin ja tulee ajattelemaan lapsesikin hyvin todennäköisesti.

Menestyneet harvemmin lisääntyvät kun ei aika riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se haittaa etten mä tee mitää ku oon kuitenki saanu paljon aikaa ku synnyttäny ja siitä sitte tulee se pörssiyhtiöntoimitusjohtajainsinöörijuristilääkärilentäjä.

Näin ajatteli äitisikin ja tulee ajattelemaan lapsesikin hyvin todennäköisesti.

Menestyneet harvemmin lisääntyvät kun ei aika riitä.

Mutta millä menestyneenkin määrittelee?

Itse olen tyytyväinen että olen lisännyt liikakansoitusongelmaa omalta osaltani.

Minun työni on tehty.

Lapsuudenkaverin vei huumeet ja asuu nyt kadulla. Jos on enää hengissä.

Äitinsä sanoi mulle, että oli aina ajatellut, että mä olisin se, jolle noin käy.